Moi kaikille!
Itse olen jo 9- ja 7-vuotiaiden lasten 37-vuotias
äiti ja ajattelin kysellä, onko kellään
samankaltaisia ongelmia kuin itselläni. Nimittäin
raskausaikoina tuli painoa 20 kg lisää, rinnat
kasvoi suunnilleen kuppiin Ö, raskausarpia ym.
mukavaa. Imetin molempia lapsia noin vuoden
ikäisiksi ja sen jälkeen olikin muodot muuttunu.
En toki ollut täydellinen ennen lapsiakaan, mutta
nyt olen kaukana siitä... Eli rinnat roikkuu, ei
tietookaan mistään kimmoisuudesta, maha höllyy,
raskausarvet hohtaa... Onhan tämä tietysti aika
naurettavaa mokomia asioita surra mutta mua
suoraan sanottuna HÄVETTÄÄ kun joskus kuitenkin
joutuu itsensä ilkosilleen riisumaan. Vaatteet
päällä näytän ihan siedettävältä, mutta en voi
mennä uimahalliin, työpaikan saunailtoihin tai
mihinkään, missä joutuisin riisuutumaan.
Selitykset ja huumori alkaa kohta loppua. APUA!
Itse olen jo 9- ja 7-vuotiaiden lasten 37-vuotias
äiti ja ajattelin kysellä, onko kellään
samankaltaisia ongelmia kuin itselläni. Nimittäin
raskausaikoina tuli painoa 20 kg lisää, rinnat
kasvoi suunnilleen kuppiin Ö, raskausarpia ym.
mukavaa. Imetin molempia lapsia noin vuoden
ikäisiksi ja sen jälkeen olikin muodot muuttunu.
En toki ollut täydellinen ennen lapsiakaan, mutta
nyt olen kaukana siitä... Eli rinnat roikkuu, ei
tietookaan mistään kimmoisuudesta, maha höllyy,
raskausarvet hohtaa... Onhan tämä tietysti aika
naurettavaa mokomia asioita surra mutta mua
suoraan sanottuna HÄVETTÄÄ kun joskus kuitenkin
joutuu itsensä ilkosilleen riisumaan. Vaatteet
päällä näytän ihan siedettävältä, mutta en voi
mennä uimahalliin, työpaikan saunailtoihin tai
mihinkään, missä joutuisin riisuutumaan.
Selitykset ja huumori alkaa kohta loppua. APUA!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Onhan se kyllä epäreiluakin kun nainen vaan
maksaa vartalossaan lapsensaannista ja mies
senkun pysyy samanlaisena!
Ei siitä mihinkään pääse, että raskaudet näkyy
kropassa ja on ihan turhaa selitellä, että
elämänmerkkejä ne vaan on.
Olen synnyttänyt kuusi lasta ja olen kyllä
normaalipainoinen, mutta raskausarvet mahassa
eivät kyllä ole mieltä ylentävä näky enkä kyllä
tykkää esitellä niitä pahemmin missään.
Rinnoista sitten, no ne on kanssa reilua kokoa,
mutta ne menettelee...
Painoa tuli raskauksien aikana vaihtelevasti,
mutta ekat raskausarvet tulivat jo esikoista
odottaessa eikä painoa tullut kun jotain 10 kg
lisää ja sekin häipyi äkkiä ja laihduin vaan
lisää kun lapsi oli yöherääjä ja muutenkin
energinen pakkaus.
Joten en tiedä häpeänkö kroppaani, mutta en
todellakaan ylpeänä esittele...
Vaatteet päällä olen minäkin aika
söpöliinikin :), mutta ilman vaatteita:((
Mielestäni ei ole mitään velvollisuutta kulkea
ilkosillaan jos ei tykkää, eli pyyhe ympärille
tai uikkarit päälle esim työpaikan saunailloissa
on ihan ok. Uimahallissa on tietysti hankalaa,
mutta tämän alastomuus asian kokee kiusalliseksi
myös tyttäreni, joka on nuoruutensa
kukoistuksessa eli ehkä se on sellaista
luonnollista häveliäisyyttäkin.
Se joka keksii miten raskausarvet ehkäistään tai
poistetaan tulee olemaan rikas tyyppi!!
Turha sitten kenenkään sanoa, että onhan niitä
voiteita, öljyjä tms, kokeiltu on eikä auta.
Ei tässä auta kuin kulkea arvet mahassa ja
onneksi ei turhaan sentään kun on noi lapset
tuossa muistuttimena siitä mistä ne tulikaan.
Rinnat on ihan jees kun hommaa hyvät liivit eikä
kellään lapsettomallakaan rinnat pysy iankaiken
kiinteinä. Isot rinnat on sitäpaitsi hyvän
näköset jos on muuten hoikka, tietysti vaatteet
päällä..
Höllyvää mahaa voi yrittää kiinteyttää
vatsalihasliikkeillä, mikä vaatii kyllä sitkeyttä.
Ylipainon pudottaminen pikkuhiljaa on kanssa hyvä
juttu.
Lohduttiko yhtään tämä mun sepustukseni sinua?
Voi Rakkaat lapset ekö ole muuta valittamista??
Minä olen 55v ja olen vieläkin itseeni hyvin
tyytyväinen vaikka raskausarvet näkyykin.EI se
ole tärkeää miltä näyttää kunhan on siisti ja
hyvin huoliteltu.Saan vieläkin
30vpoi..kavereita.Älkää käsittäkö väärin mutta
iloinen luonne ja juttutaito on kaiken AjaO.
Ootte ihan sieviä vaikka olette lapsia
tehneetkin.Kaunis hymy ja iloinen mieli kattaa
kaiken muun.
HYVÄÄ JATKOA TEILLE:::EI MUUTA KU UIMAAN.
Ollaanhan me söpöjä, tietysti!
Iloinenkin olen ja isompia, paljon isompia
murheita on elämässäni kuin ulkonäkö, mutta
voihan sitä silti sanoa suoraan ääneen sen minkä
peilistäkin näkee..
Miksi se tuntuu olevan niin jotenkin epäpyhää
jos äiti sanoo ettei tykkää raskausarvistaan ja
jopa häpee niitä?
Itsekin hiukka rehvastelet miestuurillasi :))
joten ilmeisesti kuitenkin tarvitset
itsetunnonkohotusta sieltä käsin.
Olen itse halunnut päästä tuosta, että mun
arvoani jotenkin mitattaisiin sillä, että
kelpaanko miehille. Et varmaan tarkoittanut sitä
kuitenkaan.
Sinulle kanssa hyvää syksyn jatkoa ihanien
urostesi ympäröimänä!
NO..Minulla on senverran hyvä itsetunto etten
kaipaa mitään kehuja.ON nääs ollut niin raskaita
asioita elämän aikana ettei minuun tuollaiset
raskausarvet kolahda missään.Kaikista on selvinnyt
hyvän itsetunnon ja iloisen luonteeni vuoksi.
(jonka muuten sain perinnöksi hyvästä
lapsuuskodistani.)
Tuijottele joka aamu peiliin ja kehu itseäsi!
Kyllä minua ainakin alkaa hymyilyttää kun sanon
itselleni, että Oletpa kaunis! vaikka näytän
aamuisin sellaiselta, että ihan hirvittää
itseänikin. Rinnat, maha ja takapuoli ovat
sellaisia kuin ovat ja uimahallilla muut naiset
näyttävät suurimmaksi osaksi samanlaisilta kuin
minäkin. Katsopas vaan itsekin niin huomaat saman
asian. Täytyy vaan oppia hyväksymään itsensä
sellaisena kuin on niin elämä tuntuu kivalta
arvista ja läskeistä huolimatta! Ne ovat kuitenkin
toisarvoisia asioita, tärkein on siellä sinun
korviesi välissä, eikö niin?
Kyllähän noita kiloja ja arpia on tullut lasten
mukana. Alastomuutta häpeilen oikeastaan vain
tuttujen seurassa koskapa ajattelen vaatteet
päällä ollessani, että he ajattelevat mitä niiden
vaatteiden alla todellisuudessa on - läskit ja
arvet -! Tämä on aika pitkälle itsetuntokysymys
vai mitä? Jos olisimme tyytyväisiä sisäiseen
minäämme, ei ulkoisella olisi niin suurta
merkitystä. Kyllä itsetunto täytyisi olla aika
vahva jos kestäisi päästä varpaisiin katseet ja
samalla langan laihat haihattelevat seuraavan
laihdutuskuurin aloittamista.
Olen kyllä vastannut monta kertaa laihduttajille,
että onneksi minun ei tarvitse koska olen näin
sopiva ja paino on pysynyt jo vuosia samassa
(kylläkin 10 kg ylipainoa).
Hyvä kun huomaat itsekin jo , ihan totta.
Minä huomasin kun nuorin lapsi oli noin 12 ( muut
silloin 15 ja 17) , että olen samassa ulkonäössä
läskeineni kuin synnytyksen jälkeen, ei huvittanut
tosiaankaan käydä missään , vaatekaupassa katsoin
aina missä olisi kuminauravyötärö!
Nyt : olen laihtunut nuo parikymmentä kiloa, ensin
10 ja parin vuoden päästä toiset 10 .
Nyt olen 164 cm ja painan 59 kg, olen jo 50 v ,
mutta olen varmaan kauneimmillani rypyistä
huolimatta, käyn kampaajalla , värjäytän hiukseni
ja kosmetologilla kerran pari vuodessa, nuo suklaa
ym herkkurahat käytän näin.
Ja vaatteita on mukava hankkia , kaikki sopii
helposti ( ei enää kuminauhavyötäröitä), olen
paremmin pukeutunut kuin aikoihin, toisaalta
lapset ovat nyt siinä iässä , että ovat hyvin
kriittisiä , heidänkin vuokseen on mukava näyttää
hyvältä.
Miten sain painoni putoamaan: vain ja ainoastaan
Painonvartijoiden avulla; voit herkutella, ei ole
nälkäinen olo , joka kilon pudottamisen jälkeen
mieli virkistyy , SUOSITTELEN. Aloita muutos jo
tänään, 20 kiloa kestää pudottaa noin 40 viikkoa ,
ajattele ensi kesää: )
jos massunahka roikkuu navan kummallakin puolen
kuin ruttunaamakoiran naama. Bulldoggiko se olis
se koirus... :D
Olen yrittänyt vähentää sitä täytettä
niistä 'koiranposkista', muttei ne taida kokonaan
haihtua silläkään :( (lapset on 11, 10 ja 3) olis
luovutettavaksi tarvitsevalle raidallista
mahanahkaa yli oman tarpeen; kelpaisko kellekään?
Se hyvä puoli uippareista ym. on: itselläni on -7
likinäkö :D en erota, kun/jos massuani suihkussa
kauhistellaan :D :D :D Työpaikan saunailloista ei
ole riesaa, me ollaan samat kolme-neljä
naisihmistä jo toisemme nähty. Onneksi on
miesvaltainen porukka! *eikä kukaan taida olla
kimppasaunaiässä*
Kyllä se siitä, ansiomerkit on kannettava
mukanaan.
Niin ..se on kyllä villi asia ,tuo
ylipaino,itselläni oli ongelmia kun lastenteon
jälkeen painoni putosi 10kg.Paino49kg pituus
165cm,
eikö ole sekin jo pieni ongelma kun kaikki luuli
etten syö mitään.niiinnn..ne oli itse kyllä
ylipainosia.Sanottiinpa että laiha ei ole niin
turvallisen oloinen lapsille kuin lihava.Että
enpä tiedä oli miten päin hyvänsä aina riittää
sanojia.Nyt olen 54v pituus 165cm 59kg,ehkä nyt
len hyvä,ei ole kukaan ainakaan huomauttanut.
Olen itse 31-vuotias 12v ja 6v poikien äiti.
Ilmeisesti luojan kiitos vatsanahkani ei ole
aivan kauheasti raskauksista kärsinyt, ei tullut
arpia, ja taitaa lihaksetkin olla vielä
jumpattavassa kunnossa. Mutta rinnat... Nyyh!
Mieheni väittää minun liiottelevan, ja välillä
olenkin koettanut katsoa itseäni
hieman "ulkopuolisen" silmin, ja hetkittäin
saankin tunteen "etteivät kai ne nyt niin kamalat
ole", mutta kyllä ne taitaa olla. Jos rahaa
olisi, en miettisi rinnankohotusleikkausta
hetkeäkään...
Joo-o. Näin se on arvon äipät että lapset tuo
tullessaan löysää nahkaa, riippurinnat,
löllähtäneen pepun yms. naisellista kamaa MUTTA
myös iloa, onnea,rakkautta,hyvää mieltä, naurua,
itkuakin...plussaa on paljon. nuoret naiset ei
niinkään heti menetä sitä kroppaansa kun
synnytyksen jälkeen palautuu hyvin, mutta meillä
vanhemmilla asia on vähän toinen.
Avain naiseuteen ja oman kehonsa hyväksyntään
voisi löytyä itse tutkiskelulla, voisi kysyä
miltä minun pitää näyttää??? mitkä ovat omat nais
ihanteet, mitkä taas nykymaailman tuomat nais
ihanteet.. onko se ikuinen sinkku, pystyrinnat,
kova meno...mikä se on kellekkin. Jokainen voi
niitä miettiä ja pohtia. Oma elämän katsomukseni
lienee suhteellisen avara..nais ihanteita yhtä
paljon kuin naisia. Ystäväpiiriini kuuluu
sinkkuja,vanhempia äitejä,nuoria äitejä,mummoja
ja minusta he kaikki ovat kauniita jokainen
omalla tavallaan.
Kuitenkaan jos jonkun mielestä pitää olla
ikuisesti kiinteä, hoikka, pystyrintainen ja
arveton....mitenhän nuo onnistuu samassa
paketissa?? siihen kun lisätään menestys,
rikkaus, komea mies...ehkä unelmissa, jotka ovat
muuten tärkeä osa jokapäiväistä elämää se
unelmointi, se ei kuitenkaan voi eikä ole
todellista elämää siksi sitä kutsutaan
unelmoinniksi.
Ja lohdutukses sanat meille " karttus kallen
kessupussi-tissi" äideille ja naisille...maan
vetovoima vaikuttaa kaikkiin...myös miehiin.
Aurinkoa sisäiseen minäänne ja rintakaarella
etteenpäin...
kyllä häpeän.antaisin mitä vaan jos saisin vanhan kroppani takaisin=(löysää nahkaa ja arpia.en ole kellään nähnyt niin rumaa mahaa kun itsellä.eikä auta jumppa ym.on painajaista joutua olemaan alasti.en kestä itsekään kestä katsoa itseäni ilman vaatteita.eräskin tyttö sanoi naisten saunaillassa mut nähtyään:yök.jos lapsista tulee tuollaiseksi niin mä en tee ikinä lapsia!