kysymys

Oon samaa mieltä.
Geenithän ilmeisesti vaikuttavat jonkun verran läskin kertymiseen. Esim. jotkut saavat syödä vaikka mitä lihomatta..(muka??) Mutta vaikutus ei voi todellakaan olla kovin suuri.

Perinnöllistä on mielestäni asenne. Lapset oppivat vanhemmiltaan väärät tai oikeat ruokailutottumukset. Itsekin olen oppinut lapsena syömään vääränlailla ja nyt parikymppisenä on kova opettelu siinä, että osaisin syödä oikein.

En usko että kovin monella on kuitenkaan sellaista geeniä joka estäisi laihtumasta.

tuttujen perheitä , sieltä näet . Lihavuus ON osittain geeneissä , mitä peritään , sitä ei vissiin tiedä Erkkikään . Veikkaan rasvasolujen lukumäärää , ruokailutottumuksia .

" Lihava perhe - perinnöllisyys, tottumukset ja tavat

Lihavuuteen altistavasta perimästä on ankeampina aikoina ollut hyötyä hengissä säilymisen kannalta. Lihavuuden tiedetään olevan osittain perinnöllistä. Esim. lapsuusiän lihavuudesta katsotaan periytyvyyden selittävän 25-40 %. Epäselvempää on mitkä ominaisuudet periytyvät ja mikä niiden keskinäinen osuus on: sokeri- ja insuliiniaineenvaihdunta, rasva- ja lihaskudoksen aineenvaihdunta, autonomisen hermoston toiminta, ruokahalun säätely tai persoonallisuustekijät. Lihavuuden periytyvyyteen vaikuttavia geenejä on löydetty eri puolelta perimäainesta, joten yhden ainoan tekijän ei voi katsoa selittävän ilmiötä.

Jos molemmat vanhemmat ovat lihavia, kaksi kolmesta lapsesta perii saman taipumuksen. Perinnölliseltä vaikuttavaa lihavuutta ei kuitenkaan voi pitää vaarattomampana kuin muutakaan lihavuutta. Lasten ennaltaehkäisevään tapa- ja tottumuskasvatukseen tulisi kenties panostaa tavallistakin enemmän.

Vähän energiaa kuluttavasta elämäntavasta on tullut monille perheille tottumus. Jos isä makaa työpäivän jälkeen sohvalla ja tuijottaa televisiota, lapsetkin oppivat siihen ja toteuttavat tapaa myöhemmin omassa elämässään.

Ruokavalio ja ruokailutavat ovat perheen sisäisiä tottumuksia, jossa vastuuta ei voi jättää lapsille. Jos kotona ei ole ruoka-aikoja, vaan jokainen käy vuorollaan jääkaapilla ja lapset ostavat pahimpaan nälkäänsä "roskaruokaa", lapset eivät opi oikeita ravintotottumuksia. Valistuksella on vaikutusta, sillä on osoitettu että perheen koulutustasolla on merkitystä ruokavalinnoissa, liikuntatottumuksissa ja lasten lihavuuden esiintyvyydessä.

Tiesitkö, että esimerkiksi mieltymys makeaan ja suolaiseen ovat opittuja tottumuksia ja että niistä voi myös opetella luopumaan.

Lapsilla lihavuuden hoidon päätavoitteena on lihavuuden ehkäisy heti siinä vaiheessa, kun painon nousua alkaa näkyä. Ehkäisykeinoja ovat syömisen säännöstely, ruuan vähärasvaisuus ja runsaskuituisuus sekä päivittäisen arkiliikunnan lisääminen tai urheiluharrastuksen aloittaminen. Koska kysymyksessä on kasvava lapsi, painotavoite on sovittava yksilöllisesti. "

www.tohtori.fi

Kiitos vastauksista!

Itselläni oli aikoinaan yli 40 kiloa ylipainoa ja veljeni on laiha kuin tikku, syö hän mitä hyvänsä. Minä taas joudun tarkkailemaan painoani, koska olen jollakin tavoin TAPUVAINEN lihomaan. Se ei kuitenkaan ole syy olla lihava, vaan laihtua voi, kuten itse lopulta sain yli 40 kiloa painoa pudotettua. Joudun tarkkailemaan painoani, mutta sille en mitään voi. Se pitää hyväksyä.

Olen sitä mieltä, että perinnöllistä lihavuutta ei voi pitää syynä, ettei laihduttaisi. On fiksua huomata, että helposti perityyvät tavata - ei lihavuus. Mutta poikkeuksia löytyy varmasti!