Aku Ankka joskus totesi että hänellä ei ole koskaan ollut hyviä naapureita. Minulla onneksi on ollut niitäkin, mutta paljon on ollut myös idiootteja jotka eivät ole osanneet ottaa muita huomioon kerros- ja rivitaloasumisessa. Seuraavassa lyhyt läpileikkaus naapureistani vuosien varrella:
Asuin aikoinaan kerrostalossa johon muutti naisihminen isokokoisen koiran kanssa. Hurtta haukkui ja ulvoi aina yksin ollessaan, eli mm päivisin (jolloin itse yritin lukea tenttiin kotona) ja viikonloppuöisin jolloin koiranomistaja oli itse viihteellä. Parhaimmillaan koko saatanan rappu valvoi aamuyöstä ja odotti että naapuri tulee kotiinsa rauhoittamaan sitä eläintä.
Siinä yhden ihmisen ajattelemattomuus ja kerrostaloon sopimaton lemmikki huononsi arviolta 10-15 hengen elämänlaatua ja yöunia.
Yhtä raivostuttava tapaus oli musiikinopiskelija (tai ehkä muusikko) joka piti kerrostaloyksiötään harjoittelupaikkana. Jotain jousisoitinta se vingutti. Yleensä samaa kappaletta uudelleen ja uudelleen. Aina virheen tehdessään (eli aika usein) aloitti uudelleen. Ihan äärettömän ärsyttävää kuunneltavaa. Kävin joskus sanomassa melkein ystävällisesti että ääni kuuluu ihan selvästi seinän läpi ja on häiritsevää ( jatkuessaan tuntikaupalla päivästä toiseen) niin se mulberi alkoi vetoamaan siihen, että taloyhtiön sääntöjen mukaan metelöinti klo 20 jälkeen on kiellettyä. IHAN KUIN SE TARKOITTAISI ETTÄ KAIKKINA MUINA AIKOINA VOI TEHDÄ IHAN MITÄ TAHANSA!!! Käsittämätön puupää. Naisihminen tämäkin, vaikka ei sillä varmaan ole asian kanssa tekemistä.
Yhdessä taloyhtiössä oli samassa rapussa mielenterveysongelmainen. Vaaraton tapaus mutta saattoi soitella ovikelloa aamuyöstä ja kysellä ufo-juttuja. Tätä oli helpompi ymmärtää koska hänen käytöksensä johtui selvästi sairaudesta eikä luupäisyydestä. Tosin, en tiedä olisiko hänen oikea paikkansa ollut yksinään kerrostalossa koska vaikutti olevan sen verran pihalla että tuskin pystyy asioistaan huolehtimaan.
Eräässä rivitaloasunnossa oli ketjupolttaja naapurina. Tosi kiva kun on vierekkäiset parvekkeet niin ei kesähelteilläkään voinut ikinä pitää parvekkeen ovea auki koska savu tuli suoraan meille sisään. Ja tiedoksi tupakoiville, röökin savu haisee ei-tupakoivan nenään helvetin pahalle. Meillä oli olohuoneessa koko asunnon levyinen parveke joka olisi ollut loistava olohuoneen jatke muuten, mutta siellä harvoin pystyi oleskelemaan johtuen siitä että seinänaapuri vietti oman vapaa-aikansa omalla parvekkeellaan kessu suussa... Naapurin parveketupakointi oli merkittävin asumismukavuutta heilentävä tekijä siinä kämpässä. Jos halusi laittaa vauvan parvekkeelle nukkumaan niin piti ensi katsoa onko naapurin auto pihassa vai ei. Ihan pimeetä hommaa.
Eräässä taloyhtiössä oli omistusasuntojen lisäksi ns "sosiaalista vuokra-asuntoa". Tämä näkyi erinäköisinä lieveilmiöinä, hauskimmasta päästä oli kenties se kun pyykkini olivat kerran illalla unohtuneet kuivausrumpuun niin seuraavana päivänä kalsarini pyörivät vastaan kadulla kun tulin töistä. Pesutuvan seuraava käyttäjä oli luonnollisesti heittänyt pyykkini pesutuvan ikkunasta kadulle... Valitettavasti sankari ei ollut merkinnyt varauskirjaan vuoroa itselleen joten en tiennyt kenelle olisin voinut käydä viemässä muutaman tarkkaan valikoidun kukkasen kiitokseksi kuivausrummun tyhjentämisestä. Kukkaset olisi tarjoiltu leuankärkeen.
Sitten melkein kaikissa kerrostaloissa (mutta ei ihan kaikissa) on ollut sitä rappukäytävään kuseskelua jne kännimölinää joita en jaksa alkaa luettelemaan yksitellen.
Rivitalossa joku naapureista raahasi säännöllisesti kaikkea sellaista roinaa roskakatokseen mitä jätetyhtiö ei kuljeta ilman lisämaksuja. Sitten se sohvat yms makaa siellä viikkotolkulla sateessa pihaa rumentamassa kunnes joku lopulta hävitti ne johonkin.
Nyt asutaan omakotitalossa ilman seinänaapureita ja olen melko tyytyväinen. Tosin yksi rajanaapuri on ns patologinen lainailija. Viikottain aidan yli kuuluu "hei, oisko sulla vasaraa/naulainta/kompressoria/ylimääräistä ämpäriä jne". Ymmärrän satunnaisen lainailun jos sattuu joku erikoistilanne, mutta tälle kaverille ensisijainen tavaran hankintapaikka ei ole kauppa vaan naapuri. Pohjoispuolen naapurimme onkin sitten hyvän naapurin perikuva, tervehtii vastaantullessa ja silloin tällöin vaihdetaan muutama ystävällinen sana aidan yli, mutta ei aiheuta häiriötä eikä tuppaudu "liian lähelle".
Asuin aikoinaan kerrostalossa johon muutti naisihminen isokokoisen koiran kanssa. Hurtta haukkui ja ulvoi aina yksin ollessaan, eli mm päivisin (jolloin itse yritin lukea tenttiin kotona) ja viikonloppuöisin jolloin koiranomistaja oli itse viihteellä. Parhaimmillaan koko saatanan rappu valvoi aamuyöstä ja odotti että naapuri tulee kotiinsa rauhoittamaan sitä eläintä.
Siinä yhden ihmisen ajattelemattomuus ja kerrostaloon sopimaton lemmikki huononsi arviolta 10-15 hengen elämänlaatua ja yöunia.
Yhtä raivostuttava tapaus oli musiikinopiskelija (tai ehkä muusikko) joka piti kerrostaloyksiötään harjoittelupaikkana. Jotain jousisoitinta se vingutti. Yleensä samaa kappaletta uudelleen ja uudelleen. Aina virheen tehdessään (eli aika usein) aloitti uudelleen. Ihan äärettömän ärsyttävää kuunneltavaa. Kävin joskus sanomassa melkein ystävällisesti että ääni kuuluu ihan selvästi seinän läpi ja on häiritsevää ( jatkuessaan tuntikaupalla päivästä toiseen) niin se mulberi alkoi vetoamaan siihen, että taloyhtiön sääntöjen mukaan metelöinti klo 20 jälkeen on kiellettyä. IHAN KUIN SE TARKOITTAISI ETTÄ KAIKKINA MUINA AIKOINA VOI TEHDÄ IHAN MITÄ TAHANSA!!! Käsittämätön puupää. Naisihminen tämäkin, vaikka ei sillä varmaan ole asian kanssa tekemistä.
Yhdessä taloyhtiössä oli samassa rapussa mielenterveysongelmainen. Vaaraton tapaus mutta saattoi soitella ovikelloa aamuyöstä ja kysellä ufo-juttuja. Tätä oli helpompi ymmärtää koska hänen käytöksensä johtui selvästi sairaudesta eikä luupäisyydestä. Tosin, en tiedä olisiko hänen oikea paikkansa ollut yksinään kerrostalossa koska vaikutti olevan sen verran pihalla että tuskin pystyy asioistaan huolehtimaan.
Eräässä rivitaloasunnossa oli ketjupolttaja naapurina. Tosi kiva kun on vierekkäiset parvekkeet niin ei kesähelteilläkään voinut ikinä pitää parvekkeen ovea auki koska savu tuli suoraan meille sisään. Ja tiedoksi tupakoiville, röökin savu haisee ei-tupakoivan nenään helvetin pahalle. Meillä oli olohuoneessa koko asunnon levyinen parveke joka olisi ollut loistava olohuoneen jatke muuten, mutta siellä harvoin pystyi oleskelemaan johtuen siitä että seinänaapuri vietti oman vapaa-aikansa omalla parvekkeellaan kessu suussa... Naapurin parveketupakointi oli merkittävin asumismukavuutta heilentävä tekijä siinä kämpässä. Jos halusi laittaa vauvan parvekkeelle nukkumaan niin piti ensi katsoa onko naapurin auto pihassa vai ei. Ihan pimeetä hommaa.
Eräässä taloyhtiössä oli omistusasuntojen lisäksi ns "sosiaalista vuokra-asuntoa". Tämä näkyi erinäköisinä lieveilmiöinä, hauskimmasta päästä oli kenties se kun pyykkini olivat kerran illalla unohtuneet kuivausrumpuun niin seuraavana päivänä kalsarini pyörivät vastaan kadulla kun tulin töistä. Pesutuvan seuraava käyttäjä oli luonnollisesti heittänyt pyykkini pesutuvan ikkunasta kadulle... Valitettavasti sankari ei ollut merkinnyt varauskirjaan vuoroa itselleen joten en tiennyt kenelle olisin voinut käydä viemässä muutaman tarkkaan valikoidun kukkasen kiitokseksi kuivausrummun tyhjentämisestä. Kukkaset olisi tarjoiltu leuankärkeen.
Sitten melkein kaikissa kerrostaloissa (mutta ei ihan kaikissa) on ollut sitä rappukäytävään kuseskelua jne kännimölinää joita en jaksa alkaa luettelemaan yksitellen.
Rivitalossa joku naapureista raahasi säännöllisesti kaikkea sellaista roinaa roskakatokseen mitä jätetyhtiö ei kuljeta ilman lisämaksuja. Sitten se sohvat yms makaa siellä viikkotolkulla sateessa pihaa rumentamassa kunnes joku lopulta hävitti ne johonkin.
Nyt asutaan omakotitalossa ilman seinänaapureita ja olen melko tyytyväinen. Tosin yksi rajanaapuri on ns patologinen lainailija. Viikottain aidan yli kuuluu "hei, oisko sulla vasaraa/naulainta/kompressoria/ylimääräistä ämpäriä jne". Ymmärrän satunnaisen lainailun jos sattuu joku erikoistilanne, mutta tälle kaverille ensisijainen tavaran hankintapaikka ei ole kauppa vaan naapuri. Pohjoispuolen naapurimme onkin sitten hyvän naapurin perikuva, tervehtii vastaantullessa ja silloin tällöin vaihdetaan muutama ystävällinen sana aidan yli, mutta ei aiheuta häiriötä eikä tuppaudu "liian lähelle".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.