Miltä tuntuu

Lapselle itsellenhän siitä murhetta on, kun moni portti sulkeentuu edestä.
Ja itselle tietysti, jospitää olla huolissaan lapsen terveydestä ja hengestä.
Mut liian kilttikään ihminen ei pärjää, tässä kovien maailmassa.Röyhkeet pärjää,
Lavean tien kulkemista on niin monenlaista...vaikea ottaa kantaa murheeseesi kun ei tiedä tarkemmin.
Yhteiskunnan säännöt, ne ei itseisarvona niin tärkeet ole...

Yhteiskunnan säännöt, eivätkö ne niin tärkeet ole? Kyllä minusta. Ei sillä, että sääntöjä tai muita velvotteita rakastaisin, mutta jokaisen lie jollain tapaa niihin on itsensä sopeutettava jos ei halua olla napit vastakkain eri viranomaisinstanssien kanssa.

En todellakaan tarkoita, että pitäisi oppia nöyräksi ja kiltiksi, vaan sitä, että on kuitenkin tietyt rajat ja velvoitteet, joihin joutuu taipumaan.

Eipä taida sinulla olla kokemusta murheesta, josta yritit jotain viisasta sanoa?

Miten tuohon nyt sanoisi. Mikä on elämän tarkoitus? Palvella joitain tahoja hyvin, elää kunniallinen elämä ja kuolla pois. Kahdenkymmenevuoden kuluttua kukaan ei enää ajattele kuka olit ja mitä teit.

Pitemmällä perioidilla ajateltuna on aivan sama miten elämme. Hetkessä elettynä on tietysti mukava mennä kivaan duuniin, duunin jälkeen mukavaan kotiin, sanoa hei kivalle vaimolle, tehdä päivän rutiinit pesten vaikka sitä uudehkoa autoa jonka kunniallisella työllä on itselleen hankkinut. Vannoa itselleen ettei ole koskaan rakastellut muiden naisten kuin vain ja ainostaan tämän luojanlykyn tuoman ihannenaisen kanssa joka on se AINOA oikea miljoonien naisten joukosta.

Elämän tulee olla ylä ja alamäkeä, muuten se on tylsää. Lapset oppivat elämän kautta epäonnistumisista, joskus kolahtaa kovaa.

Yhteiskunnassa on aina säännöt, sopii kysyä vain keiden laatimat. Moraalikasvatus on tärkeämpää mitä lain noudattaminen. Lakia noudattavat ihmiset raatavat koko ikänsä kohtalaisen köyhinä niiden etuja palvellen jotka toimivat moraalisesti tavalla tai toisella kyseenalaisesti.

Itsekkyys, omaan pussiin pelaaminen ovat päivän sanat.
Ylpeinä jotkut vanhemmat katsovat itsekkäitä lapsiaan jotka nokkapystyssä kävelevät urapolkuaan. Ovat tulleet nääs vanhempiinsa. Onko sekään sitten sitä oikeaa elämää, elämää joka on loppujen lopuksi yllättävän lyhyt eli miten eli.

Oliko kyynistä:)

Ei näytä oikein ajatus aukeavan.

Kysehän on siitä, että ympärillämme elää ihmisiä, jotka tekevät rikoksia, käyttävät väkivaltaa, uhkaamista, alistamista keinoina hallita toisia. On heitä, joille rikollinen elämä on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Käytetään huumeita, irtosuhteita,valvotaan yöt, nukutaan päivät. Niitä, jotka valehtelevat ja varastavat, rikkovat ja tappavat.
Näilläkin ihmisillä on vanhemmat, isä ja äiti. Kysymykseni on se, että miltähän tuntuu, kun huomaa oman lapsensa kasvaneen rikolliseksi, epäsosiaaliseksi, sosiopaatiksi.

Mitä itse miettisin,jos oma lapseni olisi epäkelpo,omasta mielestäni?
Mitä miettisin,jos hän oikeasti osallistuisi vaikkapa rikolliseen toimintaan??
En osaa vastata.
Oikeasti pitäisi asettaa rajat.
Pitäisi sanoa suoraan ja tiukasti,ettei tällainen käy. Ja että jos homma jatkuu,ei kotiin enää ole asiaa.

Mutta kuinka moni äiti vain yrittää olla tajuamatta tosiasioita ja vain "ymmärtää"
lastaan?
Missä kulkee se raja rakastamisen ja todellisen rakastamisen välillä?
Sillä todellinen rakkaus asettaa myös rajoja,jotka kantavat kauas
tulevaisuuteen.

Se todellinen rakkaus olisi pitänyt alkaa viimeistään noin 1,5 vuotiaan lapsen
kohdalla. Siitä lähtien ratkeaa tulevaisuus.

Ei ole henkilökohtaisia kokemuksia.

Äideillä on taipumus kantaa syyllisyyttä vähän kaikesta, joten olen varma, että syyllisyyden tunteet ovat kovat. Mutta entäs jos yrittäisi syyllistää niitä toisen puolen geenejä? - Niin on isäänsä tuullut - ajtuksella armahtaisi ehkä itseään.

Varmaan jokainen muistaa sen ajan, jolloin vanhemmat joutuivat ottamaan vastuun lapsen tekemisitä. Lapsi sai joko selkään, tai luontainen vaisto suojella vanhempia ikävyyksiltä esti lasta poikkeamasta oikealta tieltä. vanhemmat siis maksoivat alaikäisen tekemät toilailut ja se oli koko perheeltä pois.
Tehtiin päätös, jonka mukaan kukaan ei ole vastuussa lasten tekemisitä, vaan lapset saavat kerätä ilman minkäänlaista vanhempien valtaa itselleen koko nuoruuden ajan rikosrekisteriä ja vasta aikuisena pitää ruveta noudattamaan lakia.
Siis onko jossakin tehty virhe? vanhempia joilta on viety valta kasvattaa juuri niitä lapsia joita joutuu kovemmalla kurilla ja nuhteella kasvattamaan ei kyetä enää kasvattamaan, koska yhteiskunta halusi lapset työllistämään sosiaalisektoria. Kaikki on tehrveydenhuollosta ja vanhustenhuollosta pois, mikä on typerän humaanin ajattelun pohjalta tehdyssä lainsäädännössä ryssitty.
Nykyään ympäristö kasvattaa sellaiseksi kuin se on, eikä vanhemmilla ole niinkään vaikutusta. Valitsemalla oikeanlainen ympäristö kykenee saamaan sellaisen lopputuloksen, johon vanhempi voi olla tyytyväinen, mutta kaupungeissa ei oikeaa ympäristöä helpolla löydä.
vanhemman on huono syyttää itseään ympäristön kasvattamista lapsistaan jos ovat perimältään niin kovapäisiä, että olisivat vuosisatojen kehityksen muokkaaman kasvatuksen tarvineet, minklä lainsäädäntö kuitenkin kieltää.
Se että lapsi suojelee vanhempiaan on yhteiskunnan toimesta käännetty myös vanhempia vastaan jos vanhempia epäillään laiminlyönneistä. Sillä vanhempien suojelemisella perustellaan että lapsia ei vanhempia lainoiminlyönneistä epäiltäessä haluta kuunnella, vaan naapurin täti tietää asiat paremmin. Kyse on siis rikollisuutta kasvattavasta yhteiskunnasta. Ainoastaan rikollisissa perheissä, missä ei säännöisrtä piitata saadaan lapsista kasvatettua mieleinen, eli rikollinen.
Turha on siis vanhempien syyllistää itseään, jos kädet ovat olleet sidotut.