Muilla näin?

Kuulostaa siltä että lähipiirisi eli "hoviporukka" mitätöi kokemustasi ja haluaa olla vain äidillesi mieliksi. Sanoudu vaan irti tuollaisesta! Ne on niitä mahdollistajia jotka itse pitkittävät tilannetta omilla odotuksillaan ja vaateillaan, todennäköisesti heillä on myös omat kohtaamattomat ongelmansa.

miksi et sitten sano?

Ja huomasitko, että mainitsit ainakin kolme kertaa, että sulle on aivan sama, sovitteko äitisi kanssa...

Etsit täältä hyväksyntää päätöksellesi, joka on vain ja yksin sinun vallassasi.

"Ongelma tässä nyt on, miten saisin nuo toiveikkaat ihmiset ymmärtämään että olisivat vain hiljaa koko sopimisesta"

Ainoastaan joko välttelemällä kyseisiä ihmisiä, tai sanomalla toistuvasti että ovat hiljaa ja, että olet jo päätöksesi tehnyt.
Vai epäröitkö sittenkin?

Narsistinen luonnehäiriöhän ei mielestään koskaan ole syyllinen mihinkään. Eikä näin ollen myöskään näe mitään syytä pyytää anteeksi huonoa käytöstään. Koska hän kääntää aina asiat niin, että vastapuoli on syyllinen tapahtuneeseen. Vaikka tosi asiassa *syytetty* ei olisi tehnyt mitään.

Omalla kohdalla vanhempani kertoo minusta aivan uskomattomia juttuja sellaisille ihmisille, joiden kanssa hän kuvitteli, että en ole koskaan missään tekemisissä. Hän mustamaalasi minua jatkuvasti. Ja jopa syyttää minua siitäkin, jos joku ihminen ei pidä häneen enää yhteyttä. Vaikka minulla ei ole osaa, eikä arpaa tapahtuneisiin asioihin.

Kävin auttelemassa vuosia vanhempaani kodinhoidollisissa asioissa. Palkaksi sain kuulla olevani tosi tyhmä ja mielisairas. Minulle jopa näytettiin paljasta takapuolta kiitokseksi.
Lopulta kyllästyin ja sanoin, että jos ilmaisapu ei kerran kelpaa. Niin tämä on nyt tässä. Ja hän voi hankkia itselleen ostopalveluja kaupungilta tämän jälkeen.
Ja vähensin tapaamiset miniimiin.

No sanomista tietenkin tuli siitä, miten kiittämätön lapsi olen, kun en vanhaa vanhempaani viitsi käydä auttamassa.

*Hovin* pyynöistä ja painostuksesta huolimatta olen pysynyt edelleenkin kannassani.
Suurin menetys narsistivanhemmalla oli vain *lähteen ehtyminen*.

Kiitän myös tsemppaavista kommenteista. Tuo on aivan totta, että antaa niiden olla, jotka sitä sopua odottavat, mutta en vain ymmärrä, että vaikka joukossa on niitäkin, jotka ovat tunteneet myös narsisteja elämänsä aikana, odottavat silti minulta, että sopisin äitini kanssa. Varsin hyvin tietävät ettei sellaisen kanssa voi sopia, ja juurikin tämä, ettei narsisti koe tehneensä mitään väärää.

Tulipa taas puhelinsoitto yritys, onneksi tunnistan jo, milloin tämä häiriöinen on kyseessä ja osaan siten olla vastaamatta. Tässä ohjenuora muillekin uhreille: katkaistaa yhteydenpito, kaikenlainen! Älkää vastatko puheluihin, tekstiviesteihin, kirjeisiin, Mihinkään, millä narsisti koittaa ottaa yhteyttä! Narsisti keksii minkä tahansa, pienimmänkin syyn ottaa yhteyttä, vaikka lemmikin kuolema, niin naurettavalta kun se nyt tuntuukin.

Paremminkin toivon, että äitini alkaisi minusta puhua pahaa muille, mutta ilmeisesti ei. Sen sijaan hän ajattelee, että olen kääntänyt muut häntä vastaan. Sukulaiset ovat tietoisia hänen huonosta mielenterveyden tilastaan ja haluaisivat auttaa, mutta mites auttavat sellaista, joka kokee olevansa terve ja kokee ettei ole tehnyt mitään väärää -perus narsismia.

Ja asiassa avustaville voin hyvin mielin todeta, että asia ei epäilytä ollenkaan. Narsisti ei kykene keskustelemaan, saatika sopimaan. Hän on keksinyt sellaiset sadut, että pitäytyy näissä mielipiteissään. Ja ne, jotka toivoo että sopisin joku päivä, on myös sellaisia, jotka eivät edes tunne äitiäni, ainoa peruste vain on "onhan se sinun äitis"

Mutta joo, tämä selvä :)

Tuttua. Minulla on tällä hetkellä olemattomat välit äitiini ja hyvä niin. Hän ei ole koskaan pyytänyt tekemisiään ja sanomisiaan anteeksi, joten ei ilmeisesti ole pahoillaan. Äiti hän on, mutta mielestäni ei täytä tuon sanan mittaa.

Olen ilmoittanut, että välejä ei ole niin kauan kuin minua kohdellaan huonosti. En ole tekemisissä kuin pakosta elimax.2-3 krt vuodessa. Oman elämän eläminen on tuntunut pitkään hyvältä. En juokse enää muiden pillien mukaan ja nautin rauhallisesta, tasaisesta ja draamattomasta elämästäni : ).

Eikö helpointa ole sanoa äitisi lähipiirille, ettet halua keskustella asiasta. Itselläni on ollut vähän samanlainen tilanne.
Alkuun yritin keskustella "hovin jäsenien" kanssa, mutta pian huomasin ettei siitä ole mitään hyötyä. Jos kahdella ihmisellä on oma mielipide, eivätkä he ole valmiita edes yrittämään ymmärtämään toisen kantaa, niin ei ole mitään järkeä kääntää veistä haavassa.
Minulla on toiminut hyvin, kun sanon etten halua keskustella asiasta. Jos vastapuoli on yrittänyt jatkaa keskustelua, olen häipynyt paikalta tai lopettanut puhelun. Ei tarvitse olla tyly, sanoo vain asian rauhallisesti.
Ei aina tarvitse olla se "kypsempi tai järkevämpi" osapuoli, jos siitä seuraa vaan kakkaa niskaan....

Haha, sanoin aiemmin ketjussa että toivottavasti äitini alkaa haukkumaan minua. Ja näin oli käynyt. Tämä on ensi askel kun hän lopettaa koukuttamiseni, hän ei saa minusta enää minkäänlaista otetta. Ja kyllä, millään tapaa en ota enää yhteyttä en muista, niin tökerösti minua kohdeltuaan en tunne enää koko ihmistä jos sitten joskus tulee vastaan. Hän voi alkaa puhumaan mitä tahansa, sopiiko muuten narsistille nauraa jos on sellainen fillis sillä hetkellä?

Nimim. tytär. minulla on aivan sama juttu, eli jos kuka vaan, koskaan on kohdellut huonosti, ei ole minulle enää mitään arvoa sellaisella. Ja minulla on kanssa sama, äiti on, mutta äidiksi ei voi sanoa, hän on sellainen sukulainen, jolle ei Suomen kielessä ole termiä.

"eli jos kuka vaan, koskaan on kohdellut huonosti, ei ole minulle enää mitään arvoa sellaisella"
Aika surullinen asenne. Taidat olla vielä melko nuori iältäsi, elämän myötä tulet ehkä joustamaan tuosta periaatteesta.
Olen itse antanut anteeksi useille ihmisille, jotka ovat minua loukanneet. Myös ihmisille, jotka ovat pahasti horjuttaneet perusturvaani. Niin kuuluu mielestäni elämässä tehdä, jotta voisi elää ilman mielenrauhaa turmelevaa vihaa.

Kukin elää elämäänsä tietysti niin kuin parhaaksi katsoo.

Tunnen narsistin tyttären joka ei halua olla tekemisisä narisistisen äitinsä kanssa. Nuo ylläolevat kertomukset tuntuvat hyvin tutuilta, olen kuullut niistä eräältä "tyttäreltä".

Meni pitkään ennenkuin ymmärisin mistä on kysymys tyttären ja äidin välsissä. Silloin kun tytär olisi tarvinnun kasvaessa äidin turvallista syliä ja tukea, lämpöä , rakautta. Sitä ei ollut, vaan ainoastaan narsisti joka pelasi omaa narsistista peliään hakien peiliä milloin syyllistämäällä ihmisiä milloin kerjämällä kehuja itselleen.

Vaikeina murrosiän kriisi vuosina, joilloin tytär olisi tarvinnut kärsivällistä ohjausta, hänellä oli vain narsisti äiti jonka normit vaihteli riippuen mitä narsimin ylläpito kulloinkin tarvisi. Välissä oli syyllistänyt pikku asioista välissä ei välittänyt mistää mitään mitä tytär teki, ei minkäälaista ohjausta eikä neuvontaa eikä tukea. Kohteli muutenkin tytärtä huonosti ja usein syyllistävästi, valehteli ja manipuloi jne...