Auttavatko lääkkeet paniikkihäiriöön vai pahentavatko ne vain sitä? olen lukenut jostain että lääkkeiden jälkeen ei ole enää oma itsensä ja luonne muuttuu! Tarvitsisin itse lääkkeet paniikkihäiriöön joka on läsnä joka päiväisessä elämässäni. Se rajoittaa minua tutustumasta ihmisiin ja puhumasta heille ja käymässä yleisissä tilaisuuksissa jne! Kertokaa mitä lääkkeet ovat tehneet teille? onko kohtaukset hävinneet? Äitini ei halua että alkaisin käyttämään lääkkeitä miten saisin hänen mielensä muuttumaan koska tarvitsen oikeasti apua että voin elää täyttä elämää ilman pelkoja!
lääkkeistä tietävät!!
apuja tänne
5320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla lääke on auttanut ja luonteeni ei ole muuttunut yhtään. Ehkä joillekin käy niin ja ehkä jotkut lääkkeet voivatkin saada aikaan jotain muutoksia. Mutta luulenpa että luonteen radikaali muutos on hyvin harvinaista. Lääkityksessähän voi käydä niin että ensin oireet pahenevat ja sitten helpottavat.
Kannattaa ensinnäkin mennä psykiatrin juttusille. Itse olen saanut todella suuren avun Cipralexista, joka on siis SSRI-lääke. Kärsin n. 4 vuotta paniikkikohtauksista, ahdistusoireista ja muista "oudoista" oloista, kunnes sain mentyä psykiatrille, jolta sain diagnoosin - paniikkihäiriö yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, ja lääkityksen. Sen jälkeen on elämänlaatu parantunut huomattavasti ja paniikki/ahdistusoireet pysyneet poissa.
Ei vaikuta luonteeseesi tai muutenkaan muuta sinua, korkeintaan olet hyväntuulisempi ja itsevarmempi ihan vain siksi, että oireet ovat poissa.
Ihmisten, jotka eivät paniikkihäiriöstä kärsi, on vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ymmärtää miltä se tuntuu ja miten se voi lähes lamaannuttaa ihmisen.
Mulla on auttanut,kohtauksia tulee mutta ne ei silleen "tunnu missään", mun luonne muuttu avoimemmaksi ja sosiaalisemmaksi kun ei ollut pelko persiissä jatkuvasti ;D
Olen samassa veneessä kuin sinä.
Tekisi toisaalta mieli aloittaa lääkitys, mutta toisaalta taas haluaisi tykittää itsekseen ilman minkään pillerin apuja. Jäädä nyt riippuvaiseksi jostain lääkkeestä.. Minä yritän kaikkeni ennen kuin pistän pilleriä poskeen. Jos tuntuu että kaikki on yritetty niin sitten kai on pakko hakea nappeja.
Tsemppiä !
Tuo riippuvuus riippuu niin ihmisestä, oletan että tarkoitat rauhoittavia, niihinhän kun voi jäädä huonossa tapauksessa koukkuun. Mulla rauhoittavien säännöllinen napsiminen loppui siihen kun varsinainen paniikkilääke alkoi vaikuttamaan. Niin ja mikäänhän ei estä kokeilemasta sitten elämää ilman lääkkeitä sen jälkeen kun on saanut elämänsä balanssiin lääkkeiden avulla, toki tuosta kannattaa jutella lääkärinsä kanssa sillä lääkkeiden lopettaminen pitää tehdä pikkuhiljaa. Jos sitten oireet aikojen päästä palaavatkin niin ei muuta kuin uudestaan hakemaan lääkitystä. Mun henk.koht. mielipide on se, että pienempi paha se on ottaa lääke päivässä kuin tuppuroida tuskaisena päivästä toiseen.