Olen todella masentunut seksuaalisuuteeni liittyen. Olen 24-vuotias vl-nainen ja olen ollut vain yhdessätoista oikeassa parisuhteessa elämässäni. Suhteet kariutuivat suurimmaltaosin siihen, etten nauttinut seksistä lainkaan. Olen ollut n. 6 vuotta kiinnostunut pelkästään naisista ja eksäni oli vl-nainen. Ongelma on, etten fantasiatasollakaan kiihotu naisista lainkaan. En kiihotu miehistäkään normaalilla tavalla enkä koskaan ihastu miehiin, paitsi joskus vanhempiin vl-miehiin. Kiihotun vain ajatellessani ns. rakkaudetonta seksiä, missä on tunneköyhää panemista vl-miehen kanssa, jossa nainen on alistuva ja mies kohtelee naista esineellistävästi. En kiihotu katsellessani esim. pornoa, jossa kuvataan naisen ja miehen välistä rakastelua, jossa on tunteitakin mukana. Voin kiihottua myös joskus harvoin lesbopornosta, jos koen, että siinä on jokin ns. kielletty elementti. Tosielämässä en voisi harrastaa seksiä miehen kanssa, sillä koko touhu ällöttää. Pidän naisen kroppaa eroottisesti kauniina, mutten vain kiihotu.
Minulla on takana erittäin rankka elämä, johon on kuulunut niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa. Aitoa välittämistä olen kokenut todella harvoin. Minun on myös vaikea päästää ihmisiä lähelleni ja kiinnyn kehenkään todella harvoin. Pelkään yksinjäämistä ja hylätyksi tulemista. Tunnen itseni melko tunnekylmäksi. Edelläkuvatut seksuaaliset mieltymykset ovat olleet minussa aina. En edes muista, olisinko koskaan kiihottunu normaalista rakastelusta. Eksän seura ahdisti muutenkin kuin seksimielessä, vaikka suhteessa ei sinänsä ollut mitään isompaa vikaa. Vaikka emme koskaan harrastaneet tyydyttävää seksiä, yhden kerran kiihotuin todella paljon pelkästä suutelusta. Tämä liittyi tilanteeseen, jossa olin rento, enkä jännittänyt ja ollut ahdistunut niinkuin muuten ja koin olevani ihmistä henkisesti läsnä. Näin ei ole kenenkään kanssa käynyt aikaisemmin. Samoin kävi kerran kun eksä halasi yllättäen niin, etten ollut yhtään varautunut. En tiedä, onko minussa sittenkin jotain "normaalia" seksuaalisuutta olemassa.
Olen todella epätoivoinen asian suhteen, koska ongelma on ollut aina. Onko asialle mitään tehtävissä vai joudunko tyytymään ikuiseen sinkkuuteen? :(
Minulla on takana erittäin rankka elämä, johon on kuulunut niin fyysistä kuin henkistäkin väkivaltaa. Aitoa välittämistä olen kokenut todella harvoin. Minun on myös vaikea päästää ihmisiä lähelleni ja kiinnyn kehenkään todella harvoin. Pelkään yksinjäämistä ja hylätyksi tulemista. Tunnen itseni melko tunnekylmäksi. Edelläkuvatut seksuaaliset mieltymykset ovat olleet minussa aina. En edes muista, olisinko koskaan kiihottunu normaalista rakastelusta. Eksän seura ahdisti muutenkin kuin seksimielessä, vaikka suhteessa ei sinänsä ollut mitään isompaa vikaa. Vaikka emme koskaan harrastaneet tyydyttävää seksiä, yhden kerran kiihotuin todella paljon pelkästä suutelusta. Tämä liittyi tilanteeseen, jossa olin rento, enkä jännittänyt ja ollut ahdistunut niinkuin muuten ja koin olevani ihmistä henkisesti läsnä. Näin ei ole kenenkään kanssa käynyt aikaisemmin. Samoin kävi kerran kun eksä halasi yllättäen niin, etten ollut yhtään varautunut. En tiedä, onko minussa sittenkin jotain "normaalia" seksuaalisuutta olemassa.
Olen todella epätoivoinen asian suhteen, koska ongelma on ollut aina. Onko asialle mitään tehtävissä vai joudunko tyytymään ikuiseen sinkkuuteen? :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämä henkilö lataa muiden kirjoituksia ja lisää niihin VL uskon.
Tähän pitäisi tarttua kovalla kädellä.
Täältä ei kannata hakea ongelmiisi apua. Mene puhumaan ammattilaisen kanssa niin saat vastaukset kysymyksiisi. Seksuaaliterapia tai muu terapia auttaa löytämään vastaukset itsestäsi ja tutustumaan turvallisesti itseesi.
Kun alat ajatella iäisyyttä, maalliset ongelmat eivät tunnu isoilta. Missä haluat viettää pitkän iäisyyden?
Ruumiini mätänee haudassa, muuttuu maaksi jälleen. Muusta en tiedä, etkä tiedä sinäkään.
Miksi minun pitäisi tietää?
Kerroit ajattelevasi iäisyyttä, joten kai jotin mieltä olet.
Ei se auta vaikka ajattelis tai uskoisi, joakinen näkee sitten ajallaan, tai ei näe yhtään mitään.