Olen eronnut kolmen lapsen äiti. Nyt olen
tavannut miehen, jota rakastan yli kaiken. Tunne
on molemminpuolinen. Olen vuosia huolehtinut
lapsista yksin, enkä tavallaan haluakaan heille
uutta isää. Nyt olen alkanut toivoa, että lasten
isä ottaisi vastuuta, ja ottaisi lapset luokseen,
jotta saisin itse nauttia elämästäni vihdoinkin
rauhassa. Onko nykyään hyväksyttävää naisena
luopua lapsista? Tietenkin tulisin näkemään
lapsiani ns. viikonloppuäitinä. Pelkään
ympäristön reaktioita, suvun ja työkavereiden.
Kommentteja?
tavannut miehen, jota rakastan yli kaiken. Tunne
on molemminpuolinen. Olen vuosia huolehtinut
lapsista yksin, enkä tavallaan haluakaan heille
uutta isää. Nyt olen alkanut toivoa, että lasten
isä ottaisi vastuuta, ja ottaisi lapset luokseen,
jotta saisin itse nauttia elämästäni vihdoinkin
rauhassa. Onko nykyään hyväksyttävää naisena
luopua lapsista? Tietenkin tulisin näkemään
lapsiani ns. viikonloppuäitinä. Pelkään
ympäristön reaktioita, suvun ja työkavereiden.
Kommentteja?
Vastaukset 23
Vanhimmat
anna vaan lapses isälle, parempi niitten on
siellä jos isä vaan haluaa. Jos asetat oman
itsekkyytesi lapsiesi edelle, olet juuri
samanmoinen kuin edellisten kirjoitusten hirviöt,
et ansaitsisi lapsiasi ollenkaan. Isät vihdoinkin
kunniaan!!!
se on oikein, että mies jatkaa elämää ilman lapsia
eron jälkeen, mutta nainen ei saisi näin tehdä?
Miksei ihminen saa olla yhtään itsekäs, jos on
äiti? Kyllä hänkin saa tuntea muunkinlaista onnea
kuin mitä lapset tarjoavat. Mielestäni vanhempi,
joka tietää että tarvitsee hengähdystauon, on
parempi kuin se, joka vaan jatkaa samaa rataa
kuluttaen itsensä loppuun. Se vaikuttaa myös
lapsiin, jos äiti ei jaksa ja on väsynyt ja
kiukkuinen.
Edelliseen vastaukseen, varsinkin kun lasten isä
ei muutamaan vuoteen ottanut lapsia
säännöllisesti, eli olin sekä isä ja äiti. Yritin
pehmentää isän turhia lupauksia. Joten luulenpa,
että tässä on kysymys juuri hengähdystauosta. Ei
lapsia kukaan tähän maailmaan ole yksin
saattanut. Kyllä vastuullisia on kaksi.
Sitä minäkin haluan kysyä, ettäkö vain isä
viikonloppuvanhempana on ok? Miksi? Ja vain isät
saavat rakentaa uutta suhdetta, äitien on oltava
vastuussa lasten arjesta, rakentavat siinä sitten
suhdetta tai lepäävät muuten jos ehtivät, niinkö?
Ei ymmärrä....
Kyllä sinulla on tietenkin oikeus siihen. Riippuu
kuitenkin isästä.
Mutta onko lasten isästä vanhemmaksi? Jos hän ei
ole heistä tähän saakka välittänyt, niin mistä
hän sen läheisyyden ja vastuullisuuden nyt
löytäisi?
Onko sinun tarpeen ruveta enää tässä vaiheessa
kouluttamaan hänestä vanhempaa, lasten
kustannuksella. Itse olen ottanut siinä suhteessa
järjen käteen enkä ruvennyt lapsia väkisin
vänkäämään isän huollettavaksi. Ilman moisen
teatterin vetämistäkin riittää puuhaa.
Lasten isän on itse kannettava vastuunsa ja
omasta aloitteestaan. Ei ole äidin asia pitää
yllä keinotekoista, yksipuolista isäsuhdetta.
Miksei lapsi voisi hyvinkin olla myös isänsä
luona! Ihme tyyppejä noi jotka heti syyllistää
äidin, teki se sitten niin tai näin. Eikös siihen
lapsen tekoon se miespuolinenkin tarvita! Mun
tyttö asui pari vuotta isänsä luona, oppi
tuntemaan isänsä paremmin ja minä sain hiukan
kaipaamaani vapautta. Nyt ollaan taas yhdessä
tytön kanssa kokeneempina ja viisaampina. En ota
siihen kantaa, kuinka turhaa tai hyödyllistä tuo
aika oli, mutta elämä meni näin ja sillä siisti.
Kyllähän niitä ihmettelijöitä riitti, mutta minä
en välittänyt, koska asia oli täysin yksityinen.
Ja koska itse koin asian oikeaksi, ei siinä ollut
muiden mielipiteillä minkäänlaista painoarvoa.
Sinä olet lastesi äiti, kyllä sinä tiedät miten
haluat toimia, enkä voi uskoa, että haluaisit
lapsillesi mitään pahaa.
Älä lapsiasi miehen takia jätä, mutta kun kerran
muuten tarvitset hengähdystauon niin tottakai
sinulla on siihen oikeus. Oma lapseni on asunut
isänsä luona jo kolme vuotta ja ainakin meillä
tämä järjestely toimii. Toivottavasti lapsiesi
isä on yhtä hyvä isänä kuin poikani isä, sehän on
tietysti myös edellytys koko jutulle. Äläkä
korvaasi lotkauta lähipiirisi, naapureiden ym.
mahdolliselle ja todennäköiselle paheksunnalle,
se ei ole heidän asiansa.
Täällä on nyt keskustelu menny sitä rataa että
miehet SAAVAT jatkaa ilman lapsia ja naiset
JOUTUVAT??????? On tietysti miehiä jotka eivät
edes halua tavata lapsiaan (kuten naisiakin,
mutta kun naiset JOUTUVAT eli ovat marttyyreita).
Mutta nyt on unohdettu miehet jotka JOUTUVAT
PAKOSTA olemaan erossa lapsistaan kun NAINEN ei
anna isän tavata heitä, ja usein vaan
vittuuntuneena ja "loukattuna" tekee näin, viis
lapsen ja isän tunteista. Turha kieltää, niin
monta onnetonta isä-rukkaa olen tavannut työni
merkeissä että viha tietyn luonteisia naisia
kohtaan on kasvanut. Vaikka olen nainen itsekin,
enpä näiden naisten puolta pidä, en.
nyt puhuttukaan miehistä, jotka JOUTUVAT olemaan
ilman lapsia, vaan oikeutuksesta naisen omaan
elämään (vapaudesta) ja lasten asumisesta isänsä
luona. Mitäköhän ne miehet sitten ovat tehneet,
että JOUTUVAT olemaan ilman niitä lapsiansa..
Ehkä muutama käynyt vieraissa ja muutama
harrastanut vaimoonsa kohdistunutta
väkivaltaa..jne. Saavat monet syyttää vaan
itseänsä, mutta nää luuserit tuleekin
ensimmäisenä itkemään "karmeeta kohtaloaan"
sosiaalitantoille, jotka hyysää niitä kuin pieniä
lapsia ja ex-vaimo on silloin muuttunutkin
oikeeks pedoks joka vie rahat ja lapset. Näin se
on ja tulee olemaan.
puhuu sitten oikee femakkojen päätorvi. Miehethän
ne aina pettää, naiset ei ikinä, ei.
päätorvi tai ei, mä puhun elävästä elämästa, en
sosiaalitanttojen kehittelemistä pykälistä sun
muista idioottiohjeista. Sanotaan näin, että
nainenhan se suurimman työn aina lapsen eteen
tekee yleensä, muutamia poikkeuksia
lukuunottamatta. (siis eron jälkeen ainakin)
Miksi sitä ei arvosteta yhtään?? Tottakai isäkin
on tärkeä, kumpa vaan useampi osaisikaan olla
oikea huolehtivainen kunnon isä, eikä vaan
valmiin "paketin" viikonlopuksi itselleen hakeva
(lapselle melko etäinen) mies, joka haluaa nähdä
vilauksen jälkikasvustaan. Tää taitaa olla
yleisempää kuin luuletkaan, vaikka onhan se
tietysti erittäin hyvä suomalaisille miehille,
että niitäkin joku noin hanakasti puolustaa. Voi
kun olisi vielä sellaisiakin sosiaali-ihmisiä
olemassa, jotka puhuisivat hyvän isyyden
merkityksestä (näille ex-miehille) ja jättäisivät
katkeroituneen äidin morkkaamisen vähemmälle
antamalla mielummin tukea ja neuvoja. Relaa vähän
ja keskity olennaiseen, siis lapsen
hyvinvointiin. Jos sä teet töikses tällasia
hommia, niin ota enemmän näkökantoja esille.
Mutta ilmeisesti lukeneet ihmiset tietävät
käytännöstä vähiten. Ps; mä en ole femakkojen
puolustaja enkä äänitorvi, vaan ihanan miehen
vaimo ja rakkaan tyttären äiti.
Teet elämäsi pahimman virheen jos luovut
lapsistasi nk. oman elämän takia.
Heitä et takaisin saa enää helposti ja tulet
tuntemaan syvää tuskaa kun tajuat minkä hinnan
olet onnestasi maksanut.
Yksikään mies ei koskaan ole sen väärti, että
lasten elämää muutetaan radikaalisti.
Tapaahan lasten isä kuitenkin lapsia ja niinä
aikoina kun he ovat isän luona voit tehdä omia
juttuja. Varmasti hän voi sitä vastuuta ottaa
muutenkin kuin sillä, että he kokonaan menevät
isän luo.
Itse olen täysin yksin lasten kanssa koska olen
leski eli vastuu tulee aina ja ikuisesti olemaan
minulla, mutta sellaista äijää ei tule, ettei
lasten etu olisi aina ensin.
Se oma elämäsi on juuri siinä lasten kanssa, etsi
ilosi siitä mitä sinulla nyt on!
oletkin hyvä äiti! Siksi sinä niin ajattelet,
osanottoni leskeytesi takia, voimia.
Niinpä niin, ja äiti joka väsyy ja haluaa
hendähdystauon tai jopa jakaa kasvatusvastuuta
myös isälle on huono äiti. Sitäkö tarkoitat?
Onko viikonloppuisä huono isä? Jos ei, miksi
viikonloppuäiti on huono äiti?
että viikonloppuisäksi useimmiten joudutaan
pakosta, äidiksi halutaan kun uutta kyrpää tekee
mieli, siksi.
Oliko tuo ihan oma hengentuotteesi vai onko jopa
kokemusta?
Täytyy vaan toivoa ettei kukaan eronneista
vanhemmista löydä uutta ihmistä elämäänsä,
silloinhan mies vain hakee uutta pillua ja nainen
uutta kyrpää... Vai mitä siitä olet mieltä, onko
sekin hyväksyttävämpää miehille?
suhde lapsilla on isäänsä? Miten sinä olet heille
isästään puhunut? Oletko suostunut säännöllisiin
tapaamisiin? Onko isällä uutta perhettä? Jos on,
miten siellä suhtaudutaan ajatuksiisi. Oletko
valmis tekemään virallisen huoltajuussiirron ja
maksamaan isälle elatusavut? Mitä lapsesi
ajattelevat isän luo muuttamisesta?
Miksi et halua uutta miestä perheeseen? Eihän hän
olisi isä, vaan isä olisi edelleen muualla. Eikö
uusi mies halua tulla? Eivätkö lapsesi hyväksy
tätä miestä? Miten lapsesi estävät elämästäsi
nauttimista? Aiotko hankkia uuden miehen kanssa
uudet lapset? Entä sitten, kun/jos teillekin tulee
ero joskus?
Oletko miettinyt näitä erilaisia kysymyksiä,
joiden eteen joudut? Ympäristön ajatukset eivät
ole mikään este, vaan omat ajatuksesi sinun tulee
ensin saada järjestykseen ja miettiä kaikki
mahdollisimman pitkälle.
äitien pitää hoitaa lapset ei miesten...
Ja millähän perusteella? Noin naurettava
kommentti voi kyllä tullakin vain tyypiltä jonka
kirjoituksen otsikko kertoo kaiken mitä päässä
liikkuu...
äitien pitää hoitaa koti ja lapset sekä viljellä
maatilkkuaan, miesten tuoda metsältä saalista
kotiin jos onnistuvat metsästämään...
Pidätkö sä miehiä NOIN kyvyttöminä! Kai ne nyt
(ainakin suurin osa) osaa omia lapsiaan hoitaa!
Äitien pitää vaan antaa siihen mahdollisuus, eikä
omia lasta kokonaan itselleen. Jus tollast
ihmiset jarruttavat tasa-arvoa, joilla on noin
ahtaat mielipiteet.
Sähän teet just niinkuin itsestäsi tuntuu (myös
pidemmälle ajateltuna).
Itse tunnen tasan kaksi äitiä, joiden lapset ovat
isillään. Toiselta määrättiin huoltajuus (2 1
lasta)iseille (sosis) ja toinen halusi elää
kadotettua nuoruuttaan kolmen lapsen ja
avioliiton jälkeen.. Että "syitä" on muitakin
kuin rakastuminen :).
on tärkeempi kun lapses? Ymmärrän kyllä että
kolmen lapsen kasvattaminen yksinään on varmasti
raskasta, mutta kas kummaa kun se tuli sulle niin
äärettömän raskaaksi uuden miehen myötä!
Arvaappas tajuaako sun lapses vielä joskus mitä
sä teit vaikkei sitä kukaan niille kertoiskaan?
Kyllä osaavat varmaankin sen verran käyttää
järkeään. Huhhuh...ei ihme että yksinhuoltajia
pidetään epätoivoisina!