Onko vl-liike yliaistillinen?

http://www.saunalahti.fi/~krishna/html/yliaistillinen_tieto.html

"JOHANNEKSEN EVANKELIUMI"

Tiedetään historiasta, että gnostikot (Markion ja muut) olivat ensimmäiset, jotka käyttivät Paavalin kirjeitä ja tunnustivat niille sijan apostolien kirjoitusten rinnalla. Vasta myöhemmin otti "oikeaoppinen" kirkko ne omikseen.

Mutta meillä on uudessa testamentissa toinenkin kirja, joka on tullut gnostilaisesta lähteestä. Tämä on Johanneksen evankeliumi, kaikkein syvällisin kristinuskon lähdekirjoista. Nykyään voi sanoa kritiikin lopullisesti todistaneen, että se ei voi olla syntynyt aikaisemmin kuin toisen vuosisadan keskivaiheilla, siis Johanneksen kuoleman jälkeen. Myös on todistettu, että tärkeissä kohdin se on esitykseltään ristiriidassa historiallisen tradition kanssa. Sen puheet ovat taidokkaasti tekemällä tehty, sen johdanto on lähtöisin stoalaisesta filosofiasta.

Muutamat tutkijat ovatkin jo suoraan sanoneet sen kuuluvan gnostilaiseen kirjallisuuteen, vaikka tällä nimellä onkin niin huono kaiku kirkollisessa sanastossa. Joka tapauksessa se hengeltään on kauttaaltaan gnostilainen, kuten monesti tulemme näkemään.

Kriittiset tutkijat eivät myönnä Johanneksen evankeliumille paljonkaan arvoa Jeesuksen historiallisen elämän tuntemiselle. [Alaviite: Ks. esim. P. Wernle, "Jeesuksen elämän lähdekirjat", joka edustanee uusimman teologian kantaa.]

He selittävät, että niitä pitkiä puheita, joita siinä kerrotaan Jeesuksen pitäneen, ei mitenkään tässä muodossa ole voitu pitää hänen elinaikanaan. Kuvaava esimerkki tässä on 6. luku, joka pitkälti käsittelee tuota "kovaa puhetta": "Totisesti, totisesti sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, ei teillä ole elämää itsessänne."(6:53) Tutkijat väittävät, ettei Jeesus missään tapauksessa voinut tällaisista asioista julkisesti puhua suurelle kansalle, koska edes hänen omat opetuslapsensakaan eivät tästä mysteeriosta kuulleet ennen kuin hänen viimeisinä päivinään.

Mutta toisaalta emme voi tätä evankeliumia suinkaan pitää tavallisena kavalluksena, koska se päinvastoin edustaa kaikkein syvintä, mitä kristinuskolla oli tarjottavana maailmalle. Emme siis voi selittää sen syntyä muulla tavalla kuin gnostisesti: että sen opetukset ovat annetut toista tietä kuin fyysisten aistimien kautta, varsinkin kun se on syntynyt toista sataa vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen. Samaan salaiseen syntyperään viittaavat myös ne loppusanat, jotka löytyvät muutamissa myöhemmissä käsikirjoituksissa:

"On paljo muutakin, jota Jeesus teki, ja jos se yksitellen kirjoitettaisiin, luulen, etteivät maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka olisi kirjoitettava."

Tämä väite on suorastaan gnostilainen, sillä heidän kertomuksensa mukaan Jeesus useampia vuosia kuolemansa jälkeen seurusteli persoonallisesti opetuslastensa salaisen piirin kanssa, näyttäytyen heille monella tavalla ja "tehden" paljon enemmän kuin mitä hän koskaan fyysisessä elämässään teki.

Jos nuo "teot" olisivat kuuluneet historiallisen esiintymisen kolmeen vuoteen, olisi toki muillakin evankelistoilla ollut niistä jotakin kerrottavana eikä heidän olisi tarvinnut toistella useampaan kertaan samoja tarinoita ja samoja lauseita. Heidän traditionsa oli hyvinkin rajoitettu, mutta gnostilainen historia oli alituisesti syntyvä ja jatkui rajattomiin aikoihin. Gnostikot pitivät yliaistillisia kokemuksiaan yhtä suurena todellisuutena kuin näkyväisen maailman ulkonaisia tapauksia, joiden merkitys voi aina muuttua, kulkiessaan suupuheiden kautta eteenpäin.