moi! Olen 26 vuotias mies ja ollut masentunut 6-vuotta. Olen masentavalla seurallani ja epämielyttävällä humalaisella käytöksellä saanut itseni umpikujaan. Minulla ei ole enää kavereita tai ystäviä. Olen yksin kotonani päivät pitkät, murehdin elämääni, ja sitä etten enää keksi ulospääsyä,mikään ei kiinnosta paitsi parisuhde, ystävät ja työ, olen kykenemätön kaikkeen tähän. En uskalla edes enää nähdä ihmisiä vaikka harvoin silloin tällöin olisi tilaisuus nähdä vanhoja tuttuja, en enää kehtaa. Olen niin huonossa kunnossa. Onko kellään vastaavanlaista kokemusta, onko enää mahdollista päästä takaisin kiinni elämään, en vain saa mielihyvää enää mistään paitsi nukkumisesta. Lääkkeet ja hoitosuhde on mutta ne ei auta elämäntilanteeseen. Olen täydellisen epäonnistunut, onko ainut ratkaisu mennä narunjatkoksi? En oikein jaksa enää olla yksin tässä maailmassa. Olen ateisti mutta pyysin jo jumalaltakin apua vaikken usko että sitä on olemassa. Kaikki keinot on käytetty loppuun. Voisin muuttaa muualle mutta en enää osaa luoda ystävyys suhteita, olisin yksin missä vain. Tätä kun jatkunut vuositolkulla niin usko ja toivo on loppu. Auttakaa kommentoimalla asiallisesti, onko mitään tehtävissä. Jos ei ole enää elämässään onnellinen ja jokainen päivä on toinen toistaan tuskaisempia, onko sitä järkeä jatkaa?
Umpikujassa
Dead_end_
272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älähän hättäile...muuten samaa mutten käytä alkoholia,joisin jos voisin mutta en nyt voi...parempi niin...kai...
Askel askeleelta me kaikki saadaan elämästä ote,eiks juu? Sä ite mietit mihin tähtäät kunhan et tee itelles mitään pahaa...paraskin puhuja täällä juu kun pois pääsy mielessä...mutta vaan mielessä ja taistelen sitä vastaan!
On niitä hyviäkin päiviä,onko sulla?
Mä en oikeestaan enää halua ees olla missään tekemisissä terveitten kanssa, se lienee aika huono juttu se...
Jaksuja
Kiitos vastauksesta! Olen itsekin jättänyt kyllä alkoholin todella vähälle, jälkiolot kun ovat vielä kurjemmat. Ei ole kyllä hyvä tuo jos ei ole terveiden kanssa tekemisissä, en kyllä ole itsekään, muuta kun hoitosuhteessa. Muutama itsemurhayritys takana, aina olen löytänyt itseni sairaalasta. Parempia päiviä on hyvin harvoin, ehkä kaikki vielä muuttuu, katselen vielä muutaman vuoden, jos ei muutosta, en näe enää syytä jatkaa ja kärsiä. Voimia sulle kanssa!