Sanon jo etukäteen, että jos joku tämän lukee ja haluaa sanoa jotain tyhmää ole sanomatta. Sitä ei tarvitse kirjoittaa.
Olen 30-40 välissä oleva mies. Yli 11 alle 12 vuoden avioliitto kaatui tuossa jo aiemmin. Sen jälkeen kaikkinaiset suhteet naisiin on olleet 0. Ei siis mitään. En osaa olla heidan kanssaan. Tilannetta ei paranne ties missä lukemani ja kuulemani niasten repliikit eronneista miehistä. He ovat suurimpia piruja mitä maa päällään kantaa. Parempi olisi tappaa heidät kaikki.
Edellisessä liitossa ei lapsia tullut. Olisin halunnut vaan entisen lopulta sietämättömäksi muuttunut kaksisuuntainen osaltaa tuhosi senkin sitten kokonaan. Jos et ole elänyt sellaisen kanssa et tiedä mitä se voi olla. Et voi olla mistään oikein ikinä varma. Poikki koko liitto lopulta meni sitten. Monen syyn verkko jossa vikaa oli kummassakin.
Pitäisikö sitten alkaa yleisesti mielistelemään kaikkia. En puhu, että tulisi olla röyhkeä tai paskiainen. Ei vaan itsensä vaan ilman, että koko ajan ottaa jonkun mielipiteen ohjeeksensa kun omaa ei ole. Luonnollinen kohteliaisuus ja huomiointi on eri asia kuin mielistely.
Pitääkö uuden kumppanin saadakseen olemaan valmis luopumaan kaikista periaatteistaan. Esim olen edelleen sitä mieltä ettei miehen tarvitse olla mikään ikuinen pankki, laskujen maksaja saati muukaan ostoautomaatti. Menot maksetaan yhdessä. Miksi yleensäkään tulee kilpailla kenenkään kanssa siitä, että kenellä hienoin auto,talo jne.... Mua ei kiinnosta naapurin autot ja muut. Ei kiinnosta tavara ja omaisuus. Henkiset arvot voin nostaa korkeammalle. Keskustelun ja ajattelun. Ei mitään ikuista jurotusta ja jatkuvaa mielenmuutosta koko ajan.
Muutenkin yleensä tämä yksinäisyys ahdistaa. Nykyään koko ajan niin pahasti, että alkaa itsemurha olla jo päivittäinen ajatus. Muutama suunnitelma on menosssa pieleen. Vielä on mahdollisuus vaan en tiedä. Miten onnistuu ihmissuhteiden luonti tässä onnistumista ihannoivassa maailmassa? En tiedä kun en ole sosiaalisesti taitava.
Yksinäisyyden tunnetta lisää perheettömyys. Välillä jo kun joskus joutuu kulkemaan yleisillä paikoilla kurkkua kuristaa nähdä lapsiperheitä. Olen hamaan asti saanut lukea ja joskus kuulla sen lapsiperhe-elämän toisista puolista. Saatan liittää siihen ehkä siihen kuulumatontakin mielikuvaa.
Yhtäkaikki elämässä ei ole mitään mieltä. Olenko heikko vai vahva? Sitä joskus iteltäni kysyn. En tiiä. Leuhkaksi ei voi sanoa. Jos joku tekee jotain mistä tykkää jatkakoon. Ei se haittaa minua. Ei ole tarvetta korottaa itseäni hänen yläpuolelleen. Vaan mikä ahdistaa tässä meidän nykysuomessa on se, että ihmisyys on ajettu kaikkialta ulos. Ihminen on nykyään pelkkä hyötykone toiselle. Kaikki ajatellaan hyödyn kautta. Sitä saa toki kysyä vaan kun se säätelee jo kaikkea. Onko kahden ihmisen suhdekin pelkkää hyötynäkökohtien täyttöä. Onko tässä mitään toivoa mistään vai olisiko parempi kuolla pois?
Olen 30-40 välissä oleva mies. Yli 11 alle 12 vuoden avioliitto kaatui tuossa jo aiemmin. Sen jälkeen kaikkinaiset suhteet naisiin on olleet 0. Ei siis mitään. En osaa olla heidan kanssaan. Tilannetta ei paranne ties missä lukemani ja kuulemani niasten repliikit eronneista miehistä. He ovat suurimpia piruja mitä maa päällään kantaa. Parempi olisi tappaa heidät kaikki.
Edellisessä liitossa ei lapsia tullut. Olisin halunnut vaan entisen lopulta sietämättömäksi muuttunut kaksisuuntainen osaltaa tuhosi senkin sitten kokonaan. Jos et ole elänyt sellaisen kanssa et tiedä mitä se voi olla. Et voi olla mistään oikein ikinä varma. Poikki koko liitto lopulta meni sitten. Monen syyn verkko jossa vikaa oli kummassakin.
Pitäisikö sitten alkaa yleisesti mielistelemään kaikkia. En puhu, että tulisi olla röyhkeä tai paskiainen. Ei vaan itsensä vaan ilman, että koko ajan ottaa jonkun mielipiteen ohjeeksensa kun omaa ei ole. Luonnollinen kohteliaisuus ja huomiointi on eri asia kuin mielistely.
Pitääkö uuden kumppanin saadakseen olemaan valmis luopumaan kaikista periaatteistaan. Esim olen edelleen sitä mieltä ettei miehen tarvitse olla mikään ikuinen pankki, laskujen maksaja saati muukaan ostoautomaatti. Menot maksetaan yhdessä. Miksi yleensäkään tulee kilpailla kenenkään kanssa siitä, että kenellä hienoin auto,talo jne.... Mua ei kiinnosta naapurin autot ja muut. Ei kiinnosta tavara ja omaisuus. Henkiset arvot voin nostaa korkeammalle. Keskustelun ja ajattelun. Ei mitään ikuista jurotusta ja jatkuvaa mielenmuutosta koko ajan.
Muutenkin yleensä tämä yksinäisyys ahdistaa. Nykyään koko ajan niin pahasti, että alkaa itsemurha olla jo päivittäinen ajatus. Muutama suunnitelma on menosssa pieleen. Vielä on mahdollisuus vaan en tiedä. Miten onnistuu ihmissuhteiden luonti tässä onnistumista ihannoivassa maailmassa? En tiedä kun en ole sosiaalisesti taitava.
Yksinäisyyden tunnetta lisää perheettömyys. Välillä jo kun joskus joutuu kulkemaan yleisillä paikoilla kurkkua kuristaa nähdä lapsiperheitä. Olen hamaan asti saanut lukea ja joskus kuulla sen lapsiperhe-elämän toisista puolista. Saatan liittää siihen ehkä siihen kuulumatontakin mielikuvaa.
Yhtäkaikki elämässä ei ole mitään mieltä. Olenko heikko vai vahva? Sitä joskus iteltäni kysyn. En tiiä. Leuhkaksi ei voi sanoa. Jos joku tekee jotain mistä tykkää jatkakoon. Ei se haittaa minua. Ei ole tarvetta korottaa itseäni hänen yläpuolelleen. Vaan mikä ahdistaa tässä meidän nykysuomessa on se, että ihmisyys on ajettu kaikkialta ulos. Ihminen on nykyään pelkkä hyötykone toiselle. Kaikki ajatellaan hyödyn kautta. Sitä saa toki kysyä vaan kun se säätelee jo kaikkea. Onko kahden ihmisen suhdekin pelkkää hyötynäkökohtien täyttöä. Onko tässä mitään toivoa mistään vai olisiko parempi kuolla pois?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Elä hyvä ihiminen tule tänne Suoli24 ään asioistas höpisemään, jos oikia rehellinen
immeinen oot rehellisesti asioistas höpäjät. Täälä roikkuu lesbiaanit ja teiniräkäläjät
sontaansa kippaamassa toisten niskaan ja ne saa siitä tyydytystä. Yks ja sama otus
käyttää useampaa nimimerkkiä ja jauhaa p*skaa ittensä kans monenkin palstan
"keskustelussa". Nää räkäläjat saattaa haittaohjelmin varastaa sun laittees millä oot
tänne yhteydessä - ikäänkuin kaappaavat sun identiteetin - seuraavat sitten millon
oot tänne kirjoittelemassa ja alkavat sitten järjestelmällisesti paskoa kaikkea sun tänne kirjoittelemaas. Toisen ihmisen tietokoneen krakkerointi on rikos, eli nää tätä tekevät p*skaläjät ovat myös rikollisia. Tällaisen sontasakin kans olet täällä tekemisissä,
varmaankin sekaan sopii muutama rehellinenkin ihminen, mut täälä et niitä pysty
millään konstilla erittelemään kuka on mitäkin. Aattelinpahan varoittaa itse tämän
kokeneena, SUOLI24 KESKUSTELUPALSTAT ON RIKOLLISIA TEINIRÄKÄLÄJIÄ TÄYNNÄ. Varo, ne kaappas munkin identiteetin, jos oot rehellinen ihminen ja haluat
netissä keskustella, mene semmoisille sivustoille missä on kirjautumispakko ja mistä
voidaan teiniräkäläjät poistaa. Ja mee lisäks semmoisiin paikkoihin missä nää
lesbiaanit ei oo taustalla häärimässä. ne paskoo kans kaiken.
Hei,
sinulla on hienoja ajatuksia, vaikka meinasinkin sulkea koko rakkineen kun aloit puhumaan ensinnäkin otsikon aiheesta ja sitten naisista tuon tunnepitoisen kommentin, mitä kaikille meille tarvitsisi tehdä. Ei tarvitse, ei pitäisi meille tehdä pahaa eikä itsellesikään, kuule. Sinä olet mies parhaassa iässä ja ajatuksesi ovat kypsiä ja järkeviä.
Tottakai on meitä moneen junaan ja hyvä niin! Älä siis provosoidu jos joku pallopää sanoo jotakin miinusmerkkistä asiaa. Tai mistä minä tiedän, kyllähän itsekkin suivaannun toisinaan!
Sinä olet arvokas ja syvästi tunteva ihminen.
Kyllä itsekin lapsettomana kolmekymppisenä naisena tympii kaikki perhekeskeisyys, mutta ei maailma ole ihan semmoinen. Täällä on paljon yksinäisiä ihmisiä, ja ei se ole auvoa varmasti perhe-elämäkään aina. Ruoho vaan näyttää aina toiselta laidalta niin hiton paljon vehreämmältä.
Luota itseesi ja vaali sitä hyvää ja kaunista jota sinussa on paljon, joku ihana nainen sinut vielä nappaa omakseen.
Ja vielä, vaikka täällä jokainen paukuttelee juttujansa itsevarmanakin koneen ääressä, niin sosiaalisuus on vaikeaa! Mutta hiljaa syntyy paljon hyvää, hymyllä saa jo paljon, tai siitä kun tarjoaa tai saa apua jossain pienessä jutussa. Tai jos on vaikka kohtelias ruokakaupasssa ja avaa oven. Ei se ole mielistelyä, vaan kyllä minä tahdon nähdä asian niin, että kuka paljon antaa, se paljon myös saa. Kaikkea hyvää sinulle!
Nyt voin sulkea tämän rakkineen.
Korjauksena Ei voisille maiitsen, etten puhunut piruista siinä mielessä, että sillä tarkoitin naisia. Tarkoitin siinä sitä, että oman kokemuksen mukaan lähestulkoon liian monen naisen ajatusmaailmassa eronnut mies on se piru jonka vois melkein tappaa. Onko sitten kärjistettyä? En tiedä. Miehen viaksi ei kaikkea voi laittaa tai naisen.
Kaltaisiasi syvällisiä ihmisiä tarvitaan! Olet vahva ja heikko, viisautta lienee tunnistaa heikkoudet itsessään. Jokaisella niitä on, on tyhmää jotenkin yrittää ujuttaa niitä vakan alle piiloon, sieltä ne vasta varmaan irvistävätkin. Voi hyvin, katso uteliaana mitä nurkan takaa löytyy, luulen että paljon ja hyvää!