Elämä on yhtä vankilaa. Elän niin rajoitettua elämää, ettei tätä voi edes elämäksi kutsua. Haluaisin pois, mutta en uskalla. Tämän jälkeen ei olisi yhtään mitään. En kestä tätä enää yhtään. Lääkkeet ja hoidot on, mutta mikään ei auta.
Itken, itken, itken ja itken. En pääse mihinkään neljän seinän sisältä. Joko tämä tai täysi olemattomuus. Ahdistaa olla ihan yksin näiden ajatusten kanssa.
Itken, itken, itken ja itken. En pääse mihinkään neljän seinän sisältä. Joko tämä tai täysi olemattomuus. Ahdistaa olla ihan yksin näiden ajatusten kanssa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kirjoittele enemmän. Oletko ennen kirjoitellut täällä? Aloita vaikka hyvin pienestä lähteä sieltä neljän seinän sisältä.
Olen minä täällä aiemminkin valitellut eri keskusteluissa. Eihän sekään johda mihinkään, mutta on tietysti välillä helpottanut kun täällä on vertaistukea, tai ihmisiä jotka ymmärtää vaikeaa masennusta tai masennusta ylipäätään. Kaikki luovuus ja sanat vain alkavat olla hukassa. Ei voi soitella kriisipuhelimiinkaan kun en tiedä mitä sanoisi. Läheisiä en jaksa enää rasittaa, eivätkä he ymmärrä.
Paha paniikkihäiriö, ahdistushäiriö mikälie, estää lähtemästä kotoa. Ja toisten ymmärtämättömyys tuntuu ikävältä. Aikuinen ei saisi pelätä.
Usein on niin huonoja päiviä, etten pääse kotoa yhtään mihinkään. Tänään on taas sellainen päivä.
Kyllä aikuinenkin saa pelätä. Jos joku sanoo noin niin hän itse uskottelee itselleen vanhvempaa kuin on. Jokin menneisyydessä on itsetuntosi musertanut ja siitä nuo paniikkikohtauksetkin.
Toivottavasti sinulla on jälleen parempi päviä. Mene silloin ulos, pieninaskelin ota kohti noita pelkojasi kohden. Oletko puhunut noista mahdollisita pelon alkulähteistä kenenkään kanssa?
Tänään tuntuisi nyt ainakin olevan vähän parempi päivä jo, ei ainakaan ahdista niin paljoa.
Kyllä pelon lähteistä on puhuttu ja ne on saatu selviteltyä. Vielä pitäisi oppia peloista ja traumoista pois. Kyllä kai tämä tästä ajan kanssa...
Tianteesi kuulostaa pahalta.Kerroit lääkkeestä ja hoidosta.Eikö hoitoosi sisälly keskustelua terapeutin kanssa?Kyllä sinun pitäisi saada purkaa pahaa mieltäsi ja ajatuksiasi jollekin.Jos ei muuta ole niin kirjottele sitten tänne äläkä välitä jos joku tolkuton mullikka kommentoi omaan ääliömäiseen tyyliinsä.Sellaisiakin valitettavasti löytyy : (
Ja kyllä aikuinen saa pelätä kun aihetta on.Jokaiselle meistä löytyy sellaisia asioita tai tilanteita.Voi kuulostaa kliseeltä mut olen joskus kirjottanut omia synkkiä asioitani ja tuntemuksia paperille ihan vaan saadakseni ne ulos.Ja sen paperin voi vaikka vetää vessasta alas tai tuikata tuleen.En tarkoita että sillä saat kaiken pahan kaikkoamaan mut joskus helpottanu vähän.Ja se niin totta että jotkut päivät vaan ovat niin musertavia ettei kykene mihinkään.Ja sillon ei väkisin kannata yrittää mitään.Tulee niitä siedettävämpiäkin vastaan.
Kerro hoitavalle tahollesi todellisesta olostasi ihan selkokielellä.Voisko olla että järjestyisi parempia lääkkeitä,tukea,terapiaa...jotain..vertaistukea netissä tai ihan kasvokkain.Toivon sinulle parempaa päivää huomiseksi.
Minulle tuo kirjoittelu on ollut parempi tapa ilmaista näitä tuntemuksia kuin puhuminen, mutta välillä kirjoittaminenkaan ei tunnu luonnistuvan ollenkaan.
Olen kirjoitellut psykologilleni kirjeitä ja sähköposteja, samoin omahoitajalle. Välillä kirjoitan vain itselleni ja revin sitten kirjoitukset.
Pitäisi kyllä tehdä jotain lääkeasioille tai päästä jonkinlaiseen tiiviiseen terapiaan, että tilani paranisi.
Lisäisin tohon, että tältä palstalta löytyy nimimerkin takaa rikollisia. Kaappaavat
haittaohjelmilla tietokonees, sitten pystyvät seuraamaan, milloin oot täällä kirjoittelemassa ja sen jälkeen alkavat aikamoisen henkisen väkivallan käytön.
Anonyymisti, nimimerkin takaa. Itse olen hieman, korostan, hieman käyttänyt myös
rajuakin kielenkäyttöä, mutta olen tarkoittanut sillä näitä rikollisia, häiriköitä. Sen
jälkeen kun ovat alkaneet minuakin vastaan hyvinkin tarkasti kohdistetusti täällä
hyökkäillä. Olen omassa elämässäni törmännyt tuhansia kertoja pahempaankin
henkisen väkivallan muotoihin säännöllisesti, ei nää loanheittelijät pysty mua enää
pahemmin järkyttämään. Täällä on myöskin aivan rehellisesti kirjoittelevia ihmisiä, sääli
että nää keskustelupalstaterroristit voivat täälläkin terrorisoida rehellisten ihmisten
kirjoituksia. Ja olen myös itse masentunut. Mut ku me ihmiset olemme erilaisia, meidän
taustamme ovat erilaisia, josta johtuen reagoimme eritavalla joihinkin asioihin.
Selvennettköön että viittasin tolkuttomalla mullikalla erääseen kahta kirjainta nimimerkkinään käyttävään henkilöön,joka mielestäni ikävästi kirjottelee näille sivuille missä aidosti huonosti voivat ihmiset etsivät tukea ja apua.Häntä kritisoin.
Joo, olen nähnyt ko tapauksen kirjoitusta täällä ja itse ihmetellyt samaa että kun vastasin jollekin asiallisesti täällä niin heti perään tuli tuon tyypin lyhyt kommentti. Ihan kuin se pystyisi seuraamaan todellakin milloin joku kirjoittaa. Ehkä koneessamme ei ole haittaohjelmaa vaan aivan kuin hän pääsisi jotenkin itse tähän sivustoon tutkimaan esim ip osotteita. Kuulostaa ehkä paranoidiselta mutta että me molemmat olemme huomanneet saman.
Ei oo paranoidia. Enkä tarkoita kakskirjaimista. Näihin laitteisiin on äärettömän helppoa saada haittaohjelmia, ei niinkään helppoa saada pois. Emmää rupee kyseenalaistaan kovin pitkälle tätä kuvioa, maailma pyörii näin, olkoon sitten niin. Itse kuitenkin toivoisin
että nää keskustelupalstat pysyis vapaana terrorisoijista. Ihmisille joille voi olla vaikea
ilmaista itseään, masentuneille varsinkin, tällaiset keskustelupalstat voivat auttaa -
ehkäpä täällä kirjoitteleminen voi aukoa joitain solmuja mielen syövereissä, tiedä vaikka
siitä vähin erin kukin omalla tavallaan menis etiäpäin. Että jatketaan kirjoittelua silloin
tällöin kun siltä tuntuu, asiallisesti.
Olen miettinyt lopettaa kaikki lääkitykset ihan noin vain, yhtäkkiä, sillä lääkäri ei suostu vähentämään pikkuhiljaa. Kuolisinkohan, ja olisiko lääkityksen lopetus vain sairauden kieltämistä.
Uskaltaakohan tänne enää kirjoitella kun puhuitte nuista haittaohjelmajutuista ja vakoilijoista :/
Kirjoittele vaan. Nuo haittakirjoittelupelottelut ovat nyt ihan sairasta soopaa. Ei kannata jättää lääkitystä noin vain. Pitää purkaa pikkuhiljaa, ja miksi pitäsi jättä jos niistä saa selvän hyödyn.
Itsestä tuntuu etten tarvisi lääkkeitä, enkä ole oma itseni jos syön niitä. Ehkä tämä on sitä sairaudentunnottomuutta...
...Siis ainakin psykoosilääkkeitten osalta. Masentunut tiedän olevani.
Minäkin olen rakentanut itselleni tuollaisen "vankilan". Iso osa teini-iästä meni neljän seinän sisällä, en vain pystynyt lähtemään ulos. Sitä on monen vaikea ymmärtää.
Minulla meni koko teini-ikä aina tänne 24-vuotiaaseen saakka. Ja tiedän että se on itsestä paljolti kiinni. En minä pääse ulos ensi vuonnakaan, jos jatkan tähän malliin. Pitäisi uskaltaa. Elämä menee hukkaan täällä vankilassa. Masentuneena mikään ei vain oikein motivoi lähteä ulos täältä, mutta välillä tulee hetkiä kun haluaisi olla normaali, tai siis tarkoitan terve, ja voisi mennä ja tulla ihan miten haluaa ilman että se vaatisi aina kauheita ponnisteluja ja jännittämistä.
Lopulta aina vain luovutan ja motivaatio parantua katoaa. Ja tämä taas kasvattaa itsevihaa, kun en saa otettua itseäni niskasta kiinni ja elää elämääni siten kuin haluaisin.
Täällä toinen vanki, askel askeleelta neuvoisin.Näin mä opettelen,ensin yks askel seuraavana toinen. Tää menee ohi!
Tohon lääkkeitten omin päin lopettamiseen sanoisin,että ei kande toteuttaa.Nimimerkillä kokeilin kerran :(
Lienee parasta vähitellen annosta pienentää jos lääkitys vaihtuuu tms.Kerrasta poikki on liian rankka.Mutta en suosittele ominpäin vähentelemäänkään.Paras jutella asiasta lääkärin /terapeutin kanssa kun lääkkeitäkin on niin erilaisia.
Mielestäni tänne voidaan kaikki kirjotella suht turvallisin mielin.Yritetään olla provosoitumatta vaikka sitä joku haluaiskin...
Kyllä tällänen ajatusten ja kokemusten vaihto tekee hyvää.Pidetään siitä kiinni.
Olen käsittänyt niin, ettei lääkkeitä saa murskata/puolittaa, koska ne voi alkaa vaikuttaa liian aikaisessa vaiheessa ja niiden teho moninkertaistuu (tai jotain...?), ja minulla on sellaisia pillereitä joita ei voi edes taittaa. Siksi lääkkeet pitäisi lopettaa ihan tuosta vaan, jos lääkäri ei suostu antamaan pienempitehoisia pillereitä.
Mutta pitää yrittää vielä keskustella asiasta lääkärin kanssa. Jos päästäisiin yhteisymmärrykseen lääkeasioissa.
Mulle tuli paha mieli kun luin juttujasi. Taidat kärsiä aika pahoista lääkkeiden haittavaikutuksista. Oma sisäinen sydämesi äänikin kertoo, että pahoinvointisi johtuu niistä. Varaudu siihen, että saat kärsiä (kamalista)vieroitusoireista jos alat vähentämään niitä. Mutta älä missään tapauksessa lopeta kerralla, varsinkin jos sinulle on määrätty useampia lääkketä.
Lääkärisi taitaa kuulua siihen kastiin, joka ei ymmärrä määräämistään lääkkeistä eikä niiden haittavaikutuksista. Valitettavasti tällaisia lääkäreitä on paljon. (mm. psyk. osastoilla olevia). . Mitä useampia lääkkeitä syöt, sitä kamalamman olon ne tekevät.
Tutki tarkasti lääkepakkauksen mukana tullutta lääkeselostusta ja vertaile niissä sanottuja haittavaikutuksia omiin tuntemuksiisi. Sitten kannattaa laittaa googleen hakusanaksi lääkkeen nimi ja surffata kaikilla mahdollisilla sen antamilla sivustoilla.
Tällä tavalla saa jonkinmoisen käsityksen haitoista.
Yhden vinkin voisin laittaa tähän: http://masennulaakkeista.nettisivu.ord
Kannattaaa harkita myös lääkärin vaihtamista.
Toivottavasti näistä on sinulle apua.
"Lääkärisi taitaa kuulua siihen kastiin, joka ei ymmärrä määräämistään lääkkeistä eikä niiden haittavaikutuksista. Valitettavasti tällaisia lääkäreitä on paljon. (mm. psyk. osastoilla olevia). . Mitä useampia lääkkeitä syöt, sitä kamalamman olon ne tekevät."
Alempana viestissäni kerroinkin jo syömishäiriöstä ja masennuslääkkeestä jota en saisi s-häiriön takia käyttää. Lääkkeet määrää ylilääkäri, jota en koskaan tapaa. En tiedä mitä hoitajat minusta puhuvat hänelle. Toinen lääkäri sitten puhuu minut aina ympäri jatkamaan lääkkeitä (ts.pakottaa). Pitäisi kai lopettaa laitoshoito ja alkaa selvitellä lääkeongelmia terveyskeskuslääkäreiden kanssa. En tiedä onko siellä sen järkevämpiä lääkäreitä olemassa.
Tällä hetkellä käytän masennus-, psykoosi- ja unilääkkeitä sekä rauhoittavia. Tuntuu että aivot menee pilalle tästä kaikesta. Psykoosilääkkeethän tuhoavat aivoja pysyvästi? Vai onko se valhetta? Monesta paikasta olen tuon kuullut/lukenut.
Kuulostaa ihan samanlaiselta kuin mun elämä eli täydeltä helvetiltä. Olen jo 23-vuotias enkä pysty käymään töissä, en pysty opiskelemaan, en aloittamaan mitään harrastusta, en hankkimaan uusia kavereita, mulla ei ole koskaan ollut naisystävää enkä ole edes seksiä harrastanut tämän ongelman takia. Olen vain neljänseinän sisällä ja olen niin masentunut ja ahdistunut ettei sitä taida kukaan pystyä ymmärtämään. Haluaisin niin kovasti jo tappaa itseni kun ei mun elämästä tunnu koskaan tulevan mitään eikä mikään apu mitä tarjotaan tunnu auttavan mua. Olen itsekin vankilassa josta en pääse pois kun en uskalla itsemurhaakaan tehdä.
Ymmärrän sinua täysin. Minulla on juuri samanlaista. 24v ja elämä vielä edessä, mutta kun elämä ei vain lähde sujumaan...
Voimia sinulle!
Mukava kuulla että joku ymmärtää.
Voimia myös sinulle!
Masennuslääkkeistä infoa antavan nettisivun osoittesseen tuli näppäinvirhe loppuun.
Oikea on: http://masennuslaakkeista.nettisivu.org.
Yksi poiminta sieltä, joka avasi silmäni todellisuuteen kun seurasin läheisen ystäväni kamppailua masennuksen hoidon haittavaikusten kanssa.
"Lääkkeistä lamaantuneena potilas on avuttomana pahan olonsa armoilla pystymättä tekemään sille tekemään yhtään mitään, pystymättä hakemaan apua. Ei ole mahdollista tehdä mitään kun ei pysty selittämään omaa olotilaansa muille, kun ei sitä itsekään ymmärrä."
Hei
Lainaus tuolta sivulta:
"Pitkäaikaisen lääkkeidenkäytön huonoja puolia:
-lääkkeet eivät paranna masennusta
-häiritsevät ja vakavat sivuoireet
-käytöksen ja persoonallisuuden muutokset
-väkivaltaiset ajatukset ja väkivaltainen käytös (agressiivisuus)
-tunteiden latistuminen ja katoaminen
-vaikeat vieroitusoireet
-lääkkeet aiheuttavat itsemurhia ja murhia"
Tuolla aiemmin minulla olikin keskustelu siitä, parantavatko masennuslääkkeet masennuksen. Minulla ne tuntuvat aiheuttavan lisää itsemurha-ajatuksia ja itsetuhoisuutta, minulla on ollut syömishäiriö ja on tavallaan yhä, mutta käytän masennuslääkettä jota ei suositella syömishäiriöstä kärsineille. Eivätkö lääkärit edes lue pakkausselostuksia vai miksi saan käyttää tällaista lääkettä?? En ole maininnut asiasta lääkäreille, koska laihtuminen ei haittaa minua itseäni ollenkaan.
Tunteet olivat latistuneet jo ennen lääkkeiden käyttöä. Mutta nuo itsetuhoajatukset pelottavat. Silti masennuslääkityksen määrää taas nostettiin, sillä lääkäri luottaa siihen etten tee itsemurhaa...
Vieroitusoireita en uskalla vielä edes ajatella.
Te kauan neljän seinän sisällä piileskelleet. Ottkaa ihan haasteeksi pikkuhiljaa laanjentaa reviiriänne ja kohti sosiaalisa kontakteja. Se lisää itseluottamusta kun huomaa, että meneehän tämä.
Jos lääkitys turruttaa niin ei sellaisesta ole hyötyä. Vaihtaa pitää tai lopettaa. Eikö voi vaihtaa myös lääkäriä?
Siis kyllähän toi vankila termi sopii hyvin kuvaamaan omaakin olotilaani, no ehkä
kuitenkin avovankila. Syyttömänä tuomittu vankilaan, josta ei oikein näe poispääsyä.
Oma maailma jämähtää paikoilleen, samoille uomilleen. Mää kyllä aikanaan kieltäydyin niistä lääkkeistä, en siis ole koskaan syönyt mielen lääkkeitä.
Ehkä oli virhe, ehkä ei.
En osaa sanoa niistä juuta enkä jaata, omakohtaista kokemusta käytöstä ei ole.
Minulla on ollut aikaisemmin elämässäni pitkäkin jakso, kun olin virtaa täynnä, jaksoin tehdä asioita aivan eri tavalla, harrastaa. En tiedä, mikä sen sitten viime kädessä söi sen jaksamisen. Aivan niinkuin olis tullu jokin aivovaurio, toimintakyvyn huomattava aleneminen. Eikä ole sen jälkeen enää asioiden hoitaminen luonnistanut entiseen malliin. Olen vain sopeutunut vallitsevaan olotilaan. En koskaan matkustele, harrastuksia ei enää ole, minkäänlaisissa huvittelupaikoissa en enää käy, ihmisten kanssa tekemisissä oleminen minimissä, ei vaan kertakaikkiaan jaksa enää. Kunhan ny vaan täällä mukana jollakin lailla roikun, muun porukan
jatkona, sivustakatsojana.