Narsisti ja kunnia

Ei. Narsisti ei ole "ilkeä" tietoisesti...
Mutta tuo voisi silti sopia sosiopaatteihin.

Narsisti on ainakin kärkäs syyttämään muita oman kunniansa loukkaamisesta.

Narsistilla on hyvin kyseenalainen ja keinotekoisesti rakennettu kunnia, jota voisi valheeksi kutsua.
"Mun" narsisti ei kunnioittanut sopimuksia, lupauksia, sääntöjä, hyvää tapaa, moraalia. Se oli sellainen, että ravintolassakin piti tilata jotain muuta, mitä menussa oli tarjolla. Onko väärin vai ei, mutta monet kerrat huomasi, ettei keittiö ollut varautunut sellaisiiin tilauksiin.
Mitä tämä kertoo luonteesta ja normeihin sopimisesta?
Sovitun palkkion epääminen jonkin työsuorituksen jälkeen väittäen, ettei ole voinut sellaisia luvata. Kravattikaulojen nuoleskelu. Muiden syyttely omista mokista. Käsittämättämiä mielipiteitä päivän selvistä asioista.
Äh..olkoon.
Olen vihainen itselleni, kun olin vuosia naruttettavana. Olisi pitäny hyvästellä jo ekasta lupauksen rikkomisesta.

Kaikilla on oikeudentaju ja moraali, ja se on yhtä uniikki kuin sormenjälki.

Narsistin moraali: Tuomitsee raivokkaasti muiden ihmisten tekemiset, esim. uskottomuus, runsas alkoholin käyttö, huijaaminen ynm. Ja kun narsisti syyllistyy edel.mainittuihin, asiasta ei edes keskustella tai jos keskustellaan, narsisti kieltää, vähättelee, syyllistää muita ja järkeilee, esim." jos sinä et olisi käyttäytynyt noin, ei minun olisi tarvinnut hypätä sänkyyn sen toisen kanssa,..". Eli moraali on loputtoman venyvä, toisin sanoen, sitä ei ole olemassakaan kuin muita ihmisiä varten.

Thinking outside the box.

Sanon, että ei ole oikeustajua - sellaista, jona sen yleisesti ymmärrämme.

Jos narsisti ei pysty tekojaan millään muulla tavalla puolustelemaan, hän tekee sen sanomalla; sinäkin teit....tai sinun syysi, että mun oli pakko, luuletko, ettet itse ole syypää mihinkään...jne. jne.

Narsisti ulkoistaa itsensä kyllä erittäin tehokkaasti kaikesta muiden hyödyksi tehtävästä. Enkä usko olevani pahasti väärässä, vaikka sanonkin, että narsisti pitää itseään moraalin yläpuolisena olentona. Eikä todellakaan edes ymmärrä mitä tarkoittaa moraali....

no mitä?

on.

EIköhän narsistista tule narsisti siksi että hänen kasvatuksestaan puuttuu johdonmukaisuus ja oikeudenmukaisuus, joten eipä hänen moraalikäsistyksensäkään voi kovin suoraviivaiseksi kehittyä. Narsistin elämä on selviytymistaistelua jossa hän oppii keskittymään omaan etuunsa muista suuremmin piittaamatta. Muut pitää huomioida vain siinä määrin kuin on pakollista oman edun nimissä. Narsisti on kuitenkin syvästi riippuvainen muista ihmisistä joka pakottaa hänet huomioimaan näitä. Narsistille valehtelu, hyväksikäyttö, kiusaaminen jne. ovat normaali osa elämää jo lapsesta pitäen.

Itselleni on jäänyt kuva että narsistia rajoittaa hänen suuri pelkonsa nolata itsensä ja menettää tärkeää lähdettä, ei niinkään se että jokin omatunnoksi kutsuttu kolkuttaisi. Kun joskus näkee kohtauksia siitä elämästä jossa narsistin lapset elävät, tulee mieleen että lapsien "hyvinvointi" perustuu pelkästää siihen että olisi noloa narsistille jos lapset oireilisivat kovin näkyvästi, jos heillä olisi fyysisiä vaurioita kaltoinkohtelun takia jne. Se ettei lasten hyvinvoinnin huomiointi ole narsistille mikään itsestään selvyys, paljastuu kyllä ajoittain laiminlyöteinä jotka narsisti on kuvitellut voivansa salata. Hän selvästi kuitenkin tietää laiminlyövänsä, mutta kun oma mukavuus menee lapsen edelle, hän koettaa selvitytyä tilanteesta salailemalla. Tuollaisissa tilanteissa narsistin kootut selityksen ja harhautusyritykset ovat silmiinpistäviä, hänhän on kuitenkin julistautunut kasvatuksen ja lastehoidon kiistattomaksi asiantuntijaksi koska vanhempanakaan hän ei voi olla mitään vähempää.

Minulle pisti silmään ja korvaan "oman" luonnehäiriöiseni tapa kohdella omia lapsiaan, hän oli loputtoman ylpeä heidän koulutuksestaan ja saavutuksistaan,vaikka käsittääkseni ei hänellä ollut osaa eikä arpaa siihen, hän oli jättänyt lapset toiselle vanhemmalle jo varhain, eikä ollut ottanut osaa kasvatukseen juurikaan millään tavalla. Se ei estänyt häntä esittelemättä heitä omina "saavutuksinaan", puhuen vieraille raskaasta kasvattajan vastuusta. Lasten kuvia oli yli neljäkymmentä kappaletta strategisesti aseteltuina olohuoneeseen. Mikä ei tietenkään tee asiasta erikoista, monet haluavat esitellä lapsiensa kuvia. Mutta tässä tapauksessa, koska hän kohteli heitä kuin ketä ulkopuolista tahansa, manipuloiden ja vähätellen ja syyllistäen, se teki asiasta outoa ja surullista. Ja enimmän aikaa hän ei juurikaan välittänyt heistä, vain silloin kun hän sai päähänsä, että halusi lastensa tulevan käymään luonaan, silloin hän pisti koko repertuaarin kehiin ja lähes pakotti kiristämällä lapsia tulemaan. Eivätkä he tulleet kovin mielellään, eivätkä usein. Välillä hän heittäytyi martyyriks, ja väitti heille etteivät he rakastaneet häntä. Kerran hän antoi ymmärtää, että hänellä oli todettu MS-tauti ja sanoi vanhimmalleen" ettei tarvitse tulla käymään edes sairaalassa sitten kun minä joudun sinne!". Surkuhupaisaa tietenkin oli , ettei häntä ikinä oltu edes tutkittu MS-taudin takia. Mietin silloin kuten vieläkin, minkälainen moraali ihmisellä on kun pystyy valehtelemaan omille lapsilleen, ilman katumusta ja tuntee vielä vahingoniloa onnistuessaan huijaamaan heitä?

Jaa lievä tapaus? Ei millään pahalla, mutta meilläkin taitaa olla eri käsitys moraalista, vai mitä? Myönnetään että voi kuulostaa "lievältä", vierestä katsottuna kuitenin aika karmeaa touhua. Ja käsität luultavasti että tuo oli vain pieni esimerkki tämän luonnehäiriöisen elämästä ja käyttäytymisestä. Jos ihminen on naimisissa 4-5 kertaa, toistakymmentä suhdetta( siis muutti yhteen ja kihlautui), jatkuva sota viranomaistan, työnantajien, työtovereiden, sukulaistan ja ex-kumpanien kanssa, ja aina täysin syytön omasta mielestään, syy on aina poikkeuksetta muissa tai olosuhteissa, kehuskelua huijauksilla, jatkuva valehtelu rahoistaan, ystävistään, tekemisistään ja menneisyydestään ynm.ynm. Voisin jatkaa loputtomiin mutta tässähän kysyttiin kunniasta ja moraalista ja se oli hänellä vaihteleva tilanteen mukaan. Eli, moraali oli jotain joka oli keksitty muita ihmisiä varten, muilta vaadittiin virheetöntä käyttäytymistä ja uhrautumista, itse hän sai unohtaa NORMAALIN käyttäytymisen, siis sai huijata, varastaa ja käyttää toisia hyväkseen, ja huijattavat olivat vielä ANSAINNEET tulla huijatuksi. Ja jos vielä käyttää omia lapsiaan hyväksi, niin ainakin minun moraalikäsitykseni mukaan silloin on jo vajonnut häpeällisen alas. Vaikka en maailman paras ihminen olekkaan, niin olen kuitenkin PYRKINYT auttamaan ja kannustamaan omia lapsiani, mikä minun käsitykseni mukaan on vanhemman tehtävä. Kaikilla on tietenkin omat arvonsa.