Nyt oon ysillä ja koko yläasteen ajan mun tunteet yhtä opettajaani kohtaan on vaan kasvaneet. Hän on varmaan n.20 vuotta mua vanhempi ja naimisissa, mutten voi mitään tälle.
Hän on aina mun tukena ja saa mut tuntee itteni hyväksytyksi.
Tunne saattaa aika varmasti olla yksipuolinen ja hyvä niin. En mitenkään kuvittele että rikkoisin hänen avioliittonsa ja tämmösestä suhteesta aateltas aika pahasti luultavasti.
Silti saan häneltä katseita ja joskus tunneilla huomaan että hän katselee mua. Tuntien lopulla hän tulee viereen odottamaan että oon pukenut ja juttelee samalla.
Mutta en kuvittele mitään liikoja. No joka tapauksessa saatan päästö koulumme lukioon jossa näkisin häntä vielä 3 vuotta mutta sen jälkeen mun on pakko päästää kertomaan mun tunteet. Ajattelin lähettää hänelle kirjeen, kuitenkin nimettömänä ja kerron kirjeessä miten tärkeä hänestä mulle tuli ja että toivon hänelle vain kaikkea hyvää. Lukion jälkeen tuskin koskaan tulen häntä näkemään enään. Oon murehtinut tätä jo vuoden.
Hän on aina mun tukena ja saa mut tuntee itteni hyväksytyksi.
Tunne saattaa aika varmasti olla yksipuolinen ja hyvä niin. En mitenkään kuvittele että rikkoisin hänen avioliittonsa ja tämmösestä suhteesta aateltas aika pahasti luultavasti.
Silti saan häneltä katseita ja joskus tunneilla huomaan että hän katselee mua. Tuntien lopulla hän tulee viereen odottamaan että oon pukenut ja juttelee samalla.
Mutta en kuvittele mitään liikoja. No joka tapauksessa saatan päästö koulumme lukioon jossa näkisin häntä vielä 3 vuotta mutta sen jälkeen mun on pakko päästää kertomaan mun tunteet. Ajattelin lähettää hänelle kirjeen, kuitenkin nimettömänä ja kerron kirjeessä miten tärkeä hänestä mulle tuli ja että toivon hänelle vain kaikkea hyvää. Lukion jälkeen tuskin koskaan tulen häntä näkemään enään. Oon murehtinut tätä jo vuoden.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No terrrve...
arvelinki että täällä vaan naurettas :)
Se menee ohi. Noita tunteita on monilla edeltävillä sukupolvillakin ollut. Ymmärrän, että se on sinulle todella vaikeaa.
Mutta älä tee mitään mikä harmittaisi jälkikäteen. Et sitä kyllä ole tekemässäkään. Tuo 3 vuotta ja sitten nimetön kirje ihan OK suunnitelma. Älä ainakaan ennen sitä lähetä .. voi olla että ikäväsi on jo siinä vaiheessa ohi.
Yritä jaksaa!!
tällä hetkellä tuntuu ettei mene ohi :( mutta saas nähdä, kai se siitä..
Tiedän :(
Yritä kuitenkin jaksaa. Se helpottaa joskus .. varmasti.