Mikä mua vaivaa?Olen 16.vuotias poika ja opiskelen tällä hetkellä lukiossa.Mä käyttäydyn eri tavalla eri ihmisten kanssa eri paikoissa.En enää melkein tunnista itseäni.Ala-asteella olin vielä aina oma itseni kaikissa paikoissa,kaikkien ihmisten kanssa.Olin huumorintajuinen,hauska ja sosiaalinen.Olin täynnä elämänhalua,mutta nyt on asiat toisin.
Ainut paikka missä voin olla oma itseni on koulussa kavereitten kanssa.Sitten jos nään kavereita esim.salilla,olen kuin toinen ihminen.En osaa/voi olla oma itseni edes kotona vanhempieni ja siskojeni kanssa.En enää edes nää kavereitani vapaa-ajalla,koska olen niin erilainen persoona eri paikoissa.Heti kun tulen koulusta kotiin ja nään ensimmäisen vastaan tulevan ihmisen,niin muutun taas hijaiseksi.Ystäväni ovat kaikonneet juuri tämän takia koska olen eri ihminen eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa ja olen hyvin yksinäinen.En osaa enää kertoa miltä minusta tuntuu,en osaa kertoa tunteistani tytölle,josta olen pitänyt 4 vuotta ja en osaa enää keskustella kunnolla toisten ihmisten kanssa.Tämä rupeaa syömään mielenterveyttäni pikkuhiljaa...
Mielestäni psykologiassa tästä käytetään nimeä:alajäjestelmä.Eli minulla on monta eri alajärjestelmää,enkä osaa olla oma itseni.Eli kuinka saan oltua oma itseni AINA KAIKKIEN ihmisten kanssa?
Kiitos kaikille vastanneille.
Ainut paikka missä voin olla oma itseni on koulussa kavereitten kanssa.Sitten jos nään kavereita esim.salilla,olen kuin toinen ihminen.En osaa/voi olla oma itseni edes kotona vanhempieni ja siskojeni kanssa.En enää edes nää kavereitani vapaa-ajalla,koska olen niin erilainen persoona eri paikoissa.Heti kun tulen koulusta kotiin ja nään ensimmäisen vastaan tulevan ihmisen,niin muutun taas hijaiseksi.Ystäväni ovat kaikonneet juuri tämän takia koska olen eri ihminen eri paikoissa ja eri ihmisten kanssa ja olen hyvin yksinäinen.En osaa enää kertoa miltä minusta tuntuu,en osaa kertoa tunteistani tytölle,josta olen pitänyt 4 vuotta ja en osaa enää keskustella kunnolla toisten ihmisten kanssa.Tämä rupeaa syömään mielenterveyttäni pikkuhiljaa...
Mielestäni psykologiassa tästä käytetään nimeä:alajäjestelmä.Eli minulla on monta eri alajärjestelmää,enkä osaa olla oma itseni.Eli kuinka saan oltua oma itseni AINA KAIKKIEN ihmisten kanssa?
Kiitos kaikille vastanneille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt kysytkin vaikeita.
Ei kaikkien ihmisten kanssa osaa olla luontevasti. Suurin osa ihmisistä varmaan joidenkin ihmisten läsnäollessa tai joissakin tilanteissa joutuu olemaan vähän jotain muuta kuin oma itsensä, tai sillä lailla, ettei osaa olla niin luontevasti.
Mä olin koko ylä-asteen ihan erilainen ihminen kun nyt lukiossa. Säädin ja olin yli aktiivinen puhuin tosi paljon. Nykyään olen porukassa aina se hiljaisin. Osaan kyllä puhua tyttöjenkin kanssa ilman ongelmia mutta en koskaan halua alottaa keskustelua. Ihmiset eivät vaan kiinnosta. Kotona ei kiinnostaisi puhua kenenkään kanssa. Onneksi meillä on kaksi koiraa jotka eivät vaadi small talkkia. Se oma minä ja persoona tuntuu olevan vielä erittäin hakusessa. Suoraan sanoen en osaa kuvailla persoonallisuuttani yhdelläkään sanalla. Olen kuitenkin ottamalla vaikutteita kuvitteellisista ja todellisista henkilöistä saanut vähän kuvaa kuka oikesti olen. Tälläinen persoonan hakeminen on ollut tyypillistä minulle koko elämäni ajan. Minulla on ollut kymmeniä eri harrastuksia ja elämän katsomuksia. Taidan olla nyt kuitenkin jo tottunut olemaan hiljainen ja kyyninen ja vielä agnostikko. Harrastan salilla käyntiä ja video pelejä kai? Kuulauden päästä olen varmaan ihan erilainen jo.
Kyllähän erilaiset ihmiset saa ihmisitä eripuolia esiin ja niin minussakin. Joidenkin seurassa vitsailen, toisten kanssa puhun syvällisempiä. Ja tosiaan ei kaikkien seurassa osaa olla luontevasti, varsinkin jos se toinen lähettää sellasia "signaaleita", kattoo oudolla tavalla tms. Itsellä kanssa tuntu jonku aikaa sitten etten voi olla perheessä oma itseni kanssa, ja se johtu siitä että erosin uskonlahkosta. Ajan kanssa sekin tosin meni ohi. Voisko sulla olla kans jotai tuon tyyppistä, asioita joita haluaisit tehdä/teet mutta perhe ei hyväksy?
-> ap
Tuo ikäsi on sellainen että silloin ihminen tunteineen on aikamoisessa myllerryksessä.
Ja jos jokaiseen omituiseen tunteeseen jää kiinni sitä märehtimään niin vaarana on joutua oravanpyörään missä tunne ruokkii tunnetta lisää ja ongelma on valmis.
Voi kun ikäisesi osaisivatkin elää hieman armollisemmin itsensä suhteen :)
Sanoisinkin että elä ja nauti nuoruudestasi kaikine omituisine tuntemuksineen.
Annappa ajan kulua. Kuuluu jotenkin ikämyllerrykseen. Mietitään uudestaan parin vuoden päästä, jookos.
Ok aika parantaa haavat kai??Ja qwertuii mulla on JUSTIIN sama ongelma,en osaa kuvailla persoonallisuuttani yhdelläkään sanalla!Kuinka vanha olet nyt?
Ja kyllä mun suhteet perheeseen on hyvät ja ne hyväksyy mut täysin,en vain osaa olla oma itseni..
Olen eniten oma hauska itseni varmaan kun olen yksin,kun ei ole ketään muuta ihmistä lähellä.Keksin kaiken näköisiä vitsejä päässäni jne...Olisi kiva alkaa elämään taas ja uskaltaa kertoa tunteistani tytölle,josta olen pitänut jo 4 vuotta,mutta kun ei vaan onnistu uskaltaa kertoa niistä ja näyttää niitä.Haluaisin taas saada ystäviä,olen aika yksinäinen,en näe ketään vapaa-ajalla,paitsi salilla.