Pop-idiotismi

http://kuinkakarlmarxtavataan.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/101604-iron-sky-politiikka-mahdotonta-parodia-toimii

Siinä Seppo Oikkonen niminen vapaa ajattelija kirjoittaa muun muassa:

Mikä on olennaista ja tyypillistä kaikille taidetekeleille? Se on se, että jokainen teelmä luo itse omat sääntönsä. Taide voi onnistua ja epäonnistua, mutta se ei onnistu tai epäonnistu minkään yleispätevän kriteerin mukaan -- vaan jokainen taidetuote toteuttaa omat lakinsa, elää omilla ehdoillaan, ja onnistuu tai epäonnistuu itse luomiensa kriteereiden perusteella.

Olkkonen vielä jatkaa:

Juuri tästä syystä yksiarvoiset yhdensuuntaiset yhtenäiskulttuuri-yhteiskunnat eivät luo uutta taidetta. Ne tyytyvät toistamaan vanhaa, kulkemaan samoissa tutuissa urissa. Päivä päivältä, vuosi vuodelta -- kuin iltasatu, joka lapselle on kerrottava joka ilta täsmälleen samana, samoin äänenpainoin.

Olkkonen lainaus loppui, ja Olkkonen on oikeassa.

Onko palstan himokasaristi musiikkimaultaan kuin lapsi jolle on samaa satua luettava aina uudestaan ja uudestaan? Onko himoklasaristi joku joka mielessään kaipaa isä aurinkoisen tai saksan aatun valtakuntiin, kun niissä valtakunnissa valtiovalta määritti mistä musiikista kansalaisten tulee pitää ja valtiovallan mielestä rumat tai väärät musikilliset kukat säälittä niitettiin.

Himoklasaristille kuitenkin ajateltavaksi se tosiasia että esim Chopinin musiikki oli aatun aikaan Saksassa esityskielossa, oli säveltäjältään liian slaavia kunnon arjalaisille valtiovaltansa mielestä.

Tiedät sen poppari itsekin, joten ei minun tarvitse sitä kertoa.

Taidemusiikki uudistuu. Se kehittyy ja rikastuu.

Poppi ei ole lähtenyt liikkeelle rikkaana, eikä kehittänyt pohjakuopastaan senttiäkään ylemmälle tasolle.

Fasismi on kamala asia, eikä musiikkimakua pidä säätää laeilla. On kuitenkin yleishyödyllistä kantaa jonkinlaista sivistystä takataskussa: ei kuvataiteessakaan Aku Ankkaa pidetä korkeakulttuurin muotojen tasoisena. Miksi siis musiikissakaan vastaavia epäluonnollisia päätelmiä pitäisi (varsinkaan jonkun eksyneen vapaa-ajattelijan ajatusten pohjalta) tehdä?

Klassisen säveltaiteen suuruus perustuu musiikin eri elementtien (harmonia, melodia, rakenne) nerokkaaseen käyttöön. Samaa ei esiinny popissa, ei Rollareissa eikä Biitlesissä.

Mietin tässä, josko olisit hieman keltanokka tuolla klassisen musiikin kulttuurissa. Mitä jos kertoisit mulle vaikka suosikkiteoksesi taidemusiikin puolelta, niin voidaan pikaisesti jutella ja näin saada kuvia toistemme tietotasoista?

Haluat kovasti perustella, että poppi olisi arvokasta. Et kuitenkaan mäiskännyt nytkään semmoista argumenttia, joka oikeastaan kumpuaisi musiikista. Kehittyminen on toki tärkeää - mutta kun popissa sitä ei tapahdu oikein missään mielessä, mikä onkin tavaton surku, koska kehittyvä ja musikaalinen musiikki on erittäin nautinnolinen asia.

No, onneksi on esimerkiksi Chopin, joka Natsi-Saksan ohjailujen jälkeen on taas soinut kaikkialla vapaasti - myös Saksassa. Niin se tositaide säilyy ja puskuttaa kuin veturi, vuodesta toiseen. Chopininkin teoksissa on huomattavasti kehittelyä. Alaa tuntevana luonnollisesti tiedätkin tämän asian, kuten myös muut beatlefanipalstan tietoniekat (jos heitä on) varmasti tietää nämä asiat.

Jos Hitler verikoirineen olisi voittanut aloittamansa mailmansodan Chopinin ja kaikkien muiden slaavilaista tai juutalaista syntyperää olevien säveltäjien musiikit olisivat yhä ja edelleen esityskielloissa. Niiden esittäminen julkisesti olisi rangaistavaa. Ja olisivat esityskiellossa täsmälleen vastaavin perustein kuin mitä itse suhtaudut kaikkeen sellaiseen musiikkiin mistä joko itse tai sairautesi ei pidä.

Asenteesi rockmusiikkiin ja vaikkapa sarjakuvataiteeseen haiskahtaa selkeästi kulttuurifasismilta.

"Taidemusiikki uudistuu. Se kehittyy ja rikastuu."

Ja oletikin taidemusiikiksi lasketaan vain klasari ja ehkä hieman pitkin hampain jazz?

Jazz otettiin ja kaanonisoitiin taidemusiikiksi esim Abelius sikatemiassa vasta kun se käytännössä oli jo kuollut. Silloin kun se jazz vielä eli sitä pidettiin roskana klasarifriikkien parissa.

"Taidemusiikki uudistuu. Se kehittyy ja rikastuu."
Jos noin on, niin miksi klasarikonserteissa veivataan ainoastaan 1700 - 1800 luvun musiikkia?. Siinä kysymys johon ei jostain syystä vastata vaikka sitä on kysytty usein.

Mitkä ovat 50 merkittävintä klasarisävellystä jotka on tehty vuoden 1960 jälkeen? Miksihän kukaan ei tuota tiedä eikä kukaan välitä tietääkkään?

Ketä muita merkittäviä ja musiikkinsa osalta jopa suuren yleisön tuntemia klasarisäveltäjiä on ollut viimeisen 50.-vuoden aikana kuin Nino Rota? Eikä Rotaakaan klasariteoksistaan yleisesti tunneta vaan poikkitaiteestaan eli elokuvamusikistaan.

"Haluat kovasti perustella, että poppi olisi arvokasta. Et kuitenkaan mäiskännyt nytkään semmoista argumenttia, joka oikeastaan kumpuaisi musiikista. Kehittyminen on toki tärkeää - mutta kun popissa sitä ei tapahdu oikein missään mielessä, mikä onkin tavaton surku, koska kehittyvä ja musikaalinen musiikki on erittäin nautinnolinen asia."

Pop/rock musiikki voi olla ja on musikillisesti arvokasta jos ja koska se elää kuulijoidensa arjessa ja mielissä.
Beethovenin 5.sinfonia voi toki olla jollain keinotekoisella mitta-asteikolla mitaten musikillisesti vaikkapa 100 kertaa arvokkaampi kuin Beatlesin tai Nightwishin jokin albumi, mutta jos sitä Beethovenin 5.sinfoniaa ei kukaan käytännössä oikeastaan koskaan kuuntele, mutta sitä Beatlesia tai Nightwishiä sen sijaan kunnellaan jatkuvasti, niin laskutoimitus 1 1 1 ... rockalbumin kohdalla on loppujen lopuksi paljon paljon enemmän kuin Beethovenin sinfonian 0 * 100.

Muttakun Beethovenia kuunnellaan koko ajan ja aina. Ja sitä esitetään livenä, mikä varsinkin on merkki säilyvyydestä.

Uutta klasaria esitetään jatkuvasti. Tottakai yleisön maku sanelee klassisessakin maailmassa niin, että sitä ("vaikeaa nykymusiikkia") esitetään harvemmin kuin tuttuja suosikkiteoksia.

Ettet nyt olisi hieman ennakkoluuloinen modernia klassista musiikkia kohtaan? Jopa vanhoja Bachin ja Mozartin teoksia kohtaan? Taidat vain liikkua niin tietämättömällä pohjalla, ilman kokemusta...että se vaikuttaa kirjoituksiisi ja niiden sävyyn.

Beatles ja Nightwish ovat paljon heikompaa sävel-ainesta kuin Beethoven. Koko lause on niin itsestäänselvä, että on kummallista että sen sisällöstä tulee väitellä. Kumpi herättää musiikkimaailmassa enemmän pelonsekaista kunnioitusta: halpa pop-ilmaisu (Beatles, Nightwish) vai ainutlaatuinen nerous (Beethoven)?

Menemättä nyt siihen että Beatlesin ja Nightwishin välilläkin on toki tasoeroa.

Niin että kirjoituksesi oli kyllä asiallisempi kuin useimmat poppari-kirjoitukset tällä palstalla ovat tupanneet olemaan, mutta Beethoven ja moderni klassinen soivat kyllä, ja niitä esitetään ja jumaloidaan. Siis voit hyvin vaikka kokeilla omasta kolostasi kömpimistä ja uuden etsimistä musiikkikulutuksessasi.

Minkään Nightwishin parissa ei tosiaan kannata arkeansa viettää: mitäänsanomattomia pystyynkuolleita hollywood-orkesterisovituksia ankeimpaan mollisoinnutukseen (iskelmään) perustuvissa "hevi"-kappaleissa.

Inhottavampaa juttua ei niinku olekaan.

Joko todellinen vuorovaikutus alkaisi orastaa tässä "vastakkainasettelussa"?