Syitä masennukseen

Elämässäsi ollut kohtuuttoman paljon kärsimystä.Täytyy sanoa ekaksi,että kaiken kertomasi kohdanneena vaikutat ihan "tervejärkiseltä" ihmiseltä.Oletko saanut mistään tukea ja apua ??Jos et,olis korkea aika.
Kirjoitit masennuksesta,oletan että olet hakeutunut lääkäriin ja sairaus todettu sekä vähintään lääkehoito aloitettu.Jos näin ei ole heti varaamaan aikaa.
Kaiken muun ohella alkohoholistin kanssa eläminen noinkin kauan on varmasti muokannut mieltäsi ja väkivallan uhrina oleminen vaikuttaa kauan.
Onneksi et ole enää siinä suhteessa vaan voit rakentaa omaa oloasi paremmista lähtökuopista.Taloudellinen tilanteesi ei ainakaan edistä hyvinvointiasi.Samassa tilanteessa olevia ihmisiä itseni mukaan lukien on paljon.Ymmärrän turhautumisesi ja siihen liittyvät tunteesi.Pura mieltäsi tännekin jos siitä apua.Sana on vapaa.Sinnitellään.

Minulla on takana samanlaisia juttuja. Tällä hetkellä taistelen vaikeaa masennusta vastaan. Saan "kehuja" terapeutilta ja lääkäriltä että tosi hyvä kun puhut ja otat apua vastaan..joo,mutta kuinka kauan jaksan? Itsemurha käy mielessä joka helvetin päivä,kun ei tarvis vaan jaksaa. Kesä kuitenkin on mielessä,jos sitten kaikki olisikin paremmin,ei enää tuntuisi tältä? Osaisi elää? Mutta mitä jos ei? Kuinka kauan pitää kärsiä,onko itsemurha verrattavissa eutanasiaan? Jos henkinen kipu päivästä toiseen on sietämätöntä..

Tokihan moinen masentaa. Tosin ehkä kaikki ihmiset eivät reagoi samalla tavalla eivätkä oireile masennuksen kautta.

Joskus psykologian alkeita päntätessäni törmäsin frustraatio-aggressio -hypoteesiin. Sen mukaan frustraatio aiheuttaa aggressiota ja mitä suurempi frustraatio, sitä suurempi aggressio. (Selkosuomeksi: esim. jos myöhästyt bussista, vituttaa; jos myöhästyt nippa nappa vituttaa enemmän kuin jos myöhästyisit reilusti).

Jos seurauksena ei ole aggressio vaan masennus, ei puhuta frustraatiosta vaan deprivaatiosta, jolloin frustraatio tai sen odotus on niin jatkuvaa, että se riistää normaalin reagointitavan mahdollisuuden. Esimerkiksi sinun elämäsi 14 vuotta alkoholistin kanssa täyttää tämän tunnusmerkit, joten sikälikin masentumisesi on ymmärrettävää.

Varmasti ja kovasti. Olet mestari selviytyjä. Mutta onneksi ei tavitse jääde menneisyyden vangiksi. Ihmiseen on rakennut vatavat selviytymsien ja eheytymisen voimavarat.
Itseäni on auttanut pajon kirjallisuus, On tehty paljon tutkimusta ja on kokemusta miten koivia kokenet ovat päässeet elämään ja parvantuneet. Olet työtön ja voit ny alkaa kehittämään itseäsi ja voit sitten edetä kohti haasteita vahvistumsiesi myötä. Minua on auttanut myös vahva usko Jumalaan ja se että kaikella sittenkin on joku tarkoits ja ei tarvitse jäädä pahan vangiksi. Omasta selviytymisestäkin voi tehdä haasteen. Sina ainkin varmsti voit tiedostaa, mistä masennus johtuu. Sinulla ollis syitä vaikka toillekin jakaa. Toivottavasti, en loukkaa tällä kommentilla. Kirjoittele: Lue mysö toisten selviytymistarinoita jaksamisesi mukaan.

No jaa.. ITsekin olen lievästi masentunut näiden jälkeen

-Isä jätti minut, työttömän äitini, masentuneen siskon ja sotilaan tavalla elävän veljelni velka helvettiin, kun olin 1v.
-Olin kiusattu 1-3lk. Siis jokapäiväistä kiusaamista 3-vuotta! En voinut valittaa äitille, koska sillä oli muutenkin vaikeaa
-Joten perhe välitti sinänsä minusta muttei voinut auttaa.
-Trauma kokemuksesta, no koulukiusaaminen, kyll siinä vähän Traumatisoituu kun 3 jätkää hakkaa sut verille!
-En ole ikinä seurustellut
-Minulla on ollut Krooninen päänsärky kohta 10-vuotta!
- Olen työtön, ammattitaitoidoton
-En elä työmarkkina tuella koska se on vain itsensä rääkkämistä, lopeta sinäkin!

Joten voin sanoa että elämä aika persiistä ja tiedän miltä sinusta tuntuu kun elämä potkii vain päähän... Kun olet maassa ja yrität vähänkin nousta, niin sinu potkitaan maahan takaisin!