Mitä teen, kun kahden viikon kuluttua on vihkiminen, ja minua raivostuttaa koko tilanne? Kuullostaa oudolta, mutta kyse ei ole ettenkö haluaisi naimisiin mieheni kanssa, mutta se tilanne itsessään, olla koko kansan tuijotettavana koko illan, osallistuttava leikkeihin ym. mistä en yhtään pidä!! Vihaan olla keskipisteenä ja ajatuskin saa minut voimaan pahoin!! Tiedän, olisi pitänyt miettiä ennen kuin tähän ryhtyi, mutta en uskonut ottavani tätä näin pahaksi!!Haluaisin peruuttaa koko häät, mutta taitaa olla myöhäistä! En jaksa miettiä asiaa enää, kaikki vaihtoehdot olen jo ajatellut läpi! Ei auta vaikka sanotaan että älä mieti, sitä ajatusta en saa pois mielestäni edes yöllä!
paniikki häistä
piia
122359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei kai teidän mikään pakko ole leikkeihin osallistua. Sanotte vain kaasoille ja bestmaneille ja muille ohjelmaa järjestäville, että te ette halua mitään leikkejä ja piste. Häissä voi olla tosiaankin muutakin ohjelmaa kuin iänikuisia typeriä leikkejä! Ja muutenkin voit vaikuttaa itse paljon siihen kuinka keskipisteenä olet, eli teidän ei ole pakko kököttää erillisessä pöydässä vaan voitte istua samassa pöydässä lähimpien vieraiden kanssa ja muutenkin voit olla omissa juhlissasi niin kuin haluat, ei siellä erikoisia keekoilla tarvitse, jos et halua. Tsemppiä!! Ja onnea! :)
Itse en suostu omissa häissäni siihen, että siellä olisi mitään ihmeellisiä hääleikkejä. Haluamme juhlistaa avioliittoamme läheisten kanssa mukavissa tunnelmissa ja itsekin haluan nauttia. Leikit ovat häissämme pannassa, ehdottomasti. Olemme yrittäneet itse järjestää pari ohjelmanumeroa,ihan kanssajuhlijoittemme iloksi ja tuottaaksemme heille kuten myös itsellemme, mukavan ja ikimuistettavan juhlaillan.Kuitenkaan emme millään muotoa suostu mihinkään ns. hääleikkeihin
Ja siksipä meillä onkin vain pieni vihkiminen maistraatissa perheiden todistaessa. En kestäisi olla kymmenien ihmisten pällisteltävänä koko päivää!
Voi sua onnellista!!
Mä tyhmä en tajunnut et otan tämän asian näin raskaasti. Luulin sentään tämän asian kestäväni, saanhan "omakseni" minulle rakkaan miehen! Mutta toisin kävi!! Nyt koko tilaisuus on pilalla, ei ainoastaan minulta, vaan koko lähipiiriltä, koska tietävät minun kantani! Mutta kait minun on vaan nöyrryttävä ja mentävä ihmisten pällisteltäväksi, yrittää hymyillä vaikka sisällä on paha olo!!
Arvelen, ettei sinulla ole kysymys siitä, ettetkö haluaisi puolisosi kanssa naimisiin.
kyseessä on vain eräänlainen ramppikuume. Itseäni pelotti kanssa tosi paljon ennen, olin aivan hermona, kaikenmaailman joutavanpäiväisyydet tuntuivat ylitsepääsemättömiltä. Kuitenkin, kun hääpäivä koitti, jännitys ikäänkuin tasaisesti laski. Alunperin suuresti pelkäämäni kirkko-osuus, jossa olimme "kaikkien pällisteltävinä" tuntuikin todella miellyttävältä. Totuuden mainitakseni, otimme salaa sakastin puolella morsiamen kanssa pari konjakkihömpsyä taskumatista, mutta se oli sivuseikka. Jännitys oikeasti laukesi, kun kävelimme kirkon käytävää pitkin. Loppuilta meni tosi mukavasti hääjuhlien parissa. mitään typeryyksiä, kuten leikkejä ja ryöstöjä meillä ei ollut. Olin ehdottomasti niitä vastaan, eikä morsiankaan niitä kaivannut. Vieraiden pitää tajuta, että hääpari on kunniapaikalla, ja kaikki pelleily ilman heidän suostumustaan on jätettävä pois.
Älä vaan turhaan peru häitä, jos nyt panikoit, sitä kadut lopun ikääsi. Jos kyseessä on jotkut muut syyt, sen tiedät vain sinä ja toimit sen mukaan. Tsemppistä!
Mulla oli jo ainakin vuotta aiemmin kauhee paniikki häistä, just siitä miten pystyn ensinnäkin kulkemaan sitä käytävää. Pelkäsin että pyörryn, punastelen, hikoilen enkä saa sanaakaan suustani. Sanoin sitten kaasoille etten halua mitään esiintymistä,sulhasenryöstöä tai muuta missä joudun puhumaan. Kun sain heiltä varmistuksen, että voisin olla ihan rauhassa vaan päivän prinsessa, enkä joutuisi mihinkään silmätikuksi, sain aikamoisen mielenrauhan.
Loppujen lopuksi olin tosi rauhallinen koko päivän, sain olla ihanien ihmisten seurassa, ja mikä tärkeintä, oma rakas oli koko ajan tukena. Ei tarttenu jännittää missään vaiheessa, ehkä kirkossa vähän. Kertaakaan en pyörtynyt, hikoillut enkä ees punastellut!
Ohjeeni onkin, että sanot suoraan häitä järkkääville, ettet tahdo esiintyä. Sanot että tahdot häistäsi tulevan sinulle ihanat ilman esiintymispaniikkia!!
Mulla ainakin tuli sitten se esiintyminen ihan luontevasti, kun tiesin ettei se ole ihan pakollista!
Omat häät olis 17.7 ja kyllähän tässä alkaa
ukko väpättämään ihan väkisin. Häissä joudun vielä odottelemaan alttarin edessä, se on varmaan pahin osuus, ryöstö -nöyryytyksen lisäksi. Olen vielä aika ujo poju mutta ajattelen
niin että meni hyvin tai huonosti niin mitä sitten, saanpahan semmosen tyttelin että huh huh. Ollaan oltu yhessä 6 vuotta joten pieni piina ei meinaa mitään.
Kyllä se vaan on parasta että peruutatte koko häät. Mikään ei ole niin kauheaa kuin joutua väkisin istumaan koko ilta seuraamassa väkisintehtyä ohjelmaa johon kuuluvat aina ne iänikuiset samat leikit ja pahimmillaan kuitenkin joutua vielä osallistumaan jotenkin. Siinä sitten hampaat irvessä kiristelet pakkohymyä. Eikä mitä, menette vaan kahdestaan naimisiin kaikessa hiljaisuudessa jos kerran naimisiin on pakko päästä.
Eli eräät aikoivat järjestää morsiamen ryöstön, mutta sanoin heille, että juhlatilaisuus loppuu siihen paikkaan, jos sellaista aiotaan järjestää.
Eipä sitten tullut ryöstöä. Kukaan ei jälkikäteen edes kaipaillut sitä, monet taas kiittelivät että sellainen pakkopulla oli jätetty pois.
Henk koht. olen sitä mieltä, että nuo ryöstö-leikit saisi jäädä jo unholaan. Jos hääpari itse vaatii ja haluaa moisia perinteitä, niin ok. Väkisin sellaisia ei pidä eikä saa järjestää. Hääpari on kunniapaikalla, ja kaikenlainen heidän nolaamisensa on sivistymätöntä käytöstä juhlavierailta.
Minäkään en välitä mokomista leikeistä enkä halua niitä omiin häihini. Kaason organisoimista polttareistakaan en ole järin kiinnostunut, joten olen jopa ajatellut, että en yksinkertaisesti tarvitse kaasoa mihinkään. Sinä voit aivan hyvin tehdä ystävällisesti selväksi kaikille potentiaalisille leikkien järjestäjille, ettet halua sellaisiin sitten osallistua - vielä ehdit! Ja vaikka hääperinteisiin ja -tapoihin kuuluu kaikenlaista hömppää laidasta laitaan, ei se silti tarkoita, että kaikki ne pitää olla mukana omissa häissä. Toivottavasti ette ole kutsuneet kovin suurta määrää vieraita, niin ei tarvitse tuntea olevansa kaiken kansan tuijoteltavana. Häiden ei tarvitse olla mikään hitonmoinen spektaakkeli, ja on ikävää, jos sinusta oma juhlasi tuntuu jo etukäteen noin vastenmieliseltä. Häät ovat kuitenkin siitä mukava keskipisteenä olemisen paikka, ettei siellä tarvitse varsinaisesti esiintyä tai olla arvosteltavana, joten päivästä voi tulla ihan mukavakin. Suhtaudu hommaan stoalaisella tyyneydellä ja ota onnentoivotukset ilolla vastaan, kyllä se siitä!
Oliko paniikkia, vai peruitko tilaisuuden?
enpä perunut! Aamulla oli kyllä sellainen olo, että karkuun oisin voinut lähteä, ei jännittämisen vaan koko tilanteen ärsyttämisen vuoksi.
Mutta kaikki meni ihan ok, mutta koko illan odotin että pois pääsisin. Leikkeihin osallistuin, eivät olleet ihan hirveitä, mutta en nyt kuitenkaan hirveesti tykännytkään!
Mutta nyt kaikki on takana, ja olo on nyt hyvä! Kiitos kaikille kannustavista kommenteista!!