Antaakko tunteiden edelleen viedä vai ottaakko jo järki mukaan

Melkein 3 vuotta sitten tutustuin pikku hiljaa mieheen. Aiemmin en ollut häntä "merkinny" mitenkään. Jostain syystä katseet alkoi kohtaamaan enemmän ja enemmän. Flirtti tuli mukaan kuvioon ja sitä tuli puolin jos toisin. Yritin saada ihmisestä selvää mutta en saanut. Joka päivä odotin hänen kohtaamista. Se pelasti aina päivän. Loppujen lopuksi yhden baari reissun aikana pääsimme kunnolla juttelemaan ja kaikki synkkas. Ilta meni jutellessa ja kumpikin lähti omille teilleen. Joku siinä ihmisessä sytytti totaalisen roihun mun sisällä. Ollaan tavattu senkin jälkeen ja puhuttu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se roihu ei vaan nyt laannu vaikka tiedän ettei siitä mitään muuta ikinä tule. minun puolesta kyllä, mutta uskon hänen ajattelevan toisin. Jotenkin haluaisin sen ihmisen pois ajatuksistani jotta voisin jatkaa eteenpäin. Näin ei tapahdu. Jotenkin sen ihmisen kanssa on niin hyvä olla ja kun voin olla oma itseni niin ettei tarvitse miettiä mitä sanoo ja mitä ei. Välillä on pakko vältellä seuraa ja niitä taivaallisia silmiä ettei vaan tekis mitään harkitsematonta :) Luopuakko tunteista ja ottais järjen käyttöön vai mitähän tekis....
0320
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


järki vaiko ei kirjoitti:

Melkein 3 vuotta sitten tutustuin pikku hiljaa mieheen. Aiemmin en ollut häntä "merkinny" mitenkään. Jostain syystä katseet alkoi kohtaamaan enemmän ja enemmän. Flirtti tuli mukaan kuvioon ja sitä tuli puolin jos toisin. Yritin saada ihmisestä selvää mutta en saanut. Joka päivä odotin hänen kohtaamista. Se pelasti aina päivän. Loppujen lopuksi yhden baari reissun aikana pääsimme kunnolla juttelemaan ja kaikki synkkas. Ilta meni jutellessa ja kumpikin lähti omille teilleen. Joku siinä ihmisessä sytytti totaalisen roihun mun sisällä. Ollaan tavattu senkin jälkeen ja puhuttu kaikkea maan ja taivaan väliltä. Se roihu ei vaan nyt laannu vaikka tiedän ettei siitä mitään muuta ikinä tule. minun puolesta kyllä, mutta uskon hänen ajattelevan toisin. Jotenkin haluaisin sen ihmisen pois ajatuksistani jotta voisin jatkaa eteenpäin. Näin ei tapahdu. Jotenkin sen ihmisen kanssa on niin hyvä olla ja kun voin olla oma itseni niin ettei tarvitse miettiä mitä sanoo ja mitä ei. Välillä on pakko vältellä seuraa ja niitä taivaallisia silmiä ettei vaan tekis mitään harkitsematonta :) Luopuakko tunteista ja ottais järjen käyttöön vai mitähän tekis....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu