Mulla on ollut nyt muutaman viikon ajan enenevässä määrin ihan inhottavia oloja. Tulee yht äkkisiä pahoinvointi oloja, ylävatsaan koskee ja kurkussa on pala. Lisäksi mun ajatuksey ovat "outoja" ja niistä tulee ahdistunut, epätoivonen olo.
Olen 40vuotias nainen, teini-ikäisten äiti ja naimisissa. Olen huomattavasti ylipainoinen.
Avioliittomme on muuten hyvä, paitsi olen elänyt hyvin vähällä seksillä jo yli kymmenenvuotta. Varsinaista aktia en edes muista milloin olisi ollut. Nyt kun kirjoitan tätä, mua sattuu ylävatsaan ja kurkussa kuristaa.
Mä rakastan mun miestäni enkä haluaisi erota, enkä pettää häntä. En kestä tätä mun oloa!! Tuntuu että olen tulossa hulluksi vai olenko jo.
Pelkään että mieheni pettää mua. Pelkään että hän jättää mut. Inhoan itseäni. En ole ikinä ennen inhonnut, mutta nyt musta tuntuu, että inhoan.
Olen nykyään tosi huonohermoinen kotona. Tiuskin ja huudan lapsille. Välillä olen tosi hyvällä tuulella ja yht äkkiä taas kuin masentunut.
Mistä voisin hakea apua? Millaista apua tarvitsisin?
Olen toivoton.
Olen 40vuotias nainen, teini-ikäisten äiti ja naimisissa. Olen huomattavasti ylipainoinen.
Avioliittomme on muuten hyvä, paitsi olen elänyt hyvin vähällä seksillä jo yli kymmenenvuotta. Varsinaista aktia en edes muista milloin olisi ollut. Nyt kun kirjoitan tätä, mua sattuu ylävatsaan ja kurkussa kuristaa.
Mä rakastan mun miestäni enkä haluaisi erota, enkä pettää häntä. En kestä tätä mun oloa!! Tuntuu että olen tulossa hulluksi vai olenko jo.
Pelkään että mieheni pettää mua. Pelkään että hän jättää mut. Inhoan itseäni. En ole ikinä ennen inhonnut, mutta nyt musta tuntuu, että inhoan.
Olen nykyään tosi huonohermoinen kotona. Tiuskin ja huudan lapsille. Välillä olen tosi hyvällä tuulella ja yht äkkiä taas kuin masentunut.
Mistä voisin hakea apua? Millaista apua tarvitsisin?
Olen toivoton.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.karjalainen.fi/fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/4873-terve24-jopa-puolet-kilpirauhassairauksista-pimennossa
Olis kyllä hyvä selvittää mistä oireilusi johtuu.Vatsakivuille voi olla ihan fyysinenkin syy.Usein on myös ikäisillesi tyypillisiä vaivoja kilpirauhasen ali tai yli toiminta mikä voi kans aiheuttaa kaikennäköstä kurjaa.
Mene käymään lääkärissä ja olta samalla esille myös ne ajatuksesi ja huono olosi myös henkisesti.
Voisit tehdä vaikka jonkun kirjallisen testin missä tutkitaan mielialaa ehkäpä... ei siitä haittaakaan olisi.
Jos ei peruslääkärillä onnistu,niin käy erikois tai pyydä lähetettä johonkin missä olosi kartoitetaan kokonaisvaltaisesti. Ei kun rohkeasti tuumasta toimeen !!!!
Mun kilpirauhasarvot on tutkittu ylipainoni vuoksi ja ne ovat ok. Voiko tämä olla masennusta? Ahdistusta? Voiko tämä olla jotain ihan hullua? Tai hormooneista johtuvaa? Mä en uskalla mennä lääkäriin, jos mua pidetään ihan bimbona. Olen aina pitänyt itseäni vahvana ja järkevänä ihmisenä. Nyt musta tuntuu heikolta, mutta eihän heikko saa olla. Jos puhun tästä miehelleni, pelkään että hän vaan vähättelee..tai suuttuu. Hän ei esim jaksa kuunnella tai keskustella siitä, jos aloitan puhumaan meidän seksittömyydestä. Miksi??!!!
Tuntuu kuin olisin huijattu ja elämäni valuu hukkaan. Tuntuu kuin mun roikkuva maha olisi syyllinen. Sen kun saisi pois vaikka repimällä..
Masennus /ahdistus/paniikkihäiriö jne voi olla mahdollisia ja jos et uskalla lääkäriin mennä,et ikinä saa tietää mikä on etkä saa helpotusta.Eli tarttis tehdä jotain!!
Mielialojen vaihtelu osaa olla rankkaa.Ole oikeasti nyt vahva ja järkevä ja mene tutkituttamaan itsesi !!
Puhumallahan niitä asioita täytyy selvitellä,outoa ettei miehesi halua puhdistaa pöytää .Vähätellä ei saisi kenenkään pahaa oloa. Ei meistä kukaan ole niin täydellinen,että ois varaa arvostella toisen fyysistä olemusta.Onhan sellaista parisuhde neuvontaa/terapiaa olemassa...vai luuletko ettei miehesi lähtis sellaiseen??Mutta sinä tarviit jotain jeesiä oloosi ja kukaan muu ei sitä sinulle hanki.Eikä kukaan myöskään tiedä tuntemuksiasi jos et kerro.
Olen jo 55-vuotias. vähällä seksillä tässä on pärjäilty jo yli 15 vuotta. Avioliitossa oli seksiä ja kyllähän se asiaan kuuluu, mutta seksittä pärjää. Ei sen puutteeseen kukaan kuole. Ole onnellinen sinulla on sentään kumppani vierellä, ei tarvitse olla yksin. Voisin ihan hyvin elää vaikka eunukin kassa.Entäpäs jos yksin ja ilman seksiä? En ole vain rakastunut kehenkään avioeron jälkeen ja seksiä en halua enkä kaipaa irtosuhteista.
Mä en ymmärrä sitä, kun ihmiset sanoo, että ole onnellinen kun sulla on kumppani vierelläsi. Joo olen onnellinen siitä ihmisestä rinnallani, mutta en ole onnellinen ilman seksiä. Jotkut tykkäävät seksistä, jotkut eivät. Mulle se on tärkeää ja tunnen itseni vajaaksi iman sitä.
Tottakai noemaaliin parisuhteeseen kuulluu seksi ihan samoin kun hellyys ja lämpö,turvallisuus yms. Pitkissä suhteissa vaihtelevia jaksoja mutta ymmärrän turhautumisesi.Mielestäni tärkein olisi ensin saada sinun olosi paremmaksi koska kuulostaa että sairastat jotain (masennusta tms) sellaista mitä ei hoidettu eikä diagnosoitu.Kun saat olosi paremmaksi,elämänlaatusi paranee ja et ole niin hermostunut ja levoton.Asioiden käsittely onnistuu paremmin.Pystyt keskustelemaan tilanteestanne miehesi kanssa rakentavammin ja suhtaudut itseesikin normaalimmin.Et ole hullu.Jos olisit,et olisi edes kirjottanut tänne.Hyvä kun haluat muutosta mutta se ei tapahdu ellet ryhdy toimimaan konkreettisesti sen eteen.Siis lääkäriin ja kuuntelemaan ammatti-ihmisen neuvoja.Jos ette pysty myöhemminkään puhumaan miehesi kanssa,voitte hakeutua pari tai perhe terapiaan,mutta luulen että kun sinun olosi saadaan vakaammaksi,niin asaiat rupeavat loksahtelemaan kohdilleen.En tällä tarkoita,että syy olisit vain sinä,mutta tästä täytyy alottaa.Ryhdy toimiin!!