Se palaa jatkuvasti toonikaan, se käyttää rasittavan samanhenkistä rytmiä koko kappaleen ajan, sen melodiat ovat ahtaita, ja varsinkin äänialallisesti instrumentit on jaettu erittäin amatöörimäisesti.
Eivätkö popin kuulijat kuule näitä asioita?
Poppi kyllästyttää nopeasti. Kuunneltuaan jonkun hyvänkin (!) poplaulun, vaikka Yesterdayn 45 kertaa, ei siitä voi enää löytää uutta ulottuvuutta, vaan se on loppuunkaluttu. Pop-fanit tietääkseni palaavat näihin kappaleisiin uudestaan ja uudeestaan, koska niistä saa tuttuuden kautta hyviä fiiliksiä.
Kestävän kuuntelun ja aina uuden näkökulman löytämiseen ei popista kuitenkaan ole, toisin kuin laajamuotoisissa klassisen musiikin orkesteri-, kamarimusiikki-, laulu etc. teoksissa. Ne ovat aina tuoreita, koska ne on sävelletty vähän parempien musiikkimiesten toimesta.
Eivätkö popin kuulijat kuule näitä asioita?
Poppi kyllästyttää nopeasti. Kuunneltuaan jonkun hyvänkin (!) poplaulun, vaikka Yesterdayn 45 kertaa, ei siitä voi enää löytää uutta ulottuvuutta, vaan se on loppuunkaluttu. Pop-fanit tietääkseni palaavat näihin kappaleisiin uudestaan ja uudeestaan, koska niistä saa tuttuuden kautta hyviä fiiliksiä.
Kestävän kuuntelun ja aina uuden näkökulman löytämiseen ei popista kuitenkaan ole, toisin kuin laajamuotoisissa klassisen musiikin orkesteri-, kamarimusiikki-, laulu etc. teoksissa. Ne ovat aina tuoreita, koska ne on sävelletty vähän parempien musiikkimiesten toimesta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaikea tähän on yksin vaikuttaa. Ihmiset kaipaavat luonnostaan "tuttua ja turvallista" riippumatta siitä kuin käytettyihin ulottuvuuksiin tms. se viittaa. Ja se "tuttu ja turvallinen" myy kyllä hyvin. Edellä kävijät saavat aina keppiä, ennen kuin heidän saavutuksensa tajutaan vasta vuosisatojen jälkeen.
Klasarivajakki pääsi taas vanhempien koneelle ilman valvontaa.
on kyllä tosiasia: klassinen sinfonia on sävelten kehittelyssä niin loputtoman vuolas ja monipuolinen, ettei sitä voi koskaan puristaa kokonaan kuiviin.
Sinällään, omassa lajissaan popissakaan ei ole mitään vikaa. Pitää muistaa että popmusiikkia ei ole sävelletty kestävään käyttöön, vaan suosion saavuttamiseen ja viihtymiseen tietyksi aikaa. Siinä mielessä poppi voi olla jopa kestävää, koska esim. Beatles ja Beach Boys näyttävät kuitenkin kestävän ainakin aikaa, vaikkeivät ehkä niin hirveästi kuuntelua.
kyllä tosiasia: klassinen musiikki on pelkkää loputonta sävelkehittelyä. Koskaan ei tule mitään valmista. Alku on aina yhtä sekava kuin loppukin, ja päinvastoin.
Milläköhän perusteluilla väität tuollaista roskaa klassisesta musiikista?
Klassisen musiikin sävellykset kestävät aikaa uskomattoman hyvin ja syy löytyy juuri täydellisiksi jalostetuista (harmoonisista) rakenteista ja valtavasta muuntelutaidosta.
Mikään sivilisaatio ei ole tuottanut mitään niin loputtoman täydellistä kuin J.S.Bachin konserttomusiikki. Bachin kirkkoteoksetkin ovat uskomattomia saavutuksia. Bach on Jumalan ihme!
"Mikään sivilisaatio ei ole tuottanut mitään niin loputtoman täydellistä kuin blaa blaa..."
Kyllä on. Pantse Syrjä tuotti Juice Leskinen Grand Slamin "Sivilisaatio"-albumin, joka on parempi kuin yhdenkään muun sivilisaation tuottama klassinen levy.
Levy äänitettiin Lontoossa Abbey Road-studiolla. Siinä samassa kuuluisassa studiossa, jossa popin ykkösbändikin soitti ja äänitti. Sävellykset olivat uskomattoman hienoja ja melodisia. Täydelliset harmoniat nostivat levyt listaykkösiksi ympäri maailmaa ja levyjä soitetaan edelleenkin enemmän kuin kaikkea klassista musiikkia yhteensä.
Muttakun Pantse Syrjä eikä Juice L eivät osaa tehdä hyvää musiikkia.
Ne tekee triviaaleja viisuja, jotka ei kestä useampaa kuuntelukertaa.
Niitten piisesitä ei saa mitään koska niissä ei ole musiikillisia ulottuvuuksia. On vain yksi kerros, johon yrittää tarrautua. Kovin on rajoittunut sellainen mieli joka tarrautuu aina vain samaan asiaan.
Jokaisen musiikinystävän pitäisi nöyristellä vakavina ja hiljaisina Bachin Brandenburgilaisten ikuisuuden edessä.
Toisilla sitten ei ole mitään kunnioitusta pyhiä asioita kohtaan. Lauot vain noita juttujasi minun kiusakseni, koska sanottavaa Bachin loppumattomaan luovuuteen sinulla ei ole sen enempää kuin Schubertin pulppuavaan melodisuuteen, joka päihittää kaiken muun.
Sehän on sitten kuten Jukka Haarma totesi 1980 -luvun alussa esitellessään Derel & Dominoesin (Claptonin bändi) tuplalevyn nimikappaletta : "seisten, jyvät ihmiset"!!!
Pop on = kevyt musiikki = viihdemusiikki = rytmimusiikki = populäärimusiikki.
Nimi kertoo kaiken: niin Derel & Dominoes, Clapton, Jukka Haarma kuin Beatleskin ovat sähkösoittimilla tehtyä kevyttä kulutusyhteiskunnan juttua, joka heijastaa aina omaa aikaansa.
Klassisen säveltaiteen ajattomuus on kiistaton: esim. Bachin ja Beethovenin musiikin nerous HÄKELLYTTÄÄ ajankohtaisuudellaan. Ei ole vanhentunut, ja tekniikka on edelleen niin superia.
"Se mikä tarttuu nopeiten päähän ja missä on svengaavin ja tasaisin rytmi on parasta"
"tarttuu nopeiten päähän"
Yksinkertaisuus puuduttaa pian.
"tasaisin rytmi"
Monotonisuus kyllästyttää toisella kuuntelukerralla.
Antaa poppareittenkin olla poppareita.
Ei pojalta pidä vaatia oman paidan silittämitä tai ompelemista. Eikä popparin tarvitse tunnistaa harmoniarakenteita tai modulaatioita.
Laittakaa toivonne tyttöihin ja klasareihin!
Muttakun ne laittaakin toivonsa tyttöihin ja kalsareihin...