Tuttavani vauva kuoli kohtuun 8:lla
kuukaudella.Istukka oli irronnut.Myöhemmin
kuulin, että hän oli juonut rajunpuoleisesti
juhannuksena.Ihmettelen suunnattomasti tuollaista
käytöstä.Miten hän ei ole laittanut lapsen etua
ensimmäiseksi tärkeysjärjestuksessä!?Nyt hän
tietysti on surun murtama ja takuulla syyttää
itseään varmaan elämänsä loppuun asti, mutta
haluaisin nyt neuvoja teiltä hyvät äidit miten
parhaiten ystävääni tukisin?
kuukaudella.Istukka oli irronnut.Myöhemmin
kuulin, että hän oli juonut rajunpuoleisesti
juhannuksena.Ihmettelen suunnattomasti tuollaista
käytöstä.Miten hän ei ole laittanut lapsen etua
ensimmäiseksi tärkeysjärjestuksessä!?Nyt hän
tietysti on surun murtama ja takuulla syyttää
itseään varmaan elämänsä loppuun asti, mutta
haluaisin nyt neuvoja teiltä hyvät äidit miten
parhaiten ystävääni tukisin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
älä ainakaan syyllistä, lyö lyötyä. Ei istukan
irtoaminen niistä juhannuskänneistä johdu, vaikka
niistä muuten olisi haittaa voinut ollakin eikä
toki moista käytöstä voi puolustella.
Ole hiljaa ja tarjoa olkapääsi ja korvasi käyttöön.
itselläni kuoli vauva mahaan loppuraskauden
aikana se raastoi minut todella. autat häntä
parhaiten kun annat hänen jutella niin paljon ku
hän haluaa ja jaksat kuunnella vaikka samat asiat
tulis vaikka sata kertaa.älä milloinkaan kysy
etkö ole jo päässyt sen asian yli, sillä´siitä ei
pääse vain suru muuttaa muotoaan, ole hänelle se
paras ystävä sillä sitä hän tällä hetkellä tarvii
eniten. toivotan helpotusta suruun kaverillesi.
kestää..kestää... anne on ihan oikeassa. mulla on
aikaa vauvan menetyksestä jo 12 vuotta ja silti on
välillä tuskallista kun tulee kaikenlaisia
muistoja mieleen mutta puhuminen auttaa aina.
toivottavasti lapsen menettänyt jaksaa elää elämää
eteenpäin niin että mahdollisesti vielä joskus
lapsen saaminen onnistaa...itselläni seuraava
raskaus oli henkisesti vaikea, mutta kaikki
päättyi hyvin peloista huolimatta.
Vaikka hän tekikin väärin kun joi,istukka olisi
saattanut irrota joka tapauksessa,en jaksa uskoa
että se ryyppääminen olisi ainut syy siihen.
Älä ainakaan marmata hänelle,koska hän varmasti
tietää tehneensä väärin ilman moralisointiakin.
Siinä olet oikeassa että aina on huomioitava
lapsen etu ja kännääminen on kielletty,kuten myös
tupakointi.Jos ei pysty olemaan
tupakoimatta/kännäämättä ei kannata lasta hankkia
ollenkaan. Lapsi kärsii kuitenkin eniten äidin
odotus-aikana tekemistä virheistä,kuten
kaverinkin jonka äiti joi ja nyt hän on "hidas-
älyisempi" ja tarkkailu-luokalla.
Sinänsä kyllä en minäkään ymmärrä tätä raskauden
aikana juomista, mutta voit auttaa ystävääsi ihan
ekana kertomalla ettei istukan irtoaminen yhdestä
ryyppykerrasta johtunut. Periaatteessa yksi kerta
ei pitäisi vaikuttaa vauvaan, mikäli ei puhuta
alkoholimyrkytykseen saakka menevästä
promillemäärästä. Monethan juovat aivan
alkuraskauden aikana montakin kertaa vielä
raskaudesta tietämättä, ja eikös se alkuraskaus
ollut sitä herkintä aikaa.
Tiedoksi: edellinen viesti ei ole minun kirjoittamani, käytän nimimerkkiä marie tai marie80 pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna.
Edellinen viesti ei ole minun eli marie80:n kirjoittama!
Edellinen viesti EI ole minun kirjoittamani, nimimerkkini on marie80 pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna.
Minä olen menettänyt tyttövauvan 3 viikon
ikäisenä sydänvikaan vuonna hänet -87 ja se
tuntuu vieläkin ihan eiliseltä päivältä
paras tuki minulle oli silloin ne tosi ystävät
jotka kestivät minut pahimman ajan yli, en ollut
mikään kiva kaveri niitä kohtaan mutta asioista
on jälkeen päin puhuttu paljonkin vaikka yritn
saada kaikki frendit katoamaan.Kaikkia tuntoja ei
voinut miehen kanssa puhua koska hänellä oli myös
suuri suru.VOIMIA KAVERILLESI HÄNELLÄ ON YSTÄVÄ
JOKA EI HYLKÄÄ HÄNTÄ,VOIMAA MYÖS SINULLE..
TERV.2 TEININ ONNELLINEN ÄITI (37 VEE)
arvostin hirveästi sitä että ystäväni osasivat
kuunnella,ei sitä paljon muuta vaadita koska ei
kukaan oleta että tietäisit miltä ystävästäsi
tuntuu jos et ole kokenut samaa...
Oma tyttöni kuoli kun oli rv29 1 jouduin
synnyttämään hänet pois 15.3.2001,lääkärit eivät
tienneet syytä monista kokeista sekä
ruumiinavauksesta huolimatta...olin täysin raitis
raskausaikanani.
Oma neuvoni on että kuuntelet ja olet tukena
silloin kun hän sitä tarvitsee!