Ei avioehtoa, kaksi yhteistä lasta, avioliitossa kuusi vuotta. Minulla omaisuutta ehkä kymppitonnin arvosta, vaimolla puolen miljoonan luokkaa. Kuulemma jotenkin kohtuullistetaan, en saakkaan puolikasta. Miten se näin voi olla, miksi sitten tehdään avioehtoja jos niitä ei tarvitakaan?! Kai nyt ainakin kolmasosan saan?
Avioerossa omaisuus ei menekään puoliksi?!
Mitä helvettiä!
365881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ai että ihan rahan takia olet vaimosi valinnut, tai ainakin sen perusteella että saat erossa isot rahat..? Onpahan vaan rakkautta..
Et tietenkään saa puolia. Jos huonosti käy saat jotain. Jos vaimosi on fiksu hän vaatii sinua tekemään avioehdon vielä ennen eroamista.
Kai nyt voit vähän itse kaivella asiaa sen sijaan, että täällä esität typerää.
Miten niin vaatii tekemään avioehdon, en kai minä nyt niin tyhmä ole kun olemme muuttaneet erilleen ja ero on vain ajan kysymys. Kyllä ison uuden yksiön hinta pitää saada! Se on pk-seudulla noin 160-180 tonnia, jos sitä ei tule käräjöidään vaikka vuosikausia!
Mitä se tähän kuuluu minkä takia olen vaimoni valinnut vai onko se niin että vain naiset saavat rahaa naida ja heille puolet annetaan?!
"Jos vaimosi on fiksu hän vaatii sinua tekemään avioehdon vielä ennen eroamista."
Saahan sitä vaatia, mutta jos AP on yhtään fiksu niin hän ei suostu siihen.
Tasinkoa voidaan kohtuullistaa jos avioliitto on lyhytaikainen. Olisko näin ulkomuistista alle 10v sitten lyhytaikaiseksi katsottavissa.
Ulkomuisti meni väärin, yleensä lyhytaikaiseksi katsotaan alle 5-vuotias avioliitto. Sen puoleen ap. on vahvemmilla eli ihan lyhytaikaiseksi hänen liittoaan ei katsota. Jos ei tietysti pitkäaikaiseksikaan.
Varo vain, tuolla asenteella voi käydä niin että saat jotain mutta et ehdi siitä nauttimaan.
Ei vaimosi nimittäin tyhmä ole.
Osituksen sovittelusta ks. pykälä 103b http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Miten sinun kannattaa omassa tilanteessasi toimia, siihen varmaan osaisi parhaiten auttaa tilanteeseesi perehtyvä juristi.
Varmasti hommaan juristin ja käräjöidään vaikka vuosikausia jos en saa sitä mikä minulle lain mukaan kuuluu!
Ei ne puoliksi mene vaan kummankin henkilökohtainen omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maksaa tasinko toiselle. Jos omaisuus on kummankin nimissä niin silloin se menee puolikis. Jos vaimosi omaisuus on 500000€ ja velkaa 200000€ niin nettovarallisuus on 300000€ ja sinulla vaikka 50000€ nettovarallisuutta niin sinun omaisuus vähennetään vaimosi omaisuudesta ja jää 250000€ ja se jaetaan puoliksi eli saat 125000€ ja tämä tulee avioliittolaista koska ei henkilön omaisuus mene toiselle vaikka naimisiin menee. Jos avioliittolyhyt niin se vaikuttaa ja varakkaammalla on aina rhaa viedä asia veikka oikeuteen jos ei suostu maksamaan.
Vaimon netto-omaisuus on puolisen miljoonaan, luultavasti enemmänkin. Minulla kymppitonni eli minun kuuluu saada yli 200 tuhatta! Kuusi vuotta naimisissa, sitä ennen vuosi avoliitossa, kaksi yhteistä lasta. Varmasti vaadin yli 200 tonnia, jos ei tule mennään käräjille!
Oletko varma, että vaimon netto-omaisuus nimenomaan yli 200000e? Ettei vaan olisi brutto-omaisuus. Lisäksi jos vaimon omaisuuteen kuuluu esim perintöosuus ja sille on ehto, ettei perillisten puolisoilla ole siihen avio-oikeutta, niin sitä ei lasketa ositettavaan omaisuuteen.
Kova kovaa vastaan, vaadit puolet, ei euroakaan vähempää. Saat sen myös koska kaksi yhteistä lasta!
Jos vaimolla on ollut omaisuus jo ennen teidän aviotumista niin et ole sen kasvattamiseen osallistunut ja noin lyhyen avioliiton takia tasinkoa kohtuullistetaan. Eri asia olisi jos olisitte olleet 20 v mutta 6v voi olla että saat 50t€ että silleen. Ei omaisuus toiselle mene vaikka naimisiin mennään.
Mikähän oikeus sinulla oikein vaimon omaisuuteen, senkö vuoksi menit naimisiin saadaksesi puolet hänen omaisuudestaan itsellesi.
Jos on vaimon perimää tai lahjaksi saamaa omaisuutta, kuten luultavaa on, sinun ei kuulukaan saada siitä mitään.
Se mitä olette yhdessä hankkineet, sen jaatte kahtia.
Minäkin ajattelin lahjoitta lapsilleni omaisuutta jo aikaisemmin, mutta onneksi en ehtinyt, siinä se olisi nyt mennyt . Viisastuneena ehdottomasti teen tarvittavat asiakirjat, jotta kukaan ulkopuolinen ei pääse koskaan käsiksi, eikä kenenkään tarvitse sitä varten lastani narrata, jotta saisi omaisuutemme itselleen, jonka mekin olemme saaneet perintönä.
Yritin estää myös hyväksikäytön, että nämä toisen omaisuutta havittelevat eivät pääse millään muotoa käyttämään omaisuuttamme millään tavalla.
Vasta tässä oli tapaus, jossa puoliso oli perikunnan osakkaana kesäasunnossa, mies petti ja lähti ja olisi halunnut tästä kesäasunnosta osuutensa, onneksi ei saanut senttiäkään.
"Mikähän oikeus sinulla oikein vaimon omaisuuteen,"
Samanlainen avio-oikeus, kuin kaikilla vaimoillakin.
"Jos on vaimon perimää tai lahjaksi saamaa omaisuutta, kuten luultavaa on, sinun ei kuulukaan saada siitä mitään. "
No kyllä siitäkin kuuluu avio-oikeuden nojalla osa AP:lle, ellei testamentissa tai jossain muussa vastaavassa nimenomaan määrätä, että näin ei ole.
"Vasta tässä oli tapaus, jossa puoliso oli perikunnan osakkaana kesäasunnossa, mies petti ja lähti ja olisi halunnut tästä kesäasunnosta osuutensa, onneksi ei saanut senttiäkään."
Lienee päivänselvää että puoliso EI ole osakkaana kuolinpesässä. Se on sitten vähän eri asia, onko kuolinpesä niin arvokas että sen takia joutuu tasinkoja makselemaan.
Avioehdollahan näistä ongelmista pääsee ja suosittelen sitä kaikille pareille joilla on merkittävä omaisuusero.
Hyi helevetti, noita ap:n kaltaisia kiiluvasilmäisiä niljakkeita on maailma pullollaan.
Kiitä luojaasi että en ole vaimosi.
Yleensähän nämä niljakkeet ovat naisia.
Noin lyhyen avioliiton takia et välttämättä saa mitään jos omaisuus ollut vaimollasi jos silloin kun menitte naimisiin ja et ole mitenkään ollut osallinen vaimosi omaisuuden kasvattamiseen että silleen. Tyydyt vain 100000€ niin saat sillä kämpään vantaan perukoilta että silleen. Yks ijuttu on että sillä varakkaammalla on varaa käydä vaikka oikeutta ettei tartte maksaa mitään että silleen.
mk kirjoittaa perättömiä. Avioliitto on riittävän pitkä siihen, ettei kohtuullistamista tehdä. Nettovarallisuus menee puoliksi ellei ole avioehtoa eikä mahdollisissa lahjakirjoissa tai testamenteissa ole avio-oikeutta poissulkevaa klausuulia.
Niin menee ja tiedän tapuksen jossa velaton omakotitalo miehen nimisää ja se määrättiin erossa vaimolle joka jäi asumaan taloon ja kun päätös tuli niin enenen eroa kun talo oli jo maksettu niin mies oli hakenut siihen 500000 markan kiinnityksen ja kun oikeuden päätös tuli niin mies kävi pankissa nostamassa lainan ja ex nainen sai omakotitalon ja 500000 markan kiinitys lainan ja kun se selvisi ex niin se soitti ex miehlleen ja kysyi asiaa niin mies sanoi ettei hän ennenkään ole omaisuuttaan ilmasiksi antanut koska oli maksanut itse kokotalon. Loppua en tiedä siitä joutuiko nainen talon myymään että sai lainan maksettua mutta näinkin voi tehdä kun omaisuus vain toisen nimissä. Tämän takia kannattaa pysyä avoliitossa niin ei erossa turhasta tartte maksaa.
avioliiton kesto vaikuttaa hyvä mies. Mikäli olisit ollut vaimosi kanssa naimisissa yli 10 vuotta olisi tuo puolet kuulunut sinulle, mutta et ole ollut. Tämä kohtuullistamis juttu on lyhyissä avioliitoissa ihan oikein. Mikäli teillä olisi ollut pitkä avioliitto ja avioehto niin avioehto ei olisi enää silloin pädennyt vaan tässäkin tapauksessa olisit saanut jotakin.
kohtuuttomaan lopputulokseen tai
siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.
Kun osituksen sovittelua harkitaan, on erityisesti otettava huomioon:
avioliiton kestoaika
puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi
muut näihin verrattavat, puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Osituksen sovittelu tapahtuu siis ottamalla huomioon kohtuus- ja oikeudenmukaisuusnäkökohdat kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Tämän vuoksi ei voida ennalta asettaa yleisiä sääntöjä siitä, milloin osituksen sovittelu tulee kysymykseen, miten sovittelu toimitetaan taikka kuinka useissa tapauksissa ositusta sovitellaan.
Sovittelun edellytyksiä harkittaessa puolisoiden henkilökohtaisilla väleillä - kuten sillä, kuka on eroon syyllinen - ei ole asiassa merkitystä.
Avioliiton kestoa arvioitaessa ei kiinnitetä huomiota pelkästään avioliiton muodolliseen voimassaoloaikaan. Puolisot ovat saattaneet asua jo pitkään yhdessä ennen avioliiton solmimista, jolloin avioliittoa edeltävä mahdollinen taloudellinen yhteys on otettava huomioon. Toisaalta aviopuolisot ovat saattaneet asua jo pitkään erillään avioliiton voimassaollessa, mikä on katkaissut normaalin taloudellisen yhteyden.
Normaalisti kumpikin puoliso antaa oman panoksensa perheen yhteisen talouden hyväksi ansiotyöllä, elinkeinotoiminnalla tai kotona työskentelemällä. Esim. toisen puolison kotityö saattaa mahdollistaa toisen ansiotyössä käymisen ja tämän rahallisen panoksen perheen talouteen ja omaisuuden kartuttamiseen. Saattaa olla myös, että toisen ansiotulot on käytetty kokonaan perheen elatukseen ja toinen on hankkinut tuloillaan omaisuutta. Nämä seikat otetaan huomioon kun harkitaan, onko avioehtosopimusta syytä sovitella.
Sovittelua harkittaessa merkitystä on myös sillä, milloin tai millä tavoin omaisuus on saatu. Toinen puolisoista on voinut omistaa omaisuuden jo ennen avioliiton solmimista tai on saanut sen avioliiton aikana vastikkeetta perintönä, testamentilla tai lahjana. Kyseessä on siis omaisuus, jonka hankkimiseen tai saamiseen toinen puolisoista ei ole millään tavoin myötävaikuttanut.
Mikään edellä mainituista seikoista ei yksin ratkaise sovittelun tarpeellisuutta, vaan se ratkaistaan kokonaisharkinnan perusteella kaikki asianhaarat mukaan lukien.
Hyvin kirjoitettu ja tuolta löytyy vielä lisää asiasta:
http://www.naimisiin.info/haaopas/omaisuusjako.html
Alkuperäinen kirjoittaja antaa itsestään aika ahneen kuvan, vaikka ymmärrän, että varmasti avioerotilanne tuollaista katkeruutta aiheuttaa.
Sinulla toki on oikeus tuohon vaimosi omaisuuteen, mikäli olet esim. ollut koko tämän ajan lasten kanssa kotona ja vaimosi on sen ansiosta tienannut omaisuutensa tai olet hoitanut vaimosi omaisuutta niin, että sen arvo on noussut (esim. remontoinut taloa) tai maksanut kuluja jne. Mutta jos tällä välin olet vain hassannut omat rahasi ja vaimosi on vaikka perinyt omaisuutensa, niin miksi sinulla pitäisi olla oikeus puoleen? Johan tuon pitäisi jokaisen oikeustajun kertoa, että ei siinä tapauksessa ole _oikeutta_ yhtään mihinkään.
Avioliitto kestänyt yli 30 vuotta, omakotitalo puoliksi kummankin nimissä. Auto ja asuntoauto miehen nimissä. Nyt hänellä ilmeisesti on ollut suhde toiseen naiseen n. kaksi vuotta. Miehelläni on kova hinku ostaa kalliimpi asuntoauto. Hän on parhaillaan katsomassa "yksin" matkailuautoja. Jos hän nyt ostaa kalliin matkailuauton nimiinsä ja tekee siihen velkaa, miten tämä huomioidaan avioerossa? Minulla perittyä rahaa, johon miehellä ei avio-oikeutta, evätty testamentissa. Muuta velkaa meillä ei ole. Miten menee omaisuus avioressa.
Kiitolinen vastauksesta.
a) Sinun avio-oikeusta vapaa omaisuutesi erotellaan sinulle. Jos se omalla pankkitilillään, johon ei muuta rahaa ole tullut, erottelu on yksinkertainen. Jos tilin varoihin on sekoittunut muutakin rahaa, erottelu onkin jo hankalampi. Eroteltua varallisuutta ei oteta mukaan ositukseen.
b) Omaisuuden osituksessa lähdetään siitä varallisuus- ja velkatilanteesta, joka vallitsi silloin, kun avioerohakemus toimitettiin käräjäoikeuteen (= ositusperusteen syntyajankohta).
Jos uusi asuntoauto ja velka on otettu ositusperusteen synnyn jälkeen, niitä ei oteta osituksessa huomioon. Jos ne on otettu ennen ositusperusteen syntyä, auto lisää miehen varoja ja velka miehen velkaa. Jos auton arvo on 50.000 euroa ja sitä varten otettu velka 50.000 euroa, ne kumoavat toisensa eli vaikutus on - 0.
Osituksessa eritellään kumpaisenkin varat ja velat. Varoista vähennetään velat, jolloin saadaan nettovarat. Nettovarat lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan kumpaisenkin avio-osa eli se varallisuuden määrä, joka kumpaisenkin tulee jaossa saada. Se, joka edellä olevan mukaan on varakkaampi, antaa sitten toiselle omastaan tasinkoa niin paljon, että kumpaisenkin nettovarat ovat yhtä suuret (eli avio-osan suuruiset).
Autovelastaan mies vastaa avioliitossa ja myös osituksen jälkeen.
Hienoo!! joku Mies tekee tilin!! Minut katala akka ryösti jätti kersatkin. HIENOOO!!!!
Avioliitohan on malman vanhin ja sivistynein prostituution muoto eli nain varakas puoliso niin saat erossa seksistä hyvän korvauksen.
Hommaa parempi lakimies
Kyllä ihmiset on rahanahneita... tehkää hyvä ihme avioehto naimisiinmennessänne, niin ei tarvii niitä rahoja tuhlata käräjillä. Äly hoi, älä jätä!
Ei kait puolisolla ennen avioliittoa olleet velat tai omaisuus kuulu jakoon.
Ainoastaan yhteinen omaisuus jaetaan.
Et ymmärrä oikein. Lähtökohtaisesti puolisoiden kaikki omaisuus (ja velat) otetaan huomioon osituslaskelmassa, myös ennen avioliiton solmimista ollut omaisuus (ja velka); ne siis kuuluvat jakoon.
Eikä avioliiton aikana hankittu/saatu omaisuus ole yhteistä, ellei sitä ole yhdessä hankittu/saatu. Puolisoiden avioliiton aikanakin hankkima omaisuus on sen hankkineen puolison omaisuutta, ei yhteistä. Eri asia on, että toisella puolisolla voi olla tuohon omaisuuteen avio-oikeus, mutta se ei ole omistusoikeutta.
miten lasketaan yhdessä hankittu saatu? palkkatulot ja lapsilisät yhteisell tillil miten siitä erotetaan?
Yhdessä hankittu: ostettu asunto / auto yhdessä molempien nimiin. Jos hankinta on rahoitettu yhdessä (maksettu yhteiseltä tililtä) = yhdessä hankittu. Lähtökohtana nimiperiaate: kenen nimissä, se on omistaja.
Yhdessä saatu: Lahja annettu yhteisesti molemmille.
Jos irtaimen esineen osalta ei voida todistaa sitä toisen puolison omaisuudeksi, se katsotaan omistetuksi yhteisesti.
AP on joko feikki tai todella tyhmä.
Sinä oletkin varmaan ollut kotona uhrautuvasti teidän yhteisiä lapsianne hoitamassa sillä aikaa, kun vaimosi on kuudessa vuodessa hankkinut tuon omaisuutensa. Vai kuinka?
Vaimosi on luultavasti saanut rahat jostakin, toivottavasti niissä on ollut mukana ehto, että ovat jakonne ulkopuolella. Tai ainakin tekevät velkakirjan pikaisesti, että vaimosi on velkaa rahoista.
Ihan oikeasti pyydän sinuakin jättämään vaatimukset noihin rahoihin, jotka ovat vaimon omaisuutta yksin, ole mies äläkä vinku.
Toki se mitä teillä on hankittu omilla hankkeilla olevilla varoilla pitää jakaa.
Muuten minkä verran olit itse sijoittanut omia varojasi kotinne käyttöön.
Mikä on se peruste, että yrität saada sinulle kuulumatonta omaisuutta.
muahahaa... jos osat olisi toisinpäin niin siskot kyllä huutaisivat kilpaa aivan päinvastaista.