Kävin katsomassa elokuvan. Sinne oli upotettuna meidän tarinamme. Aivan niin kuin siihen elokuvaan jonka yhdessä katsoimme. Kipeää tietä on kulkuni.
40 vuoden päästä nämä ystävykset tapasivat uudelleen. Jälleennäkeminen oli onnellinen. Yhden yön he keskustelivat elämänsä läpi. Seuraavana päivänä toinen kuoli.Hautajaiset olivat koskettavat.
Mikä elämän hukka olla tapaamatta enää koskaan, kertomatta mitä sisällään on, vielä kerran.
Olet jättänyt pysyvän jäljen sydämeeni. En haluaisi samaa kohtaloa. Ei joka päivä tapaa ihmistä jonka sydän puhuu samaa kieltä.
40 vuoden päästä nämä ystävykset tapasivat uudelleen. Jälleennäkeminen oli onnellinen. Yhden yön he keskustelivat elämänsä läpi. Seuraavana päivänä toinen kuoli.Hautajaiset olivat koskettavat.
Mikä elämän hukka olla tapaamatta enää koskaan, kertomatta mitä sisällään on, vielä kerran.
Olet jättänyt pysyvän jäljen sydämeeni. En haluaisi samaa kohtaloa. Ei joka päivä tapaa ihmistä jonka sydän puhuu samaa kieltä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
mielenkiintoni heräsi kertoisitko minkä niminen elokuva oli , jotta itsekin voisin katsoa. Tarinasi kosketti , kuin minun elämästäni :(
?????????
viel 40 v ja ollaan döö. tiesin tän jo neljännes vuosisata sit, et niin täs käy...
Rakas ystäväni, jos olisit minun ystäväiseni toivon että tapaamme aiemmin kuin 40v päästä. Sama kieli. Huumori. Syvää tunnetta. Jos jotain niin sinua, tahtoisin nähdä ja halata, katsoa silmiin ja jutella..
Täällä on kaikenlaisia ystäviä liikkeellä, surullisia huruja ja hurlumhei suruja. Kumpaako kastia olet?
No kuulostaa sitlä et näin voi käydä. Onneksi on puhelin, tekstiviestit ja sähköposti. Ei tarvi sit viimeisenä iltana pelkästään puhua =)
Toivottavasti nähdään edes joskus, et voidaan edes halata ja vaihtaa kuulumisia.
Elämä on välillä niin repivän surullista. Sen tietää kun tarpeeksi elää.
Surullinen elämän surullinen loppu. Saattaa olla helpotuskin.
suosittelen lämpimästi yhteydenottoa, ja sen seurauksena, ihan oikeaa törmäystä livenä.,se pallo, on nyt kädessäsi, se menee helpommin niin päin, että, sinä otat yhteyden, ettei mun tarvihe tuntea itseäni tyrkyksi. tiedän,että tiedän, että tiedän, etten ole sitä, hehheehheheeeeeeeeeee,mutta jotain pientä estoa, jollain tasolla kuitenkin.heheheeeeeeeeeee
ei ole palloa jota pompotellaan sinne tänne vaan kumpikin ottaa yhteyttä jos haluaa.
Et tainnut ihan ymmärtää mitä tarkoittaa sanat rakas ystävä olet tärkeä. Se ei ole
jotakin hömppää palloleikkiä vaan jotakin ihan muuta.
Ehkä nuo heheet kertoi että olet liian nuori ymmärtääksesi aloituksen sisältöä.
Vais niin.
Ymmärrän tuosta kaiken muun, mutta en sitä, että sulla jotain estoja?!
Aika jännä, millähän tasolla niitä sulla ois? I wonder...
Katellaan, ehkä se pallo sitte on mulla... taas.
Niin. Tunnen samoin mutta minkä sille yksin voin?
Niin usein kun joku kertoo jotakin joka on koskettanut, löytyy marmattajia jotka eivät osaa lukea rivien välistä. Tarinoilla on niin paljon takana mitä osoittelijat eivät voi tietää. On helppoa olla tietäjä jos ei itse ole nähnyt vielä elämän kirjoa. Ja kun on nähnyt sen kirjon, herää myötätunto eikä valmis vastaus siitä mitä pitäisi tehdä ja jättää tekemättä.
Kypsy siihen. Ei voi mitään jos toinen ei halunnutkaan.
Näinhän se menee. Jos toinen ei nappaa niin ei nappaa. Sillä siisti. Kohteliasta ja rehellistä lienee kuitenkin se asia jossain muualla ilmoittaa kuin täällä s24 palstalla.
olet tärkeä. Huomasin kirjoitelmasi, sinäkö kuitenkin haluaisitkin tavata?
Halata, sitä en ehkä uskalla. Sinuun luotan mut itseeni en, saattaisin pian jäädä taas luoksesi.
Mitä pahaa siinä olisi jos jäisitkin?
No ei mitään ainakaan pahaa, mutta voisin viipyä siinä kevyesti ainakin viikon...
Olisko siinä mitään pahaa?
Tuli tuosta mieleen päivänsäde ja menninkäinen.
En tiedä minkä elokuvan olet katsonut, mutta kuulostaa kiehtovalta tarinalta. En juurikaan jaksa katsoa elokuvia, mutta eilen katsoin Taksikuskin, ensimmäisen kerran elämässäni ja tavallaan tunnistin siitä itseni, vaikkei minua voikkaan erehtyä luulemaan skorppiooniksi.
Ainoa elokuva, jonka olen jonkun kanssa katsonut, kertoi kyllä rakkaudesta ja kuolemasta. Ja toivoisin, että päivän ennen kuolemaa saisin vielä kyseisen henkilön kanssa käydä läpi elämiemme juoksun ja kulun ja mitä siitä olemme oppineet, tai emme.
Mutta kohtalo päättää siitä, emme me.
Niin sen vain on oltava.