Olen 3 lapsen yh-äiti, tällä hetkellä uudessa
parisuhteessa. Viimeiset viisitoista vuotta olen
järjestänyt joulut omalle perheelle ja toisinaan
myös sukulaisille. Äitini on ollut jouluvieraana
melkein joka joulu. Sisarusteni luona hän ei ole
jouluja viettänyt. Nyt olen päättänyt viettää
joulun ilman lapsia, isoäiti tulee jouluksi
lasten kanssa(ex-mies ei heitä ota jouluksi).
Kuitenkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että
haluan kerrankin viettää joulun niin kuin sen
kuuluisikin olla. Lepoa ilman turhaa stressiä ja
kiireitä. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kuinka lapset suhtautuivat?
Rauhaisaa joulua kaikille!
parisuhteessa. Viimeiset viisitoista vuotta olen
järjestänyt joulut omalle perheelle ja toisinaan
myös sukulaisille. Äitini on ollut jouluvieraana
melkein joka joulu. Sisarusteni luona hän ei ole
jouluja viettänyt. Nyt olen päättänyt viettää
joulun ilman lapsia, isoäiti tulee jouluksi
lasten kanssa(ex-mies ei heitä ota jouluksi).
Kuitenkin poden huonoa omaatuntoa siitä, että
haluan kerrankin viettää joulun niin kuin sen
kuuluisikin olla. Lepoa ilman turhaa stressiä ja
kiireitä. Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Kuinka lapset suhtautuivat?
Rauhaisaa joulua kaikille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole kokemusta vielä. Joulun jälkeen osaisin
enemmän sanoa. Olen kahden lapsen yh-isä ja
lapset ovat menossa äitinsä luo jouluksi. Tähän
päädyttiin siksi, ettei hänen tarvitse viettää
Joulua yksin.
Lapset olisivat kyllä mielellään viettäneet
Joulun kotona, mutta suhtautuivat tähän
järjestelyyn ymmärtäväisesti. Seuraava Joulu
vietetään kotosalla.
Mielelläni olisin viettänyt "perinteisen" Joulun
lasten kanssa valmisteluineen kaikkineen. Joulu
kun on mielestäni kumminkin lasten juhla. Mutta
aina ei voi kaikkea tehdä niinkuin haluaa.
Hiljaista varmaan on ja aikaa omille ajatuksille
enemmän kuin riittävästi.
Omasta lapsuudestani muistan, kun vanhempien eron
jälkeen vietimme Joulua mummin luona. Kumpikin
vanhemmista halusi viettää omaa
Jouluaan "rauhassa". Rauhassa keneltä - omilta
lapsiltaan... Jotenkin siinä tunsi itsensä
häiriöksi ja ylimääräiseksi, kun ei omille
vanhemmilleen "kelvannut", vaan uusi kumppani oli
tärkeämpi. Tuota tunnetta en omille lapsilleni
halua.
"tonttuko", tuo "iskän" vastauksen viimeinen
kappale ajatuksen kanssa. Siinä on Sinulle selkeä
vastaus.
Tällaisia me ihmiset olemme.
Minäkin olin eron jälkeen yhden joulun ilman
lapsia uuden kaverini kanssa,yhdessä itkettiin ja
syötiin jouluruokaa.Pyhinä kyllä lapset kävivät.
Ei sillä ettei ne olis ollut tervetulleita mutta
se aatto meni vain niin.
NO,nyt on jo lastenlapsiakin ja tyttäreni on
kutsunut minut ja kaverini kotiinsa joulua
viettämään,yhdessä tehdään ja leivotaan.Näin
onhyvä.
Rauhallista ja Hyvää Joulua.