Abra-Ham oli tulossa kotiin pienen filistealais-yhteisön ylläpitämästä ravintolasta aamuyöllä. Hän koputti ovelle ja ovi avattiin. Ovella oli yksi hänen vaimoistaan kiukkuisen näköisenä. Abra-Ham päätti, että ei tervehdi tätä vaimoa, jottei odotettavissa oleva konflikti kärjistyisi.
Abra-Ham laittoi sandaalit savimajansa eteiseen ja jatkoi etenemistä lehmänlannalla vuoratun majansa pimeämpiin sisäosiin. Siellä hän kuitenkin säikähti sangen suuresti, sillä hänen loputkin vaimonsa olivat hereillä ja kiukkuisena.
Yksi neljästä: Missäs sitä ollaan luuhattu? Ei kai vain filistealaisten ylläpitämässä kapakassa?
Abra-Ham: Olin lampaita kaitsemassa.
Toinen neljästä: Kuulimme huhun, että olit leuhkinut omistavasi kaksi vaimoa ja kaksi "jalkavaimoa", pitääkö paikkansa?
Abra-Ham: Ei pidä paikkaansa, minulla on neljä vaimoa. Ei suinkaan kahta vaimoa ja kahta "jalkavaimoa". En edes ymmärrä mitä sana "jalkavaimo" tarkoittaa.
Kolmas neljästä: Kerro nyt kääkkä, ketkä meistä ovat ne kaksi jalkavaimoa ja ketkä ovat "oikeita" vaimoja?
Abra-Ham: Hetkinen, minä olen uskon esikuva, ette te. Jos minä sanon, että minulla on kaksi vaimoa ja kaksi jalkavaimoa, niin asia on sitten niin. Siitä ei pidä alkaa "kapinoimaan".
Yllättäen Abra-Ham huomasi, että hänen vaimonsa ja "jalkavaimonsa" maljat alkoivat vuotaa yli ja Abra-Ham juoksi kohti lehmänlannalla vuoratun mökin ulko-ovea. Nopeasti hän sieppasi sandaalit mukaan ja vilahti ovesta yön selkään kuin nuoli. Takaa kuului neljän feministin rähinää, että takaisin ei ole tulemista. Abra-Hamin kallis intialainen posliiniruukku lensi hänen korvansa vierestä ohi ja särkyi maahan.
Abra-Ham totesi, että on aika mennä jonnekkin muualle vähäksi aikaa. Mutta minne? Sitten hän laati mielessään yhteenvedon jonka tuloksena hän lähti tallustamaan takaisin kohti filistealaisten ylläpitämää ravintolaa. Siellä hän voisi asustella ehkä noin viikon verran ja sen jälkeen voisi yrittää palata takaisin kotiin. Ehkäpä vaimot, niin ja kaksi jalkavaimoa, ovat sitten jo rauhoittuneet.
Abra-Ham laittoi sandaalit savimajansa eteiseen ja jatkoi etenemistä lehmänlannalla vuoratun majansa pimeämpiin sisäosiin. Siellä hän kuitenkin säikähti sangen suuresti, sillä hänen loputkin vaimonsa olivat hereillä ja kiukkuisena.
Yksi neljästä: Missäs sitä ollaan luuhattu? Ei kai vain filistealaisten ylläpitämässä kapakassa?
Abra-Ham: Olin lampaita kaitsemassa.
Toinen neljästä: Kuulimme huhun, että olit leuhkinut omistavasi kaksi vaimoa ja kaksi "jalkavaimoa", pitääkö paikkansa?
Abra-Ham: Ei pidä paikkaansa, minulla on neljä vaimoa. Ei suinkaan kahta vaimoa ja kahta "jalkavaimoa". En edes ymmärrä mitä sana "jalkavaimo" tarkoittaa.
Kolmas neljästä: Kerro nyt kääkkä, ketkä meistä ovat ne kaksi jalkavaimoa ja ketkä ovat "oikeita" vaimoja?
Abra-Ham: Hetkinen, minä olen uskon esikuva, ette te. Jos minä sanon, että minulla on kaksi vaimoa ja kaksi jalkavaimoa, niin asia on sitten niin. Siitä ei pidä alkaa "kapinoimaan".
Yllättäen Abra-Ham huomasi, että hänen vaimonsa ja "jalkavaimonsa" maljat alkoivat vuotaa yli ja Abra-Ham juoksi kohti lehmänlannalla vuoratun mökin ulko-ovea. Nopeasti hän sieppasi sandaalit mukaan ja vilahti ovesta yön selkään kuin nuoli. Takaa kuului neljän feministin rähinää, että takaisin ei ole tulemista. Abra-Hamin kallis intialainen posliiniruukku lensi hänen korvansa vierestä ohi ja särkyi maahan.
Abra-Ham totesi, että on aika mennä jonnekkin muualle vähäksi aikaa. Mutta minne? Sitten hän laati mielessään yhteenvedon jonka tuloksena hän lähti tallustamaan takaisin kohti filistealaisten ylläpitämää ravintolaa. Siellä hän voisi asustella ehkä noin viikon verran ja sen jälkeen voisi yrittää palata takaisin kotiin. Ehkäpä vaimot, niin ja kaksi jalkavaimoa, ovat sitten jo rauhoittuneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tästäkin kirjoituksesta kirkastuu kalliilla tavalla, että nainen ei sovi papin vaativaan virkaan.
Kyllä Oulussa on oikea ymmärrys!