Mikä mua vaivaa?Olen 16.vuotias poika ja opiskelen tällä hetkellä lukiossa.Mä käyttäydyn eri tavalla eri ihmisten kanssa eri paikoissa.En enää melkein tunnista itseäni.Ala-asteella olin vielä aina oma itseni kaikissa paikoissa,kaikkien ihmisten kanssa.Olin huumorintajuinen,hauska ja sosiaalinen.
Ainut paikka missä voin olla oma itseni on koulussa kavereitten kanssa.Sitten jos nään kavereita esim.salilla,olen kuin toinen ihminen.En osaa/voi olla oma itseni edes kotona vanhempieni ja siskojeni kanssa.En enää edes nää kavereitani vapaa-ajalla,koska olen niin erilainen persoona eri paikoissa.Heti kun tulen koulusta kotiin ja nään ensimmäisen vastaan tulevan ihmisen,niin muutun taas hijaiseksi.Ystäväni ovat kaikonneet juuri tämän takia koska olen eri ihminen eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa ja olen hyvin yksinäinen.
Mielestäni psykologiassa tästä käytetään nimeä:alajäjestelmä.Eli minulla on monta eri alajärjestelmää,enkä osaa olla oma itseni.Eli kuinka saan oltua oma itseni AINA KAIKKIEN ihmisten kanssa?
Kiitos kaikille vastanneille.
Ainut paikka missä voin olla oma itseni on koulussa kavereitten kanssa.Sitten jos nään kavereita esim.salilla,olen kuin toinen ihminen.En osaa/voi olla oma itseni edes kotona vanhempieni ja siskojeni kanssa.En enää edes nää kavereitani vapaa-ajalla,koska olen niin erilainen persoona eri paikoissa.Heti kun tulen koulusta kotiin ja nään ensimmäisen vastaan tulevan ihmisen,niin muutun taas hijaiseksi.Ystäväni ovat kaikonneet juuri tämän takia koska olen eri ihminen eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa ja olen hyvin yksinäinen.
Mielestäni psykologiassa tästä käytetään nimeä:alajäjestelmä.Eli minulla on monta eri alajärjestelmää,enkä osaa olla oma itseni.Eli kuinka saan oltua oma itseni AINA KAIKKIEN ihmisten kanssa?
Kiitos kaikille vastanneille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet sen ikäinen,että normaalia vaihdella tyyliä olla ja ikään kuin kokeilla erilaisia rooleja. Identiteetti ei vielä ikäiselläsi ole lukkoon lyöty ja hyvä niin. Nuorempana ei ole niin paljon virikkeitä, tunteita tai ajatuksia, jotka vievät mieltä erilaisiin suuntiin. Nuorempana koit sinäkin olevasi ikään kuin "pysyvämpi" ja tutumpi itsellesi.
Minulla on ikäisesi poika ja tuntuu, että samanlaista hänellä on kuin sinullakin. Hän selvästi ns. etsii itseään ja se voi olla hämmentävää,mutta mitään poikkeavaa se ei ole.
Mietin, ovatko kaverit kaikonneet juuri tämän takia, vai voiko olla muitakin syitä? Ovatko elämän ympyrät muuttuneet, yhteiset tekemiset kadonneet tms. Toisaalta voihan olla niinkin, että kaverit ovat hämillään sinun kannasi. Olet ehkä eri tunnetiloissa eri aikoina ja käyttäytyt hieman eri tavoin eri tilanteissa. Hämmennys voi tulla heillekin. Suurin ongelma voi kuitenkin olla, että jännität nyt itse sitä olemista niin paljon, että et ole luonnollisesti.
Väittäisin, että tilanne rauhoittuu ajan myötä (tiedän, että nyt laiha lohtu). Kehitys on nyt siinä vaiheessa, että olet aikuistumassa ja se on aika iso harppaus psyykkisessä kehityksessä. Mitäs jos ajattelisit, että tämä vaihtelu on nyt sinua itseäsi ja siihen on lupa. Saat olla erilainen eri tilanteissa eikä siinä ole mitään isoa ongelmaa.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää!!!!
Kiitos tää autto paljon,on hyvä tietää,että mulla on terveen paperit:D
Mutta miksi musta tuntuu,että en viihdy oikein kenenkään kanssa enää niinkuin ennen,edes vanhojen kaverien kanssa.Silloin pystyin puhumaan kenen tahansa kanssa ja olemaan oma itseni.Nyt en voi olla kenenkään kanssa oma äänekäs itseni,vaan olen hiljainen.Noo,kaippa se lähtee ajan myötä,täytyy vaan kestää,niinkuin sanoit.....
Vaikka olen "vanha", niin muistan tuon omasta elämästäni. Nuorena minusta oli oudon tuntuista, kun välillä tunsin (ihan aidosti) olevani ihmisrakas, katselin ihmisiä kadulla ja esimerkiksi lapset hymyilytti ja mukavalta tuntui. Sitten toisena hetkenä tunsin (taas ihan aidosti), että suorastaan vihaan ihmisiä, tuli jopa aggressiivisia ajatuksia mieleen. Kun oli tuo "hyvä" vaihe, juttelin ihan vieraillekin vaikka kahviloissa ja kun taas tuo "viha vaihe", niin en puhunut kenellekään mitään.
Kavereille tätä vähän selitin, että mielialat vaihtelee eikä siitä sitten niin suurta ongelmaa lopulta tullut. Siinä oli kyse siitä, että omat mielialat oikeasti vaihteli (se on nuorelle erityisen luonnollista) ja ajatukset. Välillä oli varmempi ja huolettomapi olo ja välillä huolestutti ja ärsytti herkemmin.
Loppujen lopuksi muutuin aika paljon tuossa aikuistumisen kynnyksellä. Olin lapsena ja nuorena arempi ja nyt aikuisena sosiaalisesti rohkeampi.
Sinullakin persoonallisuus vielä ikään kuin hakee muotoaan ja vasta vuosien päästä (yli 20v) voit katsella itseäsi, että millainen sinusta tulikaan. Kaikkein tärkeintä on, että aikuisena tunnet olevasi oma itsesi, millainen sitten oletkaan (hiljaisempi tai äänekkäämpi esim.). Muista myös, että muuttuminen/kehittyminen jatkuu. Itsessä voi ruokkia niitä puolia, joista itse pitää ja pyrkiä eroon siitä, mikä ei miellytä. Tämä kehitys on mielestäni hyvä asia.
Vaikuta pohdiskelevalta ja fiksulta. Jatka vaan samaan tyyliin toivottaa..
Selvä kai se tästä lähtee,kiitos ku vastasit!