tai oikeastaan rakkaus.
Olen jo hyväksynyt että tunteet ovat yksipuolisia enkä varsinaisesti enää haaveile mistään parisuhteesta tai yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan.
Olemme kuitenkin aika paljon tekemisissä keskenämme ja hän kyllä tietää tunteistani. Ja minä tiedän ettei häneltä kannata odottaa mitään vastakaikua. Nämä siis faktat.
Silti saatan alkaa kiukuttelemaan hänelle kuin poikaystävälle. Mikä on tietenkin tosi noloa mutten voi tunneryöpylleni mitään. Pääosin kuitenkin käyttäydyn "normaalisti" mutta joskus jotkut asiat laukaisevat jotain ihmeellistä että tosiaan ylilyöntejä tulee.
Ne asiat ei nyt ole mitään kovin vakavia mutta sellaisia joista saattaisin parisuhteessa kilahtaa, ystävyyssuhteessa ehkä pettyä mutta joka tapauksessa reagointini on välillä täysin yliammuttu hänen kohdallaan. Ja olen sitten aikana tosi loukkaantunut ja surullinen ja jo päättämättä etten halua olla koko ihmisen kanssa tekemisssä ja saatan suutuspäissäni sanoa pahastikin. Yleensä jo viimeistään seiraavana päivänä alkaa jo vähän nolottaa ja matelen anteeksipyyntöjen saattelemana eteensä..
Eli ei muut ystäväni saa näin voimakasta tunneryöppyä minussa aikaiseksi. Tämä kyllä pätee hyvässä ja pahassa. Eli parhaani mukaan muutoin pidän häntä kyllä kuin kukkaa kämmenellä.
En nyt voi olla olematta tekemisissä hänen kanssaan (ellei hän sit kohta laita välejä poikki käytökseni ja hankaluuteni takia).
Tahtoisin vaan nämä tunteeni kuriin. En haluaisi että hänellä on näin voimakas vaikutus minuun. Raskasta:(
Olen jo hyväksynyt että tunteet ovat yksipuolisia enkä varsinaisesti enää haaveile mistään parisuhteesta tai yhteisestä tulevaisuudesta hänen kanssaan.
Olemme kuitenkin aika paljon tekemisissä keskenämme ja hän kyllä tietää tunteistani. Ja minä tiedän ettei häneltä kannata odottaa mitään vastakaikua. Nämä siis faktat.
Silti saatan alkaa kiukuttelemaan hänelle kuin poikaystävälle. Mikä on tietenkin tosi noloa mutten voi tunneryöpylleni mitään. Pääosin kuitenkin käyttäydyn "normaalisti" mutta joskus jotkut asiat laukaisevat jotain ihmeellistä että tosiaan ylilyöntejä tulee.
Ne asiat ei nyt ole mitään kovin vakavia mutta sellaisia joista saattaisin parisuhteessa kilahtaa, ystävyyssuhteessa ehkä pettyä mutta joka tapauksessa reagointini on välillä täysin yliammuttu hänen kohdallaan. Ja olen sitten aikana tosi loukkaantunut ja surullinen ja jo päättämättä etten halua olla koko ihmisen kanssa tekemisssä ja saatan suutuspäissäni sanoa pahastikin. Yleensä jo viimeistään seiraavana päivänä alkaa jo vähän nolottaa ja matelen anteeksipyyntöjen saattelemana eteensä..
Eli ei muut ystäväni saa näin voimakasta tunneryöppyä minussa aikaiseksi. Tämä kyllä pätee hyvässä ja pahassa. Eli parhaani mukaan muutoin pidän häntä kyllä kuin kukkaa kämmenellä.
En nyt voi olla olematta tekemisissä hänen kanssaan (ellei hän sit kohta laita välejä poikki käytökseni ja hankaluuteni takia).
Tahtoisin vaan nämä tunteeni kuriin. En haluaisi että hänellä on näin voimakas vaikutus minuun. Raskasta:(
Vastaukset 9
Vanhimmat
No tämä nyt oli taas sellainen "yksipuolinen" vuodatus, se toinen osapuoli voisi kirjoittaa melkein samalla tavalla.
Voimakkailla tunneryöpyillä voi tahtomattaan antaa päinvastaisia signaaleja kuin oikeesti haluisi. Se toinen voi ajatella, että inhoat häntä.
Tunteita ei pysty hallitsemaan, aika tekee tehtävänsä. Ja asioiden selvittely f to f yleensä auttaa ja rauhoittaa.
En tosiaan usko että toisella osapuolella olisi mitään vuodatettavaa, korkeintaan saattaisi sanoa että olen aika ajoin rasittava,,,
Mutta näin on, aika on ainoa lääke, turha odotella ihmeitä tapahtuvan itsestään koska olen samaa mieltä ettei tunteita pysty hallitsemaan. Käytöstään pitäisi pystyä mutta tunteita ei.
Kiitoksia :)
se hyvä puoli et ootte paljon tekemisssä toistenne kanssa ja sä saat tavata häntä,
ainaski vielä, kunhan et ihan mahottomaks heittäydy :)) !! Onhan sekin jotin !
Kaikilla ei oo mahdollisuutta ees tavata !!
käytöstäkin muuttaan jos haluut tarpeeks paljo olla edelleen hänen kans kanssakäymisissä, itellä on kans ystävään muitaki tunteita ku ystävyys mut mulla ei oo sitä onnee mikä sulla et sais olla tekemisissä.
siks kandee pitää huoli et saa vastaki olla näkemisissä. se on jo paljo.
Onnee?!! Se tekemisissä oleminen on kaikkea muuta kuin onnea. Lähinnä löysässä hirressa roikkumista. Ja siitä ne tunteenpurkauksetkin. Toisen rakastaminen saamatta vastarakkautta on täyttä kidutusta. Tyytymistä niihin muruihin mitä toinen heittää. Parempi tilanne se on jos ei ole enää mitään yhteyksiä ja jatkuvaa muistutusta siitä hyljeksinnästä. Sen ymmärtää tosin vasta sitten kun kaikki yhteydet kokonaan katkenneet ja tilanteen hyväksynyt.
Tavallaan oon samaa mieltä. Mä ja mun hyvä ystävä(poika) ollaan lähennytty kovasti ja mä oon välillä huomannu itselläni vahvoja tunteita tätä henkilöä kohtaan. Hänen kanssa on ihan erillaista kun muiden miespuolisten ystävien kanssa. Hän OLI joskus ihastunut minuun, ja hän tietää, että minä Olin häneen joskus ihastunut. Hän EI kuitenkaan tiedä mitään nykyisistä tunteistani, ja minä en ole aivan varma hänen tunteistaan. Toisaalta asian salaaminen niin hyvältä ystävältä joka on aina pienestä pitäen ollut tukenani on hirveää, mutta myös pelko ystävyyden menettämisestä on kauhea. Itse en nimittäin omista ystäviä/kavereita joiden kanssa olen myös vapaa-ajalla ole kuin 5. Enkä tiedä edes miten kertoisin.
Painukaa jo hevon kuuseen täältä puhumasta pelkkää paskaa.
Ketä te luulette että teidän vinkumiset kiinnostaa?
Ilmeisesti ainakin sinua kun kerran olet täällä lukemassa ja kommentoimassa.
Mulla on sama tilanne aloittajan kanssa.....toinen osapuoli saattaa antaa ajoittain ristiriitaisiakin singnaaleita, välittää musta ilmeisesti ystävänä tosi paljon, mutta mitään muita tunteita ei ole odotettavissa.
Oon myös miettinyt että olisko molemmille helpompaa jos ei oltais tekemisissä muuta kuin jos satunnaisesti yhteisten ystävien kautta tavattaisiin.
Oon välillä käyttäytyny myös tosi huonosti, mutta ihmeellistä meillä on se, että tämä toinen on yleensä se joka ottaa yhteyttä. Soittelee ja vietittelee mitä ihmeellisimmissäkin tilanteissa/paikoissa.
Jotenkin tuntuu, että ollaan jollain tapaa riippuvaisia tai sidoksissa toisiimme. Elämä ilman toista tuntuu täysin mahdottomalta, ja mulla ainakin olis elämä paljon tyhjempää. Toisaalta tiedän, että toisen kanssa tekemisissä oleminen jopa vahvistaa omia tunteitani ja estää mahdollisesti ihastumisen toiseen.
Jotenkin tuntuu kohtalon ivalta, että elämässä on itsensä kanssa niin samalla aaltopituudella oleva ja samoin ajatteleva ihminen, joka on kuitenkin elämänkumppanina täysin saavuttamaton......
Välillä luulen, että hänellekin olisi helpompaa jos ei oltaisi tekemisissä, koska varmasti tietää/arvaa tunteeni ja välillä tulee olo, että yrittää jopa hyvitellä jotenkin minulle tilannetta. Tämän takia tunnen itseni ajoittain tosi huonoksi ystäväksi ja pakko rehellisesti myöntää, että en voi esimerkiksi hänen rakkausasioistaa olla ihan rehellisesti onnellinen, vaikka kovasti yritänkin itseäni aivopestä!