Olen 13-vuotias tyttö, ja kaikki alkoi joulukuussa. Painoin huimat 71 kiloa ja pituutta oli 164 cm. Aloitin laihduttamaan, mutta ei kauaa motivaatio kestänyt. Laihduin vain kilon, joka tuli melko pian takasin.
Sitten aloin taas syömään tavallisesti (eli epäterveellisesti). Laihdutusyrityksiä oli monia, ja laihduin kilon, jonka olin sitä ennen lihonut.
Sitten aloin laihduttamaan tosissani. Siitä on nyt 2 ja puoli viikkoa. Painan 67 kiloa, eli laihtunut tuossa ajassa 3 kiloa.
Mietin aivan kokoajan syömistäni ja painoa. Koulukin on alkanut mennä huonoon suuntaan. Puntarilla käyn noin neljä kertaa päivässä. Pidän ruokapäiväkirjaa, liikuntapäiväkirjaa ja kirjoitan joka päivä aamu- ja iltapainon ylös. Liikunta on pakollinen, käyn lenkillä ja illalla vielä hölkkälenkillä. Lasken kaloreita ja kulutan aina enemmän. Herkkuihin en koske, ja jos sorrun syömään, olen loppupäivän syömättä. Syön tällä hetkellä todella vähän. Eilen epätoivoisesti sorruin syömään 3 keksiä, ja yritin oksentaa. Se ei onnistunut. Äiti sanoo joka päivä, että pitää syödä paremmin tai sä sairastut. Vaikka lievän ylipainon kirjoissa olen, en varmaan ikinä voi syödä tavallisesti. Pelkään epäterveellistä ruokaa, sillä jos söisin, lihoisin. Laihduttaminen on tällä hetkellä elämäni suurin asia. Syömishäiriö on myös mielen sairaus, ja olen ollut masentunut kesällä. Mielestäni kuitenkin olen siitä jo päässyt. Syy laihdutukseen on ylipainoni, jota siis en kuvittele.
Suunnittelen myös aina, mitä seuraavaksi syön. Minulla on myös kovat tavoitteet, nimittäin 49 kiloa. Minun on pakko päästä siihen. En voi elää enää lihavana.
Ei näin pitkää romaania pitänyt kirjoittaa, mutta ajatukseni sanoin kuin luin lehteä jossa oli syömishäiriön oireista, ja tajusin että ne sopii juuri minuun. Oletko luuloharhainen ja tämä on ihan terveellistä ja tavallista laihdutusta? Vai onko minulla syömishäiriö? Voiko se muka olla anoreksia, jos kerran en ole alipainoinen ja en ole laihtunut vielä roimasti? Haluan vain tietää, onko hyvä jatkaa samaa rataa. Nyt pituutta on siis 165cm.
Sitten aloin taas syömään tavallisesti (eli epäterveellisesti). Laihdutusyrityksiä oli monia, ja laihduin kilon, jonka olin sitä ennen lihonut.
Sitten aloin laihduttamaan tosissani. Siitä on nyt 2 ja puoli viikkoa. Painan 67 kiloa, eli laihtunut tuossa ajassa 3 kiloa.
Mietin aivan kokoajan syömistäni ja painoa. Koulukin on alkanut mennä huonoon suuntaan. Puntarilla käyn noin neljä kertaa päivässä. Pidän ruokapäiväkirjaa, liikuntapäiväkirjaa ja kirjoitan joka päivä aamu- ja iltapainon ylös. Liikunta on pakollinen, käyn lenkillä ja illalla vielä hölkkälenkillä. Lasken kaloreita ja kulutan aina enemmän. Herkkuihin en koske, ja jos sorrun syömään, olen loppupäivän syömättä. Syön tällä hetkellä todella vähän. Eilen epätoivoisesti sorruin syömään 3 keksiä, ja yritin oksentaa. Se ei onnistunut. Äiti sanoo joka päivä, että pitää syödä paremmin tai sä sairastut. Vaikka lievän ylipainon kirjoissa olen, en varmaan ikinä voi syödä tavallisesti. Pelkään epäterveellistä ruokaa, sillä jos söisin, lihoisin. Laihduttaminen on tällä hetkellä elämäni suurin asia. Syömishäiriö on myös mielen sairaus, ja olen ollut masentunut kesällä. Mielestäni kuitenkin olen siitä jo päässyt. Syy laihdutukseen on ylipainoni, jota siis en kuvittele.
Suunnittelen myös aina, mitä seuraavaksi syön. Minulla on myös kovat tavoitteet, nimittäin 49 kiloa. Minun on pakko päästä siihen. En voi elää enää lihavana.
Ei näin pitkää romaania pitänyt kirjoittaa, mutta ajatukseni sanoin kuin luin lehteä jossa oli syömishäiriön oireista, ja tajusin että ne sopii juuri minuun. Oletko luuloharhainen ja tämä on ihan terveellistä ja tavallista laihdutusta? Vai onko minulla syömishäiriö? Voiko se muka olla anoreksia, jos kerran en ole alipainoinen ja en ole laihtunut vielä roimasti? Haluan vain tietää, onko hyvä jatkaa samaa rataa. Nyt pituutta on siis 165cm.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuo on anoreksiaa ihan selvästi... Sairaus on korvien välissä, ylipainoinenkin voi olla anorektikko. Älä jatka samaa rataa! Se riistäytyy jossain vaiheessa käsistä, sitten et syö enää suunnilleen mitään ja alipainoiseksi laihtumista on vaikeampi pysäyttää. Sinusta ei tule onnellista, päin vastoin. Sinusta tulee onneton, masentunut ja ahdistunut. Älä pilaa elämääsi anoreksialla, vaan lopeta ennen kuin on liian myöhäistä! Kehottaisin hakemaan apua esim. terveydenhoitajalta, jos et pysty syömään normaalisti ilman ahdistusta/itsesyytöksiä. Tsemppiä! :)