Ateistit, jos ajatellaan järjellä

"Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan? "

Ateismi on sitä, että ei usko jumaliin. Voisitko kertoa meille, mikä olisi sellainen todiste, joka osoittaisi, että jumalia ei ole olemassa.

Ihmiselle on käynyt huonosti jo tuhansia vuosia, siitä asti kun ihminen ajautui pois ns, paratiisitilasta, kehityksen kautta materiasta syntyneen egon sielun takia

Niin kauan kuin ego sielu hallitsee ihmismieltä niin meillä menee huonosti olipa uskovainen tai ateisti
Uskonnot ja aatteet opeillaan pitkittävät tuota exotusta takaisin ihmisen normaallin henkiseen olotilaan

Uskonnot ja aatteet haluavat ikuistaa opeillaan nykyisen tilan,
koska voivat siten hallita ihmismieltä ikuisesti

ATEISMI on oikean suuntainen mutta riittämätön, koska eivät
luovu psykologisesta perimästään, joka palvelee vain uskontojen vain uskontojen ikuistamisen asiaa

Huonosti, tai oikeastaan luonnollisesti, käy joka tapauksessa :-D

Japanilaisetkin palvoo joitain olentoja joista sinä et tiedä mitään. Mistä sinä tiedät ettei ne ole oikeampia palvonnan kohteita kuin sinun?

Minä en palvo kumpiakaan, koska en niihin usko.

Ainoa syy, miksi kannattaa "kaiken varalta" uskoa kristittyjen jumalaan, eikä esim. Allahiin tai Visnuun, on se, että kristityillä on kaikkein sairaimmat tuomiot.

"No tässä nyt alettiin ajatella järjen kautta näitä uskonasioita, niin ihmettelen vaan, että mitä hyötyä ateismista on?"

Siitä voi olla paljon hyötyö kuten sairausden poissaolsota tai merkityksetön kuin se ettei peräile postimerkkejä. Ateismi on vain jatko hyödyllisestä asiasta, eli siitä kun elää enemmän todellisuudessa.

"Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan? "

Ateismi ei ole tuota.

"Tiedän kyllä, että teeskentely ei auta, jos uskoo, niin uskoo, jos ei, niin ei. Minun järkenikään vaan ei oikein taivu ateistin katsomukseen, agnostikkoa ymmärrän paljon paremmin."

Yritä keksiä miksi et usko yhteenkään muuhun jumalaan kuin omaasi niin ymmärrät paremmin ateistia.

Ateisti ehkä ajattelee saavansa hyötyä siitä, että perustaa elämänsä ja ajattelunsa kestävälle perustalle - empiirisille tieteille. Sen voi nähdä kestävänä pohjana hyvälle elämälle, monet näkevät sen jopa ainoana mahdollisena pohjana hyvälle loppuratkaisulle.
Vähän samanlaisella logiikalla kristitty saattaa ajatella saavansa hyötyä siitä että perustaa elämänsä ja ajattelunsa kestävälle perustalle - uskolle ja sen tuomalle pelastukselle.. Sen voi nähdä kestävänä pohjana hyvälle elämälle, monet näkevät sen jopa ainoana mahdollisena pohjana hyvälle loppuratkaisulle.

Uskovainen pyytää ajattelemaan järjellä. Aika huvittavaa.

Asia on niin,että järki ja uskonto eivät viihdy samassa päässä.
Kuten sanottu,ristinuskon kostonhimoinen vuorijumala,joka uhrasi itsensä itselleen voidakseen sietää omaksi kuvakseen luomaansa olentoa ja siitä huolimatta pystytti instituution,jonka tarkoituksena on tuottaa loputonta kaikki rajat ylittävää kärsimystä,on ajatuksena järkyttävän absurdi.
Ainoa selitys onkin,että ihminen on luonut jumalan omaksi kuvakseen.

"No tässä nyt alettiin ajatella järjen kautta näitä uskonasioita, niin ihmettelen vaan, että mitä hyötyä ateismista on?"
Ei itsessään mitään, mutta ateistin on usein helpompi kyseenalaistaa ja tarkastella uskonasioita ja universaaleja kysymyksiä puolueettomasti, kun hän ei tee mitään lähtöoletusta minkään luomisesta vastuussa olevan, tai muun kaltaisen yliluonnollisen henkiolennon olemassaolosta.

"Mitä hyötyä on kieltää Jumalan olemassaolo, jos sille ei ole mitään tieteellistä perustetta ja sitten jos onkin väärässä, käy luultavasti huonosti."
Ensiksikin minä en ateistina kiellä minkään jumalan olemassaoloa, vaan en usko jumaliin koska niiden olemassaolosta ei ole mitään vakavastiotettavaa ja objektiivisen tarkastelun kestävää todistetta, ja kai sinä muuten käsität ettei minkään asian tai olennon olemassaolemattomuudesta voi esittää tieteellisiä todisteita.
Toiseksikin, jos viittaat jälkimmäisellä lauseella siihen uskonnolliseen oletukseen, että me uskonnottomat joudumme helvettiin/kadotukseen jollemme usko, niin minä en missään tapauksessa palvoisi tuollaista sairasta rangaistusmentaliteettia harjoittavaa tyrannijumalaa, vaikka sellainen olisikin olemassa.

"Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan?"
Juuri niin suurinosa meistä ateisteista tekeekin, mutta se tarkoittaa käytännössä ettei jumalan olemassaoloon uskota ennen kuin se olemassaolo jotenkin todistetaan. En minä usko että esim järvihirviöitä, metsänpeikkoja, tai ukkoslintujakaan olisi olemassa vain siksi, että niitä saattaisi olla olemassa.

"Minun järkenikään vaan ei oikein taivu ateistin katsomukseen, agnostikkoa ymmärrän paljon paremmin."
Nuo kaksi termiä eivät määritä samaa asiaa. Se että henkilö on ateisti tarkoittaa ettei hän usko jumalan olemassaoloon, kun taas se että henkilö on agnostikko tarkoittaa ettei hän usko että jumalan olemassaolosta voisi saada tietoa. Nämä kaksi termiä siis määrittävät eri asiaa ihmisestä eivätkä ole keskenään ristiriidassa, vaan sama ihminen voi olla yhtä aikaa sekä agnostikko että ateisti ja itse oletan että suurinosa molempien ryhmien edustajista edustaa myös toista; eli suurinosa ateisteiksi itsensä määrittelevistä on myös agnostikkoja ja agnostikoiksi itsensä määrittelevistä ateisteja.

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti."
Edustaako se sinusta muka oikeudenmukaisuutta, että ihminen tuomitaan sen takia että hän on mikä on..?
Minusta tuollainen jumala joka langettaa tietämättään "väärin" uskoville raamatun mukaisen täysin kohtuuttoman tuomion, on mielivaltainen, sairas ja paha eikä missään nimessä ansaitse kenenkään palvontaa.

"No tässä nyt alettiin ajatella järjen kautta näitä uskonasioita, niin ihmettelen vaan, että mitä hyötyä ateismista on?"

Minulle ateismi on tuonut henkisen vapauden ja tasapainon elämääni. On hienoa, että maailmankuvani ei ole ristiriitainen ja on pääosin selitettävissä järkisyillä. Koen sen hyödylliseksi ja ennen kaikkea mukavaksi asiaksi.

"Mitä hyötyä on kieltää Jumalan olemassaolo, jos sille ei ole mitään tieteellistä perustetta ja sitten jos onkin väärässä, käy luultavasti huonosti."

Mutta kun niitä jumalia on jo hindulaisuudessakin miljoonia ja muutenkin uskonoissa tuhansia ja taas tuhansia!

Ja kaikki kehitetty ihan ilman ainuttakaan luotettavaa havaintoa; arvauksen, luulon, kertomusten ja mielikuvituksen varaan. Valitse nyt niistä yksi ja julista se ainoaksi oikeaksi!

Eikö sittenkin olisi parempi vaan todeta, että emme tiedä.

Se, että uskooko JOTAIN yliluonnollista olevan olemassa vai ei, riippuu henkilökohtaisista mieltymyksistä tai tarpeista. Ominaisuuksien määrittäminen sille jollekin ilman luotettavia havaintoja on lottoamista.

"Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan?"

Eikö kannattaisi pikemminkin hyväksyä se, että emme tiedä kaikkea maailmankaikkeudesta ja emme ehkä koskaan tule tietämäänkään. Ei kannata ryhtyä arvailemaan tai tyytymään muiden arvauksiin siitä, mitä on kaikkien kykyjemme tavoittamattomissa, vaan todeta ykskantaan: Emme tiedä.

"Tiedän kyllä, että teeskentely ei auta, jos uskoo, niin uskoo, jos ei, niin ei."

Juuri noin. Ateistiksi ei ryhdytä, vaan sellaiseksi tullaan.

"Minun järkenikään vaan ei oikein taivu ateistin katsomukseen, agnostikkoa ymmärrän paljon paremmin."

Suhteeni sinun uskontoosi on luutavasti ihan samanlainen kuin sinun suhteesi metsänjumala Tapioon. Sinä et usko, että sellainen on olemassa.

Lisäksi, jos joutuisit maksamaan tapiontodistajille veroa aina ostaessasi jotain, kouluissa opetettaisiin tapiolaisuutta verovaroilla, tapionshamaaneja koulutettaisiin yliopistossa yhteisin varoin, et voisi käytännössä tulla haudatuksi muualle kuin tapiontodistajien hautuumaalle, yhteiskunnan palvelut ja liiketilat suljettaisiin tapointodistajien juhlapäivinä ja pidettäisiin auki sinun uskontosi vastaavina jne... niin saattaisit kokea tapiontodistamisen nauttivan osaansa suurempaa palaa yhteisistä resursseista ja myös kohtelevan sinua ylimielisesti ja tunteettomasti kuin "se iso öykkäripoika" hiekkalaatikolla.

Ihminen voi olla samanaikaisesti ateisti ja agnostikko. Ateismi - teismi kuvaa suhdetta uskoon, agnostismi - gnostismi suhdetta tietoon. Usko ja tieto; eri sanat, eri asiat.

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti."

Ei kannata uskoa Raamattuun.

"Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan?"

Tokihan sitä mieltä kannatta olla että ei sulje pois mitään vaihtoehtoja. Mutta minkään vaihtoehdon suuntaan ei kannata ruveta sen enempää kallistumaan ennenkuin joku tosiasia rupeaa siihen suuntann viittaamaan.

Jumalan olemassaolo on yksi tavattoman monista noista "hyllyllä odottelevista" vaihtoehdoista. Se tietysti alkaa pikku hiljaa olemaan olemassaoloa vastaan puhuva todiste että sitä hyllytystä on jo kestänyt muutama tuhat vuotta eikä vieläkään ole tullut vastaan mitään, mikä antaisi aihetta hyllyltä ottamiseen.

Ateistin ei tarvitse kantaa syyllisyyttä mistään muista kuin omista teoista ja tekemättä jättämisistään.

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti."

Voisitko joskus lukea palstaa nimeltä Uskontojen uhrit !

Ehkä se paljastaa jotakin uskontojen pimeästä puolesta.

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti."

Niin, huonosti käy nimenomaan ateisteille. Ja miksikö? Noh, siksi että jumala pystyy antamaan anteeksi kaiken, murhat, raiskaukset, pahoinpitelyt, haukkumiset, ympäristörikokset, pettämisen, valehtelun, irstailun ja huoruuden mutta epäuskoa, sitä ei jumala pysty antamaan anteeksi.

Joten jos kysytään mitä hyötyä ateismista on, niin vastaan yksinkertaisesti että ei välttämättä mitään mutta ainakaan moraaliset käsitykseni eivät ole niin pahasti mutkalla kuin mitä uskovilla tuntuu olevan.

Kaikseta huolimatta mitä aloittaja sanoo niin Kristinusko on historian verisin uskonto ja suomessakin suurin osa rikoksista tekevät juuri kristityt.

Lisäksi kristityt omaavat aika tuuhean kaksoismoraalin, homot ovat syntisiä koska paavali niin kirjotti mutta köyhiä ei tarvitse auttaa vaikka Jeesus siihen suoraan kehotti.

" Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan? "

Mitäs hyötyä siitä sitten olisi? huonostipa sinä tunnet uskontosi kun et tiedä ettei tuo riitä pelastumiseen.

Mielestäni siinä on aika hyvä tietelllinen peruste ettei jumalasta on minkäänlaista havaintoa ei suoraa eikä välillistä ja ei, mitään jumalan kädenjälkiä ei ole näkyvissä missään.

Kukaan ei tiedä onko jumalaa olemassa vai ei, mutta olemassaoloa puoltavien todisteiden puute kertoo lahjomatonta kieltään, siksi en minä eikä kukaan muukaan ateisti usko jumalien olemassaoloon.

Koitas ajatella ihan oikeasti järjellä, miksi sinä kiellät lentävän spagettihirviön, eikö kannattaisi pitää jalkaa oven raossa jos vaikka hänen nuudeliutensa olisikin olemassa. Kannattaako kieltää tuhansia muitakaan jumalia jos joku niistä vaikka sattuisikin olemaan se oikea.

Jos todella käyttäisit järkeä näkisit ettei mikään puolla jumalien olemassaoloa ja jos jumala on olemassa niin mikä se on niistä tuhansista ja taas tuhansista erilaisista.
Ateistinen näkemys on järkevin koska se perustuu siihen mitä me havaitsemme ja voimme tutkia, ei sekaviin ikivanhoihin tarinakokoelmiin.

Muuten, agnostikko on käytännössä ateisti ja päinvastoin.

Oletko sitä mieltä että on oikeudenmukaista tuomita ikuiseen kadotukseen vain siksi että ei usko tai uskoo väärään heppuun koska kyseinen jumaluus ei suostu näyttäytymään kenellekään muulle kuin muutama tuhat vuotta sitten pahaiselle paimentolaisheimolle.
Jos et todellakaan erota mikä on satua ja mikä ei niin älä puhu mitään järjen käytöstä.

Tujpu
1.4.2012 06:49

>>>Ateistit, jos ajatellaan järjellä...No tässä nyt alettiin ajatella järjen kautta näitä uskonasioita, niin ihmettelen vaan, että mitä hyötyä ateismista on? Mitä hyötyä on kieltää Jumalan olemassaolo, jos sille ei ole mitään tieteellistä perustetta ja sitten jos onkin väärässä, käy luultavasti huonosti.

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti."

- Aivan varmasti käy. Kaikki elämä päättyy jossain vaiheessa kuolemaan. Paitsi jos Raamattuun on luottamista niin osa ihmisistä ei ikinä koe tätä ensimmäistä kuolemaa. Ja on tietysti mahdollista että tulevaisuudessa syväjäädytetyt ihmiset saadaan herätettyä henkiin. Kuitenkin Raamatun mukaan Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvakseen ja Jumala tulee tuomitsemaan ne jotka ovat toimineet typerästi. Nämä typerät ihmiset ovat siis olleet yhtä typeriä mitä heidän Isänsä. Tai ainakin he ovat olleet typeriä jos heidän Isänsä on jättänyt heille luettavaksi parituhatta sivua paksun oppaan joka toimii parempana lapsenvahtina ja opettajana kuin biologinen isä. Minä itse ajattelin hylätä omat lapseni jos sellaisia saan, mutta annan heille kuitenkin ohjekirjan mukaan ja toivotan hyvää matkaa. Kaiken tämän teen luonnollisesti rakkaudesta. Jos lapset eivät ole kirjaa lukeneet, tulee minun suuttumus kuitenkin olemaan suuri enkä halua nähdä heitä enää ikinä.

Miten muka käy huonosti? Sinä kuolet, minä kuolen, kaikki kuolevat. Ja sen jälkeen ollaan yhtä olemattomia kuin ennen siittämistäkin.

"ihmettelen vaan, että mitä hyötyä ateismista on?"
- Mitä haittaa siitä on?

"Mitä hyötyä on kieltää Jumalan olemassaolo, jos sille ei ole mitään tieteellistä perustetta ja sitten jos onkin väärässä, käy luultavasti huonosti."
- Olemattoman olemassaoloa ei tarvitse kieltää.

"Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan? "
- Juuri näin. Jumalien olemassaoloa ei ole poissuljettu... todisteet puutuvat...

"Minun järkenikään vaan ei oikein taivu ateistin katsomukseen, agnostikkoa ymmärrän paljon paremmin."
- Miten suhtaudut ateistiseen agnostikoon?

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti. "
- Uskoa saa mitä haluaa. Se ei siitä tptta tee...

Eikö saman tien voitaisi, niinkun huvin vuoksi ajatella, että 1 1=3. Vaan koska se olisi hassumpaa sillä tavoin? Voitaisiin nauraa kun mikään ei enää päde kun logiikka on nyt ihan eri.

EI

Objektiivisia totuuksia ei ihmismielen tule muuttaman. Jos Jumalaa ei ole, niin on turha lähteä spekuloimaan "eikös olisi hauskempaa jos meillä olisi isäukko tuolla taivaissa...". SE EI OLE LOOGISESTI PÄTEVÄÄ. Voit toki unelmoid olevasi kaksi metriä pitkä, mutta vaikka kuinka unelmoisit, se ei muuta pituuttasi. Sama koskee Jumalaa. Ateismi on loogisen päättelyn seuraus, ei viisivuotiaan lapsen päiväuni. Siitä ei ole hyötyä elleivät ihmiset keksi sille jotain. En minäkään pidä mustista aukoista, mutta ne silti jatkavat materian syömistä

Kerrankin asiallinen aloitus. Ikävä vain ettei sitä osata arvostaa, arvosteluista päätellen. Pahoittelen, mutta toivottavasti ymmärrät että lukemattomien trollien takia uskovaiset eivät kaikkien mielestä ole kovin tervetulleita.

''Mitä hyötyä on kieltää Jumalan olemassaolo, jos sille ei ole mitään tieteellistä perustetta ja sitten jos onkin väärässä, käy luultavasti huonosti. Eikö kannattaisi ennemminkin olla sitä mieltä, että koska mitään todisteita ei ole suuntaan tai toiseen, niin en sulje Jumalan olemassaoloa poiskaan?''

Viestissäsi on ikävä kyllä merkittävä virhe, melko yleinen sellainen tosin. Vain kaikkein äärimmäiset ateistit väittävät ettei mitään jumalia ole olemassa. Siis väittävät sataprosenttisen varmasti. Tämä on sinänsä melko typerää, sillä todistusaineisto ei ole riittävää. Ateismi määritellään jumaluskon puutteeksi. Näin ollen ihminen joka uskoo ettei jumalia ole, muttei voi todisteiden puutteessa kieltääkään mitään, on ateisti.

Jos siis on täysin neutraali, eikä ota kantaa suuntaan tai toiseen, on agnostikko. Ateisti USKOO ettei jumalia ole olemassa. Äärimmäiset ateistit siis väittävät TIETÄVÄNSÄ varmasti ettei jumalia ole olemassa. Tämä ei päde kaikkiin ateisteihin, vain hyvin harva väittää tietävänsä mitään lähes olemattomin todistein.

Toivottavasti esitin asian tarpeeksi selvästi. Kiitos asiallisesta viestistä, jatka ihmeessä keskustelua, mutta tarkista mielellään tietosi ennen kuin kirjoitat mitään.

Ajatteletko tosiaan, että uskomisesta tai uskomattomuudesta pitäisi olla jotain hyötyä? Onko siitä jotain hyötyä, että et usko zivaan tai allahiin?

Kun en usko niin en usko, ei se sen kummempaa ole.

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti."

No miltä tuntuu?

Asia nyt vain on näin:

Meillä ihmisillä on käsityksiä todellisuudesta (sisäiset mallit = skeemat). Kognitiivis-konstruktiivisen käsityksen mukaan, attribuutiot (selitykset joita annamme asioille) vaikuttavat suoraan siihen, miten havaitsemme maailman. Toisin sanoen, se mihin uskot (ja kuinka PALJON), vaikuttaa suoraan siihen, miten havaitset maailman. TOISIN SANOEN, jos uskot todella vahvasti jumalaan ja ihmeisiin, niin totta helvetissä niitä ihmeitä alkaa tapahtua...Tämä onkin vain yksi ihmismielen heikkouksia (joskus myös vahvuus), joka todistaa sen, että emme edes tiedosta omia taipumuksiamme, joiden uhreina näemme maailman subjektiivisesti (vaikka luulemme näkevämme sen objektiivisesti).

Ja juuri NÄIN käy uskovilla! Uskovat sanovat ''Et tietenkään tunne jumalaa, koska et häneen usko''! Asia onkin vice versa. Oikeasti mitään ei ole nähtävissä! Vahvasti asiaan uskova vain näkee sen, mitä haluaa nähdä (itsesuggestio, psyykkaaminen).

Jos minä todella uskon, että pieniä vihreitä miehiä tallustelee siellä täällä, niin perkele niitähän alkaa vilahdella. Mitään pitävää havaintoa ei tulla koskaan saamaan (ellei vahvojen psykedeelien alaisena), joten mitään näyttöä pienistä vihreistä miehistä ei siis ole...Minä vain tiedän, että ne ovat...

Samoin alottajan logiikka on virheellinen: ''Mitä hyötyä on kieltää Jumalan olemassaolo, jos sille ei ole mitään tieteellistä perustetta ja sitten jos onkin väärässä, käy luultavasti huonosti.''

-Jos uskot jumalaan koska pelkäät, että käy huonosti, et ole uskovainen, vaan pelkuri. Samoin voisin sanoa, että uskon pyhään Börska -henkeen, koska jos en usko, hän rankaisee! Miksi en siis uskoisi Börskaan?...

Olen henkilökohtaisesti innoissani, sillä uskon, että tulevan 500 vuoden siisällä, emme elä enään 2000 lukua, sillä aikakautemme alkoi kristuksesta. Uskonto on siis vuosilukujemme mitta. Mitäs sitten, kun uskonto katoaa kokonaan? Ateistinen vallankumous on lähempänä vuosi vuodelta, ja tästähän seuraa se, että ajanlaskumme alkaa alusta. Nyt puhumme ajoista ekr, jkr (ennen/jälkeen kristuksen). Kohta (kohta on suhteellinen käsite) puhumme varmaankin eav, jav (ennen/jälkeen ateistista vallankumousta). Tämä on mielestäni historiallinen prosessi, jonka ansiosta maalmiamme saattaa parantua moraalisesti !(Hieman naivia, sillä uskontokin on yleensä vain tekosyy pahantekoon. Uskonnon poistuttua kuvioista, keksimme tietenkin uusia tekosyitä väkivallalle ja hirmuteoille).

PS. Koska tämä on ateisti palsta, uskon äskeisen kappaleeni olevan ehkä kaikkein oleellisin aihe ateisti palstalle...pitäisikö aloittaa uusi keskustelu tuosta aiheesta? Kertokaa mitä ajattelette :)

"Koska uskon raamattuun, luulen että ateisteille käy lopulta huonosti."

Niin, ja muslimi uskoo Koraaniin, hindu veda-kirjoituksiin ja skientologi muutaman tonnin maksaneisiin auditointeihin ja kursseihin - ja kaikkien näiden mukaan sinulle käy lopulta huonosti.

Miksi helkkarissa minun pitäisi vain sinun uskontoon hurahtaa?