Haluaisin tietää

olin fyysisesti tod. huonossa kunnossa,henkisestä olemisesta puhumattakaan (mies juuri löytänyt paremman...) ja pieni,erityishuomiota vaativa lapsi jo helmoissa kun huomasin vahingon käyneen ts ehkäisyn pettäneen huomaamattani. Toisissa olosuhteissa ja jos olisin saanut ympäristöltä, perheeltäni yms yhtään tukea,niin henkistä kuin fyysistäkin,en olisi aborttiin päätynyt,mutta siinä tilanteessa sillä hetkellä oli totaalisen yksin, enkä olisi kyennyt viemään läpi raskautta ja synnytystä ilman isohkoja riskrjä hoitamaan pientä niin hyvin kuin olisin halunnut. siksi.

..oli yksinkertaisesti väärä ajoitus. Ja tämän jälkeen saan hirveän ryöpytyksen niskaani "abortti on murha"-jengiltä. Mutta niin se vain oli. Sain tietää ajoissa olevani raskaana,eli raskaus oli viidennellä viikolla. (murha-tyypeille tiedoksi: silloin alkio on ollut n. 2 viikkoa kehittymässä, eikä näy edes ultrassa)
Syvällisen harkinnan jälkeen päätimme avomieheni kanssa, että raskaus täytyy keskeyttää. Meillä ei ollut rahaa, olisimme jooutuneet muuttamaan juuri ostamastamme kodistamme pois, olimme seurustelleet vasta kaksi vuotta, joten parisuhde ei olisi vielä välttämättä kestänyt niin suurta vastuuta, ja lisäksi minä olin niin nuori, 20 v., koulut käymättä eikä vakituista työtä.
Tein keskeytyksen rv 6, jolloin ei vieläkään saatu sikiökaikua ultrassa.
Syyni kuulostavat ehkä jonkun mielestä pinnallisilta, mutta en halunnut tarjota lapsellemme katkeraa, väsynyttä äitiä, joka ei vielä edes tuntenut itseään ennen kuin omaksui äidin roolin.

Tein abortin puhtaasti oman mielenterveyteni takia. Olin sairastanut jo monta vuotta paniikkihäiriötä ja käynyt läpi ties kuinka monta eri lääkettä, terapiaa ja jopa yhden hoitojakson.

Noihin aikoihin käytin rauhoittavia kaunistelematta päivittäin ja oloni oli helvetistä. Viiltelin itseäni niin, että käsieni iho oli turvonnut eri kerroksiin ja kärsin myös syömishäiriöistä. Poltin tuolloin myös kannabista.
Ikää oli 20.

Raskaus oli vahinko ja raskauden jatkaminen olisi ollut kuolleena syntynyt idea. Sosiaalinen syy aborttiin on enemmänkin kuin oikeutettu.

Nyt on suunta parempaan!

Tein abortin 2 vuotta sitten.Hirvea kokemus. Sairaalassa tunsin itseni maan matosta alemmaksi olennoksi, mika varmaan olenkin.Joudun helvettiin ja karsin ikuisesta tulesta!!!Juuri ennen nukutustani minua alkoi kaduttaa ja aloin panikoida joten minut pistettiin untenmaille. Heratessani oli kaikki ohi. Mietin varmaan kuolemaani saakka pienta lastani minka tapoin. Minulla on 4 v. poika,joten en tehnyt keskeytysta tietamattomyyttani aitiydesta. Mieheni ei vain halunnut toista lasta, enka itse pystynyt ajattelemaan toista hoidettavaa yksin itselleni. Oma aitini on kuollut, eika lapsenhoito apua ole muualta tippunut...