Hei!
Olen ajatellut hakea opiskelemaan yliopistoon joko suomen kieltä tai kirjallisuutta. Yliopiston sivut ovat ylimalkaiset ja kaipaankin nyt ko. aineita opiskelevien/opiskelleiden kokemuksia opinnoista. Mitä asioita painotetaan, oletko tykännyt, mikä ero näillä kahdella on? Ja etenkin: mihin työllistyit, onko työllistyminen vaikeaa?
Onko eroa kumpaa näistä lukee esimerkiksi jos tähtää äidinkielenopettajaksi?
Olen ajatellut hakea opiskelemaan yliopistoon joko suomen kieltä tai kirjallisuutta. Yliopiston sivut ovat ylimalkaiset ja kaipaankin nyt ko. aineita opiskelevien/opiskelleiden kokemuksia opinnoista. Mitä asioita painotetaan, oletko tykännyt, mikä ero näillä kahdella on? Ja etenkin: mihin työllistyit, onko työllistyminen vaikeaa?
Onko eroa kumpaa näistä lukee esimerkiksi jos tähtää äidinkielenopettajaksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ero: kirjallisuuden opinnot painottuvat kaunokirjallisuuteen (~sanataiteeseen) ja kirjallisuustieteeseen, suomen opinnot painottuvat kieleen ja kielitieteeseen/kielen tutkimukseen.
Töitä ei taida hirveästi olla. Äikänopejakin on nykyään liikaa.
Mutta niinhän kaikkia korkeakoulutettuja alkaa olla.
Suomen kielessä opiskellaan kielioppia ja muita kieleen liittyviä juttuja, kirjallisuudessa luetaan ja analysoidaan romaaneja ym.
En ole itse suomen opiskelija, mutta veikkaisin että äidinkielenopettajalla pitää olla aika paljon suomen kielen opintoja, että saa pätevyyden.
Kuulemma suomen kielestä valmistuneiden työllistymismahdollisuudet omalle alalle ovat hiukan heikot, kirjallisuudesta valmistuneiden taas epätoivoiset. Toisaalta pätevä, fiksu ja aikaansaava ihminen usein jonkin homman saa, oli pääaine mikä hyvänsä, mutta nuo pääaineet eivät työllistymistä erityisesti edistä.
Kuten edellä sanottiin, äidinkielenopettajia valmistuu hiukan liikaa suhteessa kysyntään. Ja vakipaikan saaminen on kiven alla ainakin etelässä.
Suomen kieleen olen tutustunut sivuaineena, eikä se juuri kolahtanut; etenkin muoto-oppi ja kielitieteellinen puoli jättivät aika kylmäksi. Sen sijaan murteet olivat mielenkiintoisia... Kirjallisuudentutkimuus (kotimainen, pohjoismainen tai yleinen) taas on "varasteleva harakka" kuten Pekka Tarkka on tieteenalan metodologiaa kuvannut; hyvin monenlaisia näkökulmia voi soveltaa, on tyylintutkimusta, kirjallisuushistoriaa, feminististä tutkimusta, genreteoriaa, narratologiaa...
Monien mielestä (osin omastakin) kirjallisuustiede on melkoista haihattelua, jolla ei ole paljoa käytännön yhtymäkohtia. Mutta saapa ainakin työskennellä parhaiden tekstien ja kaikkien aikojen kirjailijoiden luomien taideteosten kanssa.
Molemmat aineet ovat lopulta varsin teoreettisia, käytännön näkökulmaa syntyy varmasti mm. pedagogisista opinnoista ja käytännön harjoittelukursseista (mm. kustannustoimittaminen tms.).
Äidinkielenopettajan pääaineena voi olla joko suomen kieli tai kotimainen kirjallisuus. Toisesta aineesta on oltava aineopinnot.
Käsittääkseni suomen kieltä on helpompi päästä opiskelemaan kuin kirjallisuusaineita. Se tosin riippuu hieman vuodesta.
Tahtoisin täsmentää edelliseen kommenttiin, että myös yleinen kirjallisuustiede voi olla äidinkielen opettajan pääaineena, jos sivuaineena on suomen kieli. Näin ainakin Helsingin jaottelun mukaan. Suomen kielen sisäänpääsyprosentit ovat olleet huomattavasti korkeampia kuin kirjallisuusaineissa.
Minä taas olen lukenut tähän mennessä suomen kieltä ja minua kiinnostaa nimenomaan kielentutkimus. Olen lukenut myös suomalais-ugrilaisia kieliä ja yleistä kielitiedettä ennen suomen kielen opintoja. Yleinen kielitiede oli minusta mielenkiintoista mutta teoreettisuus alkoi ärsyttää ja suomen kielen opinnoissa taas lihallistui moni asia, jotka taas yleisessä kielitieteessä jäivät teoreettisuuden vuoksi ilmaan killumaan. Suomen kielen tutkimuksessa on eri osa-alueita. Näistä saa varmasti parhaimman kuvan selailemalla pääsykoekirjaa.
Suomen kieli pääaineena takaa työllisyyden paremmin.