Näin etukäteen sanon kiitos jos joku jaksoi koko tekstin lukea. Tällä hetkellä vaan olen tilanteessa, jossa en tiedä että mitä teen.
Minulla on erittäin paha läheisriippuvaisuus sekä on myös muita riippuvaisuuksia mitkä aina välillä tulee esille ja välillä unohtuu.
Mutta enemmän tuosta läheisriippuvaisuudesta: Kun olin 16 kesänen, tutustuin narkkariin ja miten siinä kävikään, jäin kiinni heti. Se oli ensimmäinen pitkä ja vakava suhteeni. Meillä oli paljon riitoja, ja valehtelematta voin sanoa että varmaan sadasta eri asiasta annoin hänelle anteeksi. Ite aloin stressaamaan kaikesta. Erojakin meillä oli paljon. Muutaman vuoden jälkeen ollessani siinä 18 ikäinen, rupesi tuleen väkivaltakin kuvioihin. Itse alistuin ja kestin kaikki ne kuristamiset, tukasta repimiset, potkimiset, lyömiset, huutamiset, haukkumiset yms. Monina kertoina vannotin itelleni, että en ikinä enää ota tätä miestä takas vaan toisin kävi aina. Monesti tuli sellaisia oloja että aina kun hän oli poissa, halusin hänet heti meille, mutta sitten taas kun hän oli oikeasti siinä vieressä, niin halusin hänet pois..alkoi ahdistamaan. Ja noiden väkivaltakertojen jälkeen tuntui että joutuu koko ajan seistä varpaillaan, ettei vaan mistään pienestäkään asiasta tulis riitaa.
Mulla on erittäin paha pakkomielle tähän ihmiseen vaikka siitä ei ole muuta kun haittaa ja helposti hän saattaakin aina suuttua ja sit on helvetti irti. Sitten taas kun hän pitää mua hyvänä niin tuntuu kun olis seitsemännessä taivaassa.
Meillä oli noin puolenvuoden tauko kun ei nähty. Siinä itsekin aika paljon muuttui henkisesti ja alkuvuodesta luulinkin että olin päässyt tämän ihmisen yli. Yleensä mulla on kauhea pakkomielle käydä päivittäin netissä katteleen kelle hän on kirjotellu yms. Ja jos jollekin muijalle niin kauhee mustasukkasuuskohtaus.. tää alkaa vaan itteä hajottaan ihan liikaa. Ja kaikenlisäks nyt kun se puolivuotta meni, niin hän oli täällä mun luona yötä tässä hiljattain. Tuntu mahtavalta ja meillä meni erittäin hyvin.. en tuntenut tätä ihmistä kohtaan mitään, halusin vaan sitä hellyyttä ja että hän pitää mua kainalossa. Tää ihminen on ehkä verrattavissa huumeesseen..haluaa sen hyvän olon välittämättä seurauksista. Pelkään että hän löytää jonkun naisen ja hylkää minut täysin eikä halua minua enään.. vaikka nimenomaan niinhän se olisi hyvä että siinä kävisikin.. mutta kun ei vaan haluais hyväksyä sitä. huoh
Voiko joku auttaa, että mitä mun kannattaa tehdä.. tää on erittäin vaikeaa.. :(
Minulla on erittäin paha läheisriippuvaisuus sekä on myös muita riippuvaisuuksia mitkä aina välillä tulee esille ja välillä unohtuu.
Mutta enemmän tuosta läheisriippuvaisuudesta: Kun olin 16 kesänen, tutustuin narkkariin ja miten siinä kävikään, jäin kiinni heti. Se oli ensimmäinen pitkä ja vakava suhteeni. Meillä oli paljon riitoja, ja valehtelematta voin sanoa että varmaan sadasta eri asiasta annoin hänelle anteeksi. Ite aloin stressaamaan kaikesta. Erojakin meillä oli paljon. Muutaman vuoden jälkeen ollessani siinä 18 ikäinen, rupesi tuleen väkivaltakin kuvioihin. Itse alistuin ja kestin kaikki ne kuristamiset, tukasta repimiset, potkimiset, lyömiset, huutamiset, haukkumiset yms. Monina kertoina vannotin itelleni, että en ikinä enää ota tätä miestä takas vaan toisin kävi aina. Monesti tuli sellaisia oloja että aina kun hän oli poissa, halusin hänet heti meille, mutta sitten taas kun hän oli oikeasti siinä vieressä, niin halusin hänet pois..alkoi ahdistamaan. Ja noiden väkivaltakertojen jälkeen tuntui että joutuu koko ajan seistä varpaillaan, ettei vaan mistään pienestäkään asiasta tulis riitaa.
Mulla on erittäin paha pakkomielle tähän ihmiseen vaikka siitä ei ole muuta kun haittaa ja helposti hän saattaakin aina suuttua ja sit on helvetti irti. Sitten taas kun hän pitää mua hyvänä niin tuntuu kun olis seitsemännessä taivaassa.
Meillä oli noin puolenvuoden tauko kun ei nähty. Siinä itsekin aika paljon muuttui henkisesti ja alkuvuodesta luulinkin että olin päässyt tämän ihmisen yli. Yleensä mulla on kauhea pakkomielle käydä päivittäin netissä katteleen kelle hän on kirjotellu yms. Ja jos jollekin muijalle niin kauhee mustasukkasuuskohtaus.. tää alkaa vaan itteä hajottaan ihan liikaa. Ja kaikenlisäks nyt kun se puolivuotta meni, niin hän oli täällä mun luona yötä tässä hiljattain. Tuntu mahtavalta ja meillä meni erittäin hyvin.. en tuntenut tätä ihmistä kohtaan mitään, halusin vaan sitä hellyyttä ja että hän pitää mua kainalossa. Tää ihminen on ehkä verrattavissa huumeesseen..haluaa sen hyvän olon välittämättä seurauksista. Pelkään että hän löytää jonkun naisen ja hylkää minut täysin eikä halua minua enään.. vaikka nimenomaan niinhän se olisi hyvä että siinä kävisikin.. mutta kun ei vaan haluais hyväksyä sitä. huoh
Voiko joku auttaa, että mitä mun kannattaa tehdä.. tää on erittäin vaikeaa.. :(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.