Oli vuosi -86 ja minä olin 18v.Sain,saimme aivan
ihanan poikalapsen.Raskaus oli "vahinko" mutta
lapsen päätin pitää.Tähän 15:ta vuoteen mahtuu
kaikenlaisia ihania,hauskoja,hassuja kuin myös
ikäviä,surullisia,inhottavia muistoja pojan
elämän kasvuvaiheilta ja myös minun,nuoren äidin.
Nyt haluaisin kommentteja muitten entisten
nuorten/teiniäitien elämästä.Kuinka elämä on
teillä luistanut?Onko elämä vastannut niitä
odotuksia mitä sinulla oli silloin pienen vauvan
äitinä ja itsekin vielä elämää janoavana nuorena?
Toki nuorena isäksi tulleetkin voivat kirjoittaa
elämästään.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia menneistä ja ehkä
niistä olisi jopa apua,hyötyä nykyisille
teineille,nuorille äideille.
ihanan poikalapsen.Raskaus oli "vahinko" mutta
lapsen päätin pitää.Tähän 15:ta vuoteen mahtuu
kaikenlaisia ihania,hauskoja,hassuja kuin myös
ikäviä,surullisia,inhottavia muistoja pojan
elämän kasvuvaiheilta ja myös minun,nuoren äidin.
Nyt haluaisin kommentteja muitten entisten
nuorten/teiniäitien elämästä.Kuinka elämä on
teillä luistanut?Onko elämä vastannut niitä
odotuksia mitä sinulla oli silloin pienen vauvan
äitinä ja itsekin vielä elämää janoavana nuorena?
Toki nuorena isäksi tulleetkin voivat kirjoittaa
elämästään.
Olisi kiva vaihtaa ajatuksia menneistä ja ehkä
niistä olisi jopa apua,hyötyä nykyisille
teineille,nuorille äideille.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kun lapseni syntyi olin 16.ja kyllä,olin onnesta
sekaisin,mutta tyhmä ja kakara,ripille pääsin kun
laps oli kastettu.Silloin ei neuvoloista,muista
saanut apua,henkisesti.nyt on mennyt jo 16 vuotta
siitä,ja kyllä,täytyy näin vanhempana,suur
perheellisenä,todeta,että lapsi on lapsi,lapsen
ei kuulu olla äiti,vaikka rakastaisi lastansa,ei
ole kypsyyttä.
Sain lapsen vuonna -83 kun oli 17-vuotias . Nyt
poikani on 18 ja kirjoittaa ensi keväänä
ylioppilaaksi. Mulla on myös kaksi muuta lasta
jotka ovat 5-ja 9-vuotiaat. Kun sain ensimmäisen
poikani olin aivan kakara. Vasta jälkeenpäin olen
ymmärtänyt miten lapsellinen ja kehittymätön
olin. Onneksi lapsestani on kasvanut
tasapainoinen ihminen. Ja kokemuksia on kertynyt
jos jonkinlaisia. Kun tulee vanhemmalla iällä
vanhemmaksi on paljon kehittyneenpi ymmärtämään
kuinka suuren vastuu ottaa harteilleen
ohjaillessaan lastaan. En suosittele kenenkää
rytymistä äidiksi nuorena. Olen kuullut niin
monta kertaa kehuttavan kuinka se tai se pärjää
lapsensa kanssa vaikka on vielä niin nuori, mutta
totuus on ettei lasi voi olla lapselle äiti.
Nykyään ollaan siinä uskossa, että nuoret ovat
jotenkin kehittyneenmpiä kuin ennen. Varmasti
ovatkin omalla tavallaan, mutta myös omalla
tavallaan paljon kehittymättömämpiä. Heikompia
ottamaan vastuuta itsestään saatikka muiden
tekemisistä.
Ja,sitten kun se muksu on jo teini,olet itse
vielä niin nuori,että ainakin minusta tuntuu
vaikeelta olla äiti,teinille,kun on nämä
uhmaikäsetkin.Ja huh,sitten ne vanhempain
illat,tunteepa itsensä kakaraksi.Ja yhä,Kyllä ne
lapset aikuisille kuuluu.ensimmäiseni syntyi kun
olin 15.loput tossa 23-30 vutiaana,ja kyllä on
eroa.
kyllä minullekin on monenlaisia ajatuksia näin
jälkeenpäin tullut.Vaikka asiat noin
suurinpiirtein hyvin menikin silloin
nuorena,pienen lapsen kanssa, en kyllä nyt
jälkiviisaana enään siihen hommaan ryhtyisi.
Lapsen myötä kun tulee elämään niin paljon
muutakin uutta,vastuunottaminen niin monesta
asiasta(toimeentulo,asunto,parisuhde jne..)
Se elämä kun ei ole lapsen synnyttyä vain ja
ainoastaan lapsen hoitoa ja siitä
huolehtimista.Jos se olisi vain sitä niin
varmasti moni teiniäiti paremmin elämänalkuun
pääsisi.
Tarkoitan sitä siis että nuori/teini ei voi
tietää mitä arki tuo tullessaan.
Niitä asioita/vaatimuksia ei voi oppia muuten
kuin iän myötä.Otetaan nyt esim.rahan käyttö ja
sen hankkiminen.Kuinka nuori joka ei koskaan ole
esim. asunut omassa asunnossa/ollut ansiotyössä
voi tietää mihin kaikkeen sen pienen
äityspäivärahan täytyy riittää?Minä en ainakaan
tiennyt/tajunnut vaikka näin oletin.
Meillä juuri tämä raha oli varmaan se suurin
kompastuskivi silloin aikanaan.
Rakkautta ja huolenpitoa kyllä riitti,niin
vauvalle kuin avomiehelle.Mutta kun rahat oli
aina melkein loppu niin se sitten toi tullessaan
muitakin huolia.Vaikka kuinka tyytyi vähään
kaikessa(vaatteita ei osteltu,syötiin edullisesti
jne..)niin silti...
Täytyy nyt lopussa painottaa että...
minä en sitten yleistä näitä juttuja vaan nämä on
minun kokemuksistani lähtöisin olevia ajatuksia.
Ja en tarkoita että vanhempana kaikki osaisi
elämäänsä hallita...
Etkös kuitenkin edellisessä kirjoituksessasi
sanonut että sait ensimmäisesi 16-vuotiaana.
Kirjoitustyylistäsi (älyttämästi pilkkuvirheitä)
näkyy selkeästi että kirjoitat useampia
vastauksia joka kirjoitukseen, aina
erinimimerkillä ja aina eri tarina. Olisipa
mielenkiintoista nähdä kuka minkälainen tyyppi
niiden kaikkien nimimerkkien takan lymyää. Olen
huomannut sinun huseeraavan monilla palstoilla.
Hmm, outoa.
kuka ihmeen viisastelija sinä olet?ja totani,sori
huseeraan missä?Monella palstallako?Joku
salapoliisiko?Huono sitten,koska en todellakaan
ehdi huseerata,palstoilla!Liene,olet vähän sairas?
Oletko nyt ihan tosissasi?on totta että olen
käynyt,en lukemattomia määriä huseeramas
palstoilla,vaan välillä,olen joskus joihinkin
kommentoinut,mutta täytyy myöntää sinulle joka et
näy ymmärtävänkö?????????????????Jos menen
palstalle,mikä vain,mutta ei kosketa aihetta
lapset ni minkä ihmeen takia laittaisin tämän
nimimerkin?Eiköhän lähinnä aiheeseen kuuluvan?ja
kirjoitin tähän yhden ja nyt tämän
sinulle,mikähän lie ihme hihhuli oletkaan?taidat
olla väärillä palstoilla.ja pyh!
nämä teiniraskaudet ei ole mikään muoti-ilmiö.
Voi kuulostaa hölmöltä,ivalliselta mutta välillä
siltä tuntuu kun tiedotusvälineitä ja nettiä
seuraa.Hankkiudutaan tai tullaan vahingossa
raskaaksi ja sitten toitotetaan suureen ääneen
että kyllä me selvitään siinä missä
aikuisemmatkin.
Järki käteen nuoret!
Lapsi ei ole mikään lelu.
Tämän päivän muoti ilmiötäkin,näyttää
olevan,suurella uholla,ja raskaaksi.Kun minusta
aikoinaan,se oli vuos 85,tuli teini-äiti!En
tuntenut ketään,vastaavaa.Ja olin aika
kummajainenkin.Se oli tosiaan raskasta,kaukana
siitä(ruusunpunaisesta)onnesta
Tuollasta ei sais yleistää...että nuoret ei
pärjäis!! Tuo ois kauheen kannustavaa sellaselle
nuorelle joka on raskaana...oli kuin nuori
tahansa...
Jos kaikki ajattelee noin niin miten ne tulee
pärjään...eikös sellasia pitäis auttaa...
kaikki ei kyllä tarvi ees apua...kyllä me nuoret
osataan ihan yhtä lailla ku te vanhatkin.
Neuvoista pitää ottaa vaari mutta aina ei
niitäkään saa olla antamassa vaan pitää myös
kannustaa!!!
Mä ite oon 18 vuotias ja ei oo lapsia...mutta mä
tiedän todella paljon lapsista ja suuttuisin jos
mulle sanottas tuollain...!!
Tietääkö "vanhempi" ensikertalainen yhtään se
enempää kuin "nuorempikaan" lapsista....!!
Haloo!! Ei aina negatiivista meistä nuorista!!!!!
moni nuori pärjääkin pienen lapsen kanssa.Enkä
usko että näissä vastauksissa kukaan on
yleistänyt että kaikki teinit/nuoret ovat
kelvottomia äidiksi/vanhemmiksi.Nämä ovat vain
meidän mielipiteitä omista kokemuksista ja niiden
pohjalta.
Tiedän ja tunnen paljon teiniäitejä(työni
puolesta).Heistä liian moni ei ole valmis äidiksi.
Nuoriäiti tarvitsee esim.tuki ja apujoukkoja
ympärilleen,niitä monellakaan ei
ole,valitettavasti.Ja suurimmalla osalla
parisuhde kariutuu ennen lapsen syntymää,eli
ollaan heti yksinhuoltajia.
Nämä ovat tosiasioita,valitettavasti.
Aina kun tapaan teiniäidin tai isän olen valmis
auttamaan heitä kykyjeni mukaan.Kuuntelen,autan
käytännön asioissa ja kannustan.
En ole niin sanottu "ammattiauttaja" vaan olen
hakeutunut tähän työhön nuoria tukemaan omien
kokemusteni pohjalta.
Koskaan en heille heitä mollaa tai hauku
kelvottomiksi vanhemmiksi,päinvastoin.Ja mikä
minä olisin sitä tekemään(haukkumaan
heitä),itsekin lapsen nuorena saanut.
Vanhempana äidiksi/isäksi tuleva ei varmaan
välttämättä tiedä sen enempää lapsista, mutta
heillä on varmasti muuta elämänkokemusta ja
tietoa enemmän kuin nuorilla, mikä taas auttaa
arkipäivän elämässä lapsen kanssa.
Ehdottomasti,kyllä auttaa pitäisi,ei selkäänsä
kääntää,ja ei tosiaan tarkoita,etteikö kaikki
pärjäisi,nämä olivat aikuisten näkemyksiä
asiasta,eikä pahalla tarkoitettuja,vaan on se
niinkin,kun on nuori,varsinkin raskaana,tai
äiti,on nuorena kamalan herkkä,eikä kukaan saisi
sanoa mitään,eikö?Se kait sitä omaa epävarmuutta?
Kokemuksesta kuitenkin,ehdottomasti oli paljon
helpompaa olla,tulla äidiksi aikuisena,koska
osasi jo sitä
rahankäyttöä,sairauksia,vastoinkäymisiä,ynm!
Mutta,varmasti yhdyn kantaasi,että nuoret äidit
tarvitsevat apua!En yhdy kuitenkaan siihen,että
teinejen pitäisi suunnitella lapsia,ja
toteuttaa,näitä vauva(haaveitansa)Haaveilla toki
saa,ja pitääkin,mutta on täysin eriasia,tehdä
lapsia ollessaan vielä lapsi itsekin!
Toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan?Kaikella
lämmöllä!
Aikaisemmassa kirjoituksessani kerron,kuinka ei
saanut henkistä apua,ja sitähän olisi tarvinnut!
Lapseni syntyi hieman ennenaikasenakin,ja oli
huomattavasti,raskaampi hoitoinen kuin
ns:normaali aikaset!Rahaakin olisi tarvinnut
normaalia enemmän,koska ennenaikaset,tarvitsevat
aika kalliita
ravintolisiä,sairaalahoitoja,lääkkeitä,jopa
erikois vaippojakin,en ollut kypsä 16
vuotiaana,moiseen vastuuseen,onnekseni vanhempani
auttoivat!
Sain myös ensimmäisen lapsen 18vuotiaana.Nyt
poikani on 14vuotta ja hänellä 1vuotias pikkuveli.
sain maailman ihanimman tytön kun olin 20v, elin
todella onnellista aikaa vaikkakin yksin hänen
kanssaan, elämän arvot oli järjestyksessä, hän
oli ja on vielä tänään mun rakkain ihminen, sillä
lisää lapsia en ole saanut. olemme usein
pohtineet yhdessä elämän filosofiaa ja hänen
muistikuvia lapsuudesta, vaikka en yksin pystynyt
tarjoamaa maallista mammonaa niin kuitenkin
elämän arvot, olemme monta kertaa nähneet
tilanteita kun vanhemmat nuokkuu terasseilla ja
kaljakuppiloissa pienten lasten kans ja kuinka
karmeeta se on. on nuoria paljon jotka tottuu
käymään kaljoilla usein ennen ku lapsi syntyy ja
kun lapsi on syntynyt ei voi muuttaa tapoja vaan
mennään kaljoille lapsen kera. joten herää
kysymys, missä järjestykseessä asiat on paras
hoitaa. monta kertaa nuori äiti on parempi, kun
vanhempi joka ei luovu tavoistaan, vaan kalja
kutsuu. toivotan nuorille tuleville äideille
paljon onnea!
Tässä olet ihan oikeassa,on hyviä nuoria
äitejä,hyviä-huonoja vanhoja)Mutta olit 20v?kun
sait lapsesi?No se ei ehkä ole enään se teininä
saatu(muoti ilmiö)SORI!lapsi!Olethan ollutu jo
aikuisen ikänen kun muksu syntyi!Mutta
16,17,vuotiaat ovat kuitenkin yleisesti epäkypsiä
vanhemmiksi!
olevasi liian nuori äidiksi?Oletko jälkeenpäin
ajatellut, että olisihan tuota myöhemminkin
ehtinyt.
Vuodet on tosiaan mennyt nopeasti.Pojasta on
kasvanut teini ja siksi kai nämä ajatukset omasta
nuoruudesta on noussut useammin taas mieleeni.
Onneksi kaikki on mennyt hyvin,en voi sanoa
loistavasti koska hankaluuksiakin on ollut.
Poika oli 11kk:tta vanha kun meni tarhaan
v.87,siellä vierähti seuraavat kuusi vuotta.
Me vanhemmat kävimme töissä.Onneksi olin ehtinyt
hankkia ammatin ennen lapsen syntymää.
Siitä sitten kouluun, ja nyt olisi hänellä jo
omat ammatinvalinnat edessä.Toivon sydämestäni
että hän hankkii itselleen ensin ammatin,ennen
kuin alkaa perhettä perustamaan.
Mutta jos näin kävisi että hänestä jo hyvin
nuorena isä tulisi,tukena olisin ja auttaa
haluaisin.
Toivon omille lapsilleni helpompaa aikuisuuteen
kasvamista kuin mitä itselläni oli pienen vauvan
äitinä.
Hyvää Joulun odotusta kaikille
äideille,isille,perheille ja tietenkin
kaikille lapsille ja nuorille.
Pidetään toisistamme huolta:)
Koin olevani liian nuori,kakara joka kuvitteli
olevansa aikuinen,hetken!Siksi en todellakaan voi
suositella teinejä alkamaan äidiksi,koska ne
käytännön asiat itsessään ovat niin vaikeita,kun
ja jos,vain rakastamalla selviäisi,olisihan se
ihan eri asia!Ikävä kyllä kun ei se rakkaus aina
riitä!Mutta,ehdottomasti antaisin apuni(neuvoja)
=teini-äidille,en toki moralisoisi tai muuta
sellaista!
Anteeksi vaan, mutta pakko on kysyä ehditkö käydä
koulusi loppuun? Kirjoitat sen verran huonosti
että epäilys heräsi... Nyt kouluun
harjoittelemaan oikeinkirjoitusta!
sinä näköjään käyt joka paikassa tarkistaan miten
ihmiset kirjoittaa. eikö sinulla oo muuta
tekemistä? joten lopeta ja keksi joku aihe josta
voit keskustella. se ois sulle varmaan opiksi!
Toi joka kiertää lukemassa,virheitä etsimässä on
joku?vähän outo,joka rukka ei osaa
keskustella,vaikka niin haluttaisi.
Ehkä ne lapset ovat elämäni koulu!
Elämässä voi osata paljon muutakin kuin
kirjoittaa,tiesitkö?Osaatko sinä muuta?
Tai ottaa osaa keskusteluihin?Epäilen.
Olen muuten virheistäni huolimatta ihan
onnellinen ihminen,toisin kuin sinä?En ole
väittänyt olevani täydellinen?Monessa asiassa
hyvä kuitenkin!
Jotakuinki alat kyllästyttämään ihmisiä)=vaiha
aihetta!
vastaus myöhässä, vaikka olin jo 20v niin olin
nuori. enhän siihen aikaan ollut kokenut juuri
mitään verrattuna miten tänään eletään moni
tämänpäivän 17-vuotias on paljon kokeenempi ku
minä silloin, mutta päivääkään en kadu, odotan
vain innolla että minusta tulis mummo,ja ehkä
joskus toiveeni toteutuu. hauskaa ja onnellista
joulun odotusta kaikille! ollan vain hyviä äitejä
lapsimmille iästä huolimatta, ja toivotaan
lapsimmelle turvallista lapsuutta ja onnellista
nuoruutta ja vastuuta vanhemmuudesta.
kasvussa..uutisoi Kaleva.Vuonna-99 raskauden
keskeytyksiä n.1200(teineille)joista nuorimmat
kymmenvuotiaita!!!
2000 alaikäisiä synnyttäjiä reilut 350.
Masennun kun luen tälläisiä uutisia.Vanhemmat
huomio,valistakaa lapsianne,ohjatkaa,auttakaa ja
kertokaa ehkäisystä.Mielestäni seksivalistus
kuuluu aloittaa varhaisessa iässä kotona,se on
vanhempien velvollisuus.Eikä se tarkoita
pelkästään ehkäisystä kertomista vaan kaikkea
mikä liittyy kasvuun,kehitykseen ja
seksuaalisuuteen.Koulut ja muut sitten tukee
näitä meidän vanhempien sanoja,ohjeita.
Vai mitä olette mieltä?
Kenelle kuuluu valistus,tuki nuorten
seksivalistuksessa?
Kiitos kaikille vastanneille!
...itse en ole äiti, mutta oma äitini oli 18 kun
sai minut "vahingossa" =) Niinhän se meni että
rakastui iskään ja tässä sitä hymyillään.
Pienenä se oli aina vähän ylpeilyn aihe olevinaan
kun oli luokan nuorimmat vanhemmat, myöhemmässä
iässä sikäli helppoa, että äiti itsekin oli nuori
ja ymmärsi. Oma murrosikäni oli kaamea ja äitini
joutui todella koville kanssani. Pahaa en tehnyt,
mutta tiuskin, ärsytin ja huusin.
Rahaa ei ole koskaan ollut liikaa, mutta rajat ja
rakkaus on kasvattanut meistä kaikista kolmesta
lapsesta ystävällisiä, itsenäisiä kelpo
kansalaisia =) Minä 20v, sisko 19v ja nuorin veli
17v. Joskus sitä itsekseen mietiskelee kuitenkin,
että miten paljon se äiti antoikaan omasta
elämästään aikanaan takiamme ja nyt kun lapset
ovat maailmalla (paitsi veli) toivonkin, että
äiskä ja iskä ottavat kaiken sen ajan takaisin.
Ovathan he vieläkin nuoria. Ja mikä parasta -
yhdessä ja rakastuneina =)
Olin myös nuori kun esikoiseni syntyi,vuoden päästä toinen, olin onnellinen kun lasteni ikä ero oli lyhyt, kaveria toisilleen. Kolmen vuoden kuluttua tuli tytöille pikkusisko ja taas kolmen vuoden päästä tytöille pikkuveli. nyt ku lapset ovat nuoria aikuisia naisia ja poika nuori veijari on mukava kun itse on vielä nuori saa elää aikuisen naisen elmää ja seurata miten lapsista tulee tasapainoisia ihmisiä. HYVÄÄ JATKOA.