Hei kaikki.
Ei tällä viestillä ole sen suurempaa tarkoitusta, kuin halu avautua kokemuksistani mielenterveysongelmien hoidossa.
Olen ala-asteesta lähtien kärsinyt jatkuvista alakulon kausista, itkukohtauksista, sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta, itsetuhoisista ajatuksista, pakko-oireista ja pahoista masennuskohtauksista.
Vaikka vaiva on ollut monia vuosia, nyt sain mentyä lääkärille kumppanini ja ystäväni kannustamana.
Ensin menin terveyskeskuksen yleislääkärille joka oli erittäin mukava ja asiantunteva henkilö. Hänen kanssaan keskustelu helpotti oloani paljon ja hänen kanssaan laadimme suunnitelman, miten asiassa lähdetään etenemään.
Hän lähetti minut terveysaseman mielenterveyshoitajalle, jonka tarkoitus oli vahvistaa hänen lausuntonsa ja laittaa lähete edelleen terapeutille.
Tai niin ainakin piti....
Kun menin tämän hoitajan vastaanotolle, hän ensin ihan asiallisesti pyysi kertomaan oireistani ja vaivoistani. Puhuin melkein puoli tuntia taukoomatta, kertoen hänelle koko elämäntarinani, kaikki oireeni, ja kaiken mahdollisen mitä asiaan liittyen vaan voi.
Kun lopetin selitykseni, hän kysyi minulta "Seurusteletko? Onko sinulla edes yksi ystävä?" ja kun vastasin että kyllä seurustelen ja on ystävä, niin hän tokaisi erittäin töykeästi "en siinä tapauksessa ymmärrä että mikä sinulla muka on ongelmana ja miksi olet täällä parkumassa apua."
Selitin kaikki ongelmani vielä uudestaan vielä tarkemmin ja hän vain tokaisi "Sinua ei kuule vaivaa mikään muu kuin se, että olet koulukirjasta lukenut hienon sanan ja koitat kerjätä huomiota olemalla muka sairas."
Suurin ongelma tässä on se, että työkkäri vaatii minulta avointa lausuntoa tuosta käynnistä tai menetän tukeni. Hoitaja ei kuitenkaan suostunut mitään lausuntoa antamaan koska "En mä ala mitään lausuntoa antaa, kun ei sulla edes ole mitään vialla" ja lähetti minut pois.
Ei tällä viestillä ole sen suurempaa tarkoitusta, kuin halu avautua kokemuksistani mielenterveysongelmien hoidossa.
Olen ala-asteesta lähtien kärsinyt jatkuvista alakulon kausista, itkukohtauksista, sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta, itsetuhoisista ajatuksista, pakko-oireista ja pahoista masennuskohtauksista.
Vaikka vaiva on ollut monia vuosia, nyt sain mentyä lääkärille kumppanini ja ystäväni kannustamana.
Ensin menin terveyskeskuksen yleislääkärille joka oli erittäin mukava ja asiantunteva henkilö. Hänen kanssaan keskustelu helpotti oloani paljon ja hänen kanssaan laadimme suunnitelman, miten asiassa lähdetään etenemään.
Hän lähetti minut terveysaseman mielenterveyshoitajalle, jonka tarkoitus oli vahvistaa hänen lausuntonsa ja laittaa lähete edelleen terapeutille.
Tai niin ainakin piti....
Kun menin tämän hoitajan vastaanotolle, hän ensin ihan asiallisesti pyysi kertomaan oireistani ja vaivoistani. Puhuin melkein puoli tuntia taukoomatta, kertoen hänelle koko elämäntarinani, kaikki oireeni, ja kaiken mahdollisen mitä asiaan liittyen vaan voi.
Kun lopetin selitykseni, hän kysyi minulta "Seurusteletko? Onko sinulla edes yksi ystävä?" ja kun vastasin että kyllä seurustelen ja on ystävä, niin hän tokaisi erittäin töykeästi "en siinä tapauksessa ymmärrä että mikä sinulla muka on ongelmana ja miksi olet täällä parkumassa apua."
Selitin kaikki ongelmani vielä uudestaan vielä tarkemmin ja hän vain tokaisi "Sinua ei kuule vaivaa mikään muu kuin se, että olet koulukirjasta lukenut hienon sanan ja koitat kerjätä huomiota olemalla muka sairas."
Suurin ongelma tässä on se, että työkkäri vaatii minulta avointa lausuntoa tuosta käynnistä tai menetän tukeni. Hoitaja ei kuitenkaan suostunut mitään lausuntoa antamaan koska "En mä ala mitään lausuntoa antaa, kun ei sulla edes ole mitään vialla" ja lähetti minut pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun vielä sanoin hänelle, että haluaisin ainakin kokeilla terapiaa, niin hän vain tiuskaisi minulle "mahdatko sä edes tietää mitä terapia tai masennus on?"
Kerroin hänelle itku kurkussa kaiken mitä noista kahdesta asiasta tiedän, joka johti siihen että hän vain katsoi minua suivaantuneesti ja totesi "No on se kiva että olet opiskellu kirjasta hienoja sanoja, mutta menes kotiis ny siitä. Ei aleta terapia aikaa tuhlaamaan turhaan"
Tuohan oli täysi puoskari: En ole ammattilainen, mutta ihan takuulla pärjäisin duunissa paljon paremmin kuin tuo "ammattilainen". Että kehtaahi`?
Ohhoh... olipas ammattimaista ja korrektia käytöstä :( Olisiko mahdollista mennä jonkun muun juttusille?
Sinä olet aika nuori ja oletkohan nyt käsittänyt ihan oikein tuon hoitajan sanomiset? Parisuhteella on usein tärkeä merkitys, samoin ystävillä. Jollei esim. ole ystäviä, niin ihminen on alttiimpi masennukselle, eristätymiselle jne.
Sitten, lääkärin todistus on se painokkaampi todistus, eikä itselleni koskaan ole kuin Kela vaatinut hoitosuunnitelmaa tai hoitajan käynnistä lausuntoa. Työkkäri ei tällaisia lausuntoja tarvitse ja jos tarvitsee niin se on lääkärin todistuksen varassa.
Eli mitähän lausuntoa olet työkkäriä varten vaille? Vähän itsestäkin kuulostaa, aliarvioimatta sinua, että suurin ongelmasi on tuo rahan tulo, ei se että sinulla olisi jotain muuta suurta hätää.
Ota uudelleen yhteys hoitavaan lääkärin, jos tunnet olevasi 'kaltoin kohdeltu'.