Ovatko muut kokeneet koskaan kummallista olotilaa kun syvyysnäön tajuaminen katoaa. Kaukana oleva tuntuu kuin siihen yltäisi koskettamaan ja lähellä olevakaan esine ei ole mitenkään "lähellä". Tilan saa käyntiin melkein tahallisestikin ajattelemalla katsomista kun tuijottaa samaan pisteeseen.
Ja sitten mistä sen saa melko varmasti muutenkin: Esimerkki 1: Pelaamalla simulaattoria jossa ohjataan radio-ohjattavaa lentokonetta, siinä siis "katsotaan" maasta ja simulaattori zoomaa automaattisesti koneeseen sen lentäessä kauemmaksi. Vähän ajan päästä tällaista kuvaa tuijotellessa ruudulta katoaa syvyysnäön tulkinta.
Ja toisena esimerkkinä kun talvella ajeli autolla yöaikaan pitkin maanteitä ja ei nähnyt muuta kuin edessä olevaa tietä ajovalojen valaisemina. Ja se tuntui "puuduttavalta" se jatkuva ohitse vilistävä luminen tie. Siinä sitten iskee tuo mystinen tila ja edessä oleva tie näyttää kuin katsoisi laajakulmaobjektiivin läpi. Tuntuu että näkee yhtäaikaa paljon paremmin mitä sivuilla on, ohimenevine postilaatikkoineen ja lumipenkkoineen. Tottumattomana vielä tuntui että nyt pitää ajaa paljon varovaisemmin kun ei ollut varma ajaako enää kaistallakaan.
Hyvänä puolena mainittakoon että lieväkin korkeanpaikankammo, tai sanotaan korkeanpaikan varovaisuus katoaa tyystin. Neurologille töitä?
Ja sitten mistä sen saa melko varmasti muutenkin: Esimerkki 1: Pelaamalla simulaattoria jossa ohjataan radio-ohjattavaa lentokonetta, siinä siis "katsotaan" maasta ja simulaattori zoomaa automaattisesti koneeseen sen lentäessä kauemmaksi. Vähän ajan päästä tällaista kuvaa tuijotellessa ruudulta katoaa syvyysnäön tulkinta.
Ja toisena esimerkkinä kun talvella ajeli autolla yöaikaan pitkin maanteitä ja ei nähnyt muuta kuin edessä olevaa tietä ajovalojen valaisemina. Ja se tuntui "puuduttavalta" se jatkuva ohitse vilistävä luminen tie. Siinä sitten iskee tuo mystinen tila ja edessä oleva tie näyttää kuin katsoisi laajakulmaobjektiivin läpi. Tuntuu että näkee yhtäaikaa paljon paremmin mitä sivuilla on, ohimenevine postilaatikkoineen ja lumipenkkoineen. Tottumattomana vielä tuntui että nyt pitää ajaa paljon varovaisemmin kun ei ollut varma ajaako enää kaistallakaan.
Hyvänä puolena mainittakoon että lieväkin korkeanpaikankammo, tai sanotaan korkeanpaikan varovaisuus katoaa tyystin. Neurologille töitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
On koettu. Normaalia on.
Joku lähellä oleva kohde sopivaa taustaa vasten on näyttänyt olevan kaukana, ja siksi tuntunut suurelta. Hämmästys onkin ollut aikamoinen, kun on mennyt pari metriä lähemmäs.
Olen kokenut saman. Tälläkin hetkellä. Tulin juuri leffasta, missä se "syvyysnäöttömyys" menee mulla aina päälle. Lapsena pelkäsin kyseistä epätodellisen tuntuista tilaa, mutten enää. Kävin silmälääkärillä, joka tutkimusten jälkeen totesi, että silmieni yhteistyö vaan on niin paska, että se todennäköisesti selittää kolmiuloitteisen näkökyvyn ajoittaisen puuttumisen. Avuksi tarjottiin silmäjumppaa, johon tosin en ole mennyt. Väsymys altistaa kyseiselle oireelle. Yleensä myös uni korjaa tilanteen, tai jokin muu rentouttava tms. hetki.Tila on hassu, kaikki tuntuu yhtäaikaa olevan kaukana ja silti tosi lähellä. Kaverin pää näyttää tavallaan suurelta ja tavallaan pieneltä. Syvyysnäön katoamiseen ei kohdallani liity mitään tunnetilaa tai psyykkistä oiretta, kyse on puhtaasti fyysisestä ongelmasta, silmissä jokin ei vaan toimi oikein tai toimii laiskasti, silmä tai jokin sen osa väsyy