Olen vaimo ja muutaman lapsen äiti. Nuorin on 4 vuotias ja vanhin 15.
Suhteemme on alusta alkaen ollut nopea tempoinen, rakastuminen, yhteen muutto ja eka lapsi ilmoitti tulostaan harkitusti kun suhteemme oli kestänyt 3 kuukautta.
En ole helppo ihminen, en helppo ystävä, helppo rakastaja tai edes helppo nainen,j oten en kyllä ole helppo vaimokaan. Olen hyvin huomion kipeä itseni suhteen kuten myös perheemme suhteen. Sekä kunnianhimoinen, niin että miehen pitää minun kanssani hoitaa ja huoltaa perhettä sekä taloutta, muutoinkin kun leivän pöytään tuomalla.
Siinä ne kaikki tavoitteet joita minulla on päässäni selkeänä tahtona kuinka hommat sujuisi, mutta mieheni ei vastaa juurikaan kuvaustani, toiveitani.
Mieheni on hyvin laiskahko siivoamaan kotia, harvemmin joutuu tekemään ruokaa, ei koskaan pese pyykkiä. Lasten kanssa hän on kun mulla on menoja, ja toki olen hyvilläni tästä.
Ok, ei siinä jos siivoisi edes omat jälkensä mutta näin ei tapahdu kuin omassa lapsuuden kodissaan, tai tallilla kun rakastaa autoja. Kyllä, sekin tietysti kismittää..... No sen ajan mitä on poissa tallilta ja on muka _läsnä_ täällä perheensä luona,istuu hän netissä tavalla tai toisella, joko tietokoneella tai puhelimen turvin. Makaa sohvalla tai tekee omia juttujaan, ja jos mahdollisesti murahdan siivomisesta niin lopputulos on syvä huokaisu ja mielenilmaisua.. ja kenties nöyrtyminen siivoamaan. Aijoo, tähän väliin mieheni tokaisisi että käynhän mä aina kaupassa! Juu... Balanssia ei ole.
Mieheni monesti syytää sitä mitä vanhin mukuloista tekee tai jättää tekemättä, johon pystyn mielessäni toteamaan hänen olevan tismalleen samanlainen!
Seksiä 9 vuotta kestäneessä liitossa on harvoin ja kun sitä on niin muutaman pullon, tölkin turvin. Siitä on tullut surullinen velvoitteen täyttö prosessi kun tarpeeksi asiasta naljailen. Toiveeni olisi selvinpäin, mutta toiveitahan ne vaan...
Minusta on hänen mukaansa tullut pirullinen ja jopa katseeni on kamala (vihainen) riidellessä, eli kivasta vaimosta ei tällä hetkellä voi puhua, ja koen hyvin paljon syyllisyyttä asiasta koska koen tottakai ettämiehellä pitää olla vapaus harrastaa, kuten minunkin... mutta jos kokoajan jää henkisesti ja fyysisesti vajaaksi niin lopptulos on kaltaiseni nainen. :(
Esimerkkinä::: Perjantaina olimme juhlimassa ystävän synttäreitä, ja otimme olutta. Nän lauantaina sitten kaavailin jotta jos pidettäisiin oloilta, karkkia, sipsiä, ja läheisyyttä ilta kera kivan leffan...
Mies lähti käymään tallilla, ja olipa sitten käynyt kavereiden kanssa todennäköisesti baarissa, kun neljän aikaan vasta kotiutui..
Ja kyllä luen tällä hetkellä miestä rivien välistä, ja mietin joko on aika lähteä...
"Leikin" ajatuksella...
23
615
Vastaukset
- 9 vuotta ja turhaan?
Jatkanpa hiukan.. Oli kyllä niin sekavaa tekstiä, mutta tällä hetkellä mieleni on jonkun sortin kaaoksen vallassa.
Olen suhteen aikana, tehnyt virheitä kuten myös sanonut lähteväni, mikäli asioihin ei tule muutosta, ja jonkun aikaa sillä oli vaikutusta vaan tietenkään ei enään. Tilanteista on yritetty puhua, sopia mutta sopimukset ei pidä, ja puheet ovat sanan helinää. Mielestäni mieheni juo liikaa, vaikka vetoaa siihen että ottaa vaan muutaman. Muutamat viikonlopun kumpanakin päivänä, ja jos tietää että lapset ovat jäämässä saikulle eikä joudu menemään töihin, niin tällöin hän ottaa ollutta... vaan muutaman. Minä en näe asianyhteyttä miski juominen olisi hyväksyttävämpää muutaman ottamisella, kun se vähimmässäkin määrin vaikuttaa kaikkeen.
Psykologi kysyi: Luuletko miehesi kasvavan koskaan aikuiseksi?
En luule, vaan tiedän ettei näin varmasti tule koskaan käymään. Mutta on myöskin surullista heittää liitto susille.
Muutos siis pitäisi tulla minusta itsestäni jotta systeemi pysyisi kasassa.
Ei vain yhtään houkuta tämä tilanne, olla vaimo mutta on fiilis ettei ole vaimo..
Siivooja, lasten hoitaja, äiti, pyykkäri, ja kokki ja se kamala vaimo joka vaan nassuttaa kaikista asioista.- -------
Psykogin kysymys on kummallinen. Joskin se varmaan oli tarkoitettu vain herättämään sinut prinsessan unestasi... Miehesi on kyllä aikuinen, mutta ei tunne samanlaista vastuuta mistään kuin sinä tunnet. Hänellä myöskin taitaa olla aivan eri näkökulma lähes kaikkiin (etenkin tärkeimpiin..) asioihin kuin sinulla. Siksi on lähes mahdotonta sovittaa elämäänne yhteen tavalla, johon molemmat olisivat tyytyväisiä. Miehen täytyisi kirjoituksesi perusteella muuttua vastakohdakseen. Tiedät, ettei se ole mahdollista. Myös sinua on mahdotonta saada tyytyväiseksi tuollaisessa parisuhteessa.
Voit yrittää jollain pienillä käytännöntoimilla muuttaa miestäsi - tai saada hänet edes huomaamaan mistä on kysymys. Pääsetkö itse sotkemaan ja sekoittamaan paikkoja miehen harrastuspaikalle tallille? Kotona voisit myös mennä lakkoon ja alkaa toimia samoin kuin mies. Sohvalle vaan pitkäkseen. Tietokoneelle lojumaan tunneksi. Viikonloppuisit touhuat omiasi ja otat ehdottomasti muutaman viinilasillisen etkä ole huomaavinaankaan sotkuista kotia.
Voi olla, että joudut kuitenkin päätymään eroon. Miehesi on jo liikaa saanut kuulla vain puheitasi "sanonut lähteväni, mikäli asioihin ei tule muutosta". Kuka sitä enää tosissaan uskoo? - 9 vuotta ja turhaan?
------- kirjoitti:
Psykogin kysymys on kummallinen. Joskin se varmaan oli tarkoitettu vain herättämään sinut prinsessan unestasi... Miehesi on kyllä aikuinen, mutta ei tunne samanlaista vastuuta mistään kuin sinä tunnet. Hänellä myöskin taitaa olla aivan eri näkökulma lähes kaikkiin (etenkin tärkeimpiin..) asioihin kuin sinulla. Siksi on lähes mahdotonta sovittaa elämäänne yhteen tavalla, johon molemmat olisivat tyytyväisiä. Miehen täytyisi kirjoituksesi perusteella muuttua vastakohdakseen. Tiedät, ettei se ole mahdollista. Myös sinua on mahdotonta saada tyytyväiseksi tuollaisessa parisuhteessa.
Voit yrittää jollain pienillä käytännöntoimilla muuttaa miestäsi - tai saada hänet edes huomaamaan mistä on kysymys. Pääsetkö itse sotkemaan ja sekoittamaan paikkoja miehen harrastuspaikalle tallille? Kotona voisit myös mennä lakkoon ja alkaa toimia samoin kuin mies. Sohvalle vaan pitkäkseen. Tietokoneelle lojumaan tunneksi. Viikonloppuisit touhuat omiasi ja otat ehdottomasti muutaman viinilasillisen etkä ole huomaavinaankaan sotkuista kotia.
Voi olla, että joudut kuitenkin päätymään eroon. Miehesi on jo liikaa saanut kuulla vain puheitasi "sanonut lähteväni, mikäli asioihin ei tule muutosta". Kuka sitä enää tosissaan uskoo?Kiitos vastauksestasi.
Olen ottanut saman linjan jo ajat sitten, mutta siinä vaan kävi niin että itse siinä stressaannuin ja se vaikutti sitten lapsiin. Juu, en tosiaan ole mikään kodin hengetär, vaan hoidan hommat kotosalla tismalleen kuin kerkiän,mikä on pakko. Eli tyyliin pintasilausta ruoka jotta lapsien perustarpeet tulee hoidettua, ohessa toki miehenkin. Ei miestä haittaa sotkut, eikä mikään... on joskus tokaissut jopa voivansa syödä leipää kun on mietitty - Mitä tänään ruoaksi. En usko että haittaa sohvalla majailut....
Tiedän kyllä ettei toista muutella, eikä minulla ole mitään konkreettista syytä lähteä itseäni muuttamaan, juopoksi tai huonommaksi vanhemmaksi ainakaan. Muttakuten olen tilanteelleni ainakin vuoden hokenut, et taitaa käydä niin et katsotaan nyt tämä loppuun, niin ainakin ollaan varmoja eroamisesta,ja siitä että se on molempien tahdon mukaista. - ----------------
9 vuotta ja turhaan? kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi.
Olen ottanut saman linjan jo ajat sitten, mutta siinä vaan kävi niin että itse siinä stressaannuin ja se vaikutti sitten lapsiin. Juu, en tosiaan ole mikään kodin hengetär, vaan hoidan hommat kotosalla tismalleen kuin kerkiän,mikä on pakko. Eli tyyliin pintasilausta ruoka jotta lapsien perustarpeet tulee hoidettua, ohessa toki miehenkin. Ei miestä haittaa sotkut, eikä mikään... on joskus tokaissut jopa voivansa syödä leipää kun on mietitty - Mitä tänään ruoaksi. En usko että haittaa sohvalla majailut....
Tiedän kyllä ettei toista muutella, eikä minulla ole mitään konkreettista syytä lähteä itseäni muuttamaan, juopoksi tai huonommaksi vanhemmaksi ainakaan. Muttakuten olen tilanteelleni ainakin vuoden hokenut, et taitaa käydä niin et katsotaan nyt tämä loppuun, niin ainakin ollaan varmoja eroamisesta,ja siitä että se on molempien tahdon mukaista.Juu. Et pääse miehestä ikinä eroon, jos alat vielä odottaa, että ero on "molempien tahdon mukaista". Asia nyt vain on niin, että SINÄ yksin olet tyytymätön suhteeseenne, mieheesi. Miehesi ei ole tyytymätön sinuun. On sinusta kiinni, jatkatko epätyydyttävässä suhteessa, vai eroatko. Mies ei ikinä halua erota.
- ---------------
Tuossa on nyt päässyt käymään niin, että olet paljon enemmän naimisissa omien toiveidesi ja unelmiesi kanssa kuin miehesi kanssa. Purat siitä kiukkuasi mieheen. Sinänsä siis ei kovin ihme, ettei miestäsi kovin innosta mikään paitsi omat jutut.
- 9 vuotta turhaan?
Kiitos tästäkin...
Jos todella pystyt sanomaan noin.. Niin miksi ihmeessä mies ei laske mua pois? - --------------
9 vuotta turhaan? kirjoitti:
Kiitos tästäkin...
Jos todella pystyt sanomaan noin.. Niin miksi ihmeessä mies ei laske mua pois?Miksi ihmeessä mies "laskisi" sinut pois???!!! Koska siivoat, hoidat lapsia, pyykkäät, teet ruokaa ja muutenkin miehen olon kodikkaaksi, ilman että hän panee tikkua ristiin. Tottakai mies haluaisi sinusta eroon, jos siivoaminen, lastenhoito, pyykit ja kaikki vieritettäisiin hänen harteilleen. Hänellä ei olisi edes aikaa harrastaa!!!
- amanda*
-------------- kirjoitti:
Miksi ihmeessä mies "laskisi" sinut pois???!!! Koska siivoat, hoidat lapsia, pyykkäät, teet ruokaa ja muutenkin miehen olon kodikkaaksi, ilman että hän panee tikkua ristiin. Tottakai mies haluaisi sinusta eroon, jos siivoaminen, lastenhoito, pyykit ja kaikki vieritettäisiin hänen harteilleen. Hänellä ei olisi edes aikaa harrastaa!!!
Jep jep. Kukaan ei todellakaan halua erota, jos palvelut pelaa. Niin kauan kuin ei yhtään tarvitse tinkiä omasta mukavuusalueestaan, kaikki on vallan mainiosti. Aivan toisin kuin sellaisella, joka joutuu koko päivän/viikon/kuukauden toimimaan mukavuusalueensa ulkopuolella. Sellainen syö ihmistä. Vuosien kuluessa ihminen kadottaa itsensä kokonaan.
- Yksinäinen äiti
Hei älä leikittele ajatuksella. Olen vastikään saanut avioerontuomion, olemme siis virallisesti erossa. Leikiittelin aikani, uhkailin ja jopa parit hakemukset jätin, mutta peruin. Nyt sitten ero on virallinen ja olemme asuneet puoli vuotta erossa, olen masentunut, yksinäinen. Välillä en jaksa hoitaa kotia, ruuan laitto tai pyykkäys tuntuu ylivoimaiselta, mutta teen niitä kuitenkin. Joinakin päivinä on parempi olo. Niin, meillä on kaksi alaikäistä lasta, nuorempi 2 vuotta. Välillä tuntuu että pää räjähtää, olen aina lasten kanssa, paitsi töissä. Kunoikein huonostion, olen lapsille pahall atuulella,, huudan herkästi. Sitten koen olevani huono äiti ja ihminen. Mies ei tapaa lapsia.
Olen eronnut ennenkin, tämä oli toinen liittoni. Viimeksikin olin alamaissa aikani ja pienten lasten kanssa.Nuorempana oli erilaista, ja sosiaalisia kontakteja ja ysktäviä enemmän,vanhemmatkin olivat kykeneviä ja auttoivat. Nyt olen paljon vanhempi, ei millään jaksaisi yksin arjessa, pienten kanssa.
Ehkä olen vain hetkellisesti masentunut ja pääsen tästä ylös taas, ehkä jo huomenna. Mutta sen tiedän, että jos saisin sen ratkaisevan hetken takaisin tällä tietoisuudella mikä tänään on, tekisin toisin.Hilitsisin itseni ja kuohahtavan mieleni Tämä yksinäisyys syö.
Ja miehesi kuulostaa samanlaiselta kuin omani oli. Siltikin, yksinäisyys on pahinta. Älä jätä.- 14 + 3
Nyt itseäsi niskasta kii, älä kuvittele olevasi korvaamaton lastesi hoitajana. Kaikki sukulaiset ja lähipiirin resurssit mietit läpi, kuka voisi auttaa lasten hoidossa. Ja jos ei tämäkään onnistu, mene puhumaan tilanteestasi neuvolassa. Lastesi parhaaksi. Kyllä sinulle jotakin apua järjestyy, kunhan nöyrryt kertomaan miten voit. Myös seurakunnassa voisi olla vertaistukea, kerhoja teille kolmelle, virkistystoimintaa, ehkä löytyisi varamummi ja -pappakin lapsille. On väärin että panet lapset kärsimään omista valinnoistasi.
- amanda*
Haloo. On omasta itsestä kiinni onko eron jälkeen yksinäinen vai ei. Maailmassa on muitakin ihmisiä kuin ikävä tai kohtuuton aviopuoliso. Yritähän ryhdistäytyä sekä hakea apua sieltä mistä sitä on mahdollista saada. Otapa yhteyttä esimerkiksi neuvolaan, ensiapu löytyy varmasti sieltä.
PS ex-siippasi kostaa lasten kautta eronne, koska ei tapaa heitä. Itse en nyyhkisi hetkeäkään päästessäni eroon tuollaisesta puolisosta. - parinkin työkaverin
14 + 3 kirjoitti:
Nyt itseäsi niskasta kii, älä kuvittele olevasi korvaamaton lastesi hoitajana. Kaikki sukulaiset ja lähipiirin resurssit mietit läpi, kuka voisi auttaa lasten hoidossa. Ja jos ei tämäkään onnistu, mene puhumaan tilanteestasi neuvolassa. Lastesi parhaaksi. Kyllä sinulle jotakin apua järjestyy, kunhan nöyrryt kertomaan miten voit. Myös seurakunnassa voisi olla vertaistukea, kerhoja teille kolmelle, virkistystoimintaa, ehkä löytyisi varamummi ja -pappakin lapsille. On väärin että panet lapset kärsimään omista valinnoistasi.
Hahhaa, meepä sanomaan jotain tyyliin apua kaivattaisiin neuvolassa tai muille viranomaisille niin kyllä "apua" järjestyy: ensiksi saat sosiaaliämmän kyyläämään kotiasi, laskemaan kissankarvoja ja etsimään pölyä kaappien päältä. Sitten huostaanotto jonkun paikallisen sossun tai kokoomuksen omistamaan "perhekotiin". Siinä teille hyvinvointivaltio.
- Yksinäinen äiti
Niin, mekin oltiin 9 vuotta naimisissa
- 4 + 6
Puhumattakaan niistä elareista ja että olisi täysvastuu kakaralaumasta joka toinen viikonloppu. Mies vastustaa eroa vain koska siitä seuraisi hänelle käytännön hankaluuksia, eikö?
- amanda*
Juuri näin. Siksi on parempi olla yhdessä vähintään "lasten takia", ettei tarvitse itse vaivautua tekemään mitään.
Harmittava tilanne, valitan. Meillä oli asiat päinvastoin. Heti alusta alkaen kotityöt kuuluivat minulle ja sain tietää että olutta voi ottaa arkisinkin kun on niin kovaa. Siitä sit eteenpäin uusioperheenä, eli että minä olin aina lasten kanssa selvinpäin keksien kaikkea hauskaa vesisodista pääsiäismunien piilottamiseen, ajankohtaista. Vaimolla taasen aina oli syitä rentoutua paineiden takia, ja niitä paineita kyllä sit löytyikin ihan kavereiden sukulaisten harmeista asti. Kuitenkin vaatimukset mua kohtaan oli koko ajan valtaisat, hoida koti, tuo rahaa jne. Hänen sukulaisten luona tottakai kävimme/autoimme, taaskaan minun sukulaisten luona kävin yksin. Onko ihme että erosimme? Seksistä taasen senverran että jos olet aina se joka tekee aloitteen, niin sitten ei toimi pitkänpäälle.
Ota ero, jos mahdollista niin nätisti ja toivo että löydät sen oikean:)- 9 vuotta turhaan?
Kiitos kaikille kovin vastauksista.
Niin,lähdin pohtimaan asiaa tosiaankin miehen kantimilta jotta onko tosiaan näin että lapset olisi syy pysyä yhdessä. No motiivihan ei sinällään ole huono mutta jos homma näin olisi niin aika laiha peruste olla yhdessä, kun ne lapset kuitenkin ovat meidän luomia yhdessä eroamisen jälkeenkin.. Tämä siis selvä, mutta toki finanssipuoli onkin toinen motiivi....
Olen sekaisin.. Toivoisin kovin (taas vaihteeksi) että asiat jotenkin järjestyisivät ja mies osaisi arvostaa sitä mitä on, ja osaahan hän ainakin omien sanojensa mukaan kun asioista on keskusteltu.
Arjessa vaan se ei näy, ja olenkin hyvin skeptinen kaiken suhteen jotta painotan hyvin useasti, ettei ne sanat, vaan ne Teot.
Meillä vaan tämä: Metsä vastaa kuin sille huudetaan kokeilu ei tosiaan tuottanut tulosta, joten konstit ovat kaiketi vähissä.
Seksi... Niin :) No se ei missään nimessä ole tabu, mutta olen oman kehoni suhteen ristiriidassa. Vähensin huimasti tupakointia ja sain riesakseni 10 lisäkiloa ihanassa selluliitin muodossa... Säälittävää varmaan moisista tilittää täällä, mutta myönnettävä on että jo valmiiksi heikolle itsetunnolle nuo lisäkilot olivat pommi, ja tavallaan toimii myöskin seksin tappajana.. Ehkä miehellekkin..
Pimeässä ja peiton alla, kunnes alan saamaan kuntoilusta tuloksia, ehkä jopa sitten kammarin puolellakin. :)
Ihanaa on etten jäänyt ajatusteni kanssa yksin, vaan sain lisämausteita jo olemassa oleviin mietintöihin. Tällä hetkellä menen päivän kerrallaan, toki eroasia käy mielessä harvase päivä, mutten tohdi sen nyt näin keväällä koitua stressiksi asti.
Iloista kevättä! - huldamaari
Erikoista että psykiatri tuomitsee miehesi vain sinun kertomasi perusteella....
Turhaan miestä moitit. SInulla on oletuksia ja vaatimuksia häntä kohtaan, etkä suostu näkemään ettei hän ole sellainen. Miehesi ei tarvitse muuttua mihinkään. Olet ilmeisesti mennyt naimsiiin kuvitellen hänen muuttuvan. Se on aivan normaalia valitettavasti, että aletaan kuvittlelemaan kaikenlaista toisesta.
Eräs ystäväni meni naimisiin sinänsä tavoiteltavan miehen kanssa. Hänkin luuli että mies irtautuisi vanhemmistaan ja suvustaan avioiduttuaan ja keskittyisi enemmän heihin kahteen. Kun ensimmäinen lapsi syntyi mies otti lapsen siihen omaan sukuunsa (siinä mitään ihmeellistä) ja meno jatkui. Eli mies pomppi aina kun hänen vanhempansa jotain pyysi. MIehen vanhemmat kävi heillä kuin kotonaan ja anoppi päsmäsi. Se ei sopinut tälle ystävälleni joka oli tosiaan ajatellut että se loppuu ja mies olisi enemmän kotiasioita pyörittämässä ja anoppi antaisi heille kotirauhan. Miestä syytellen ystäväni haki eron. Miehellä on nyt uusi vaimo joka ilmeisesti on suostunut olemaan vain jalkavaimo. He siis sopivat toisilleen, ystäväni ja mies ei. Sitä voi joskus olla vaikea myöntää.
Muistathan, ettet sinäkään ehkä ole sellainen kuin mies toivoisi. Ei hän jaksaisi kuunnella sinun kitinää ja valitusta. Hän haluaisi että olisit hyväntuulinen ja onnellinen teidän yhteiselämästä. Sinä et siihen pysty koska..... jne.
Erotkaa jos ette kyekene toisianne huomioimaan. Turha se on itseään kummankaan kituuttaa.- 9 vuotta turhaan?
Itseasiassa psykologi on kyllä tavannut miestäni ihan siinä missä minua itseäni, eli kysymys kyllä pohjautui nimenomaan psykologin tietämykseen olettaisin.
Ei tässä ole mitään myöntämistä enään. Kyse on tunnesiteestä joka minulla on miestä kohtaan, vaikka käytännössä ei hommat suju kuin itse tahtoisin. Mies tuntuu olevan tyytyväinen, ei ainakaanole pahemmin valitellut, mutta hänhän tässä elääkin sitä nk omaa elämää, ja minä elän miehen elämän rajoittaessa omaa elämää... Tietysti lapset kuuluu tähän yhtälöön myöskin.
Mitä tulee moittimiseen, niin kyllä minun mielestä arjen vastuuseen tarvitaan 2 täysipainotteista aikuista, kuin yksi. Kukaan täysin järkevä ihminen ala kaatamaan vastuuta yksinomaan toisen harteille ja itse vaan harrasta menemään. Kyllä tämän vuoksi voin moittia miestäni, kuten hän tekisi minun asemassani myöskin samoin. Kutsumme sitä palautteeksi joka kuuluu myöskin ihmissuhteisiin... Vai kuvittelitko tosiaan että kirjoitan täällä ajatuksia vain, joista mieheni mitään tiedä ei? - -----ssss
9 vuotta turhaan? kirjoitti:
Itseasiassa psykologi on kyllä tavannut miestäni ihan siinä missä minua itseäni, eli kysymys kyllä pohjautui nimenomaan psykologin tietämykseen olettaisin.
Ei tässä ole mitään myöntämistä enään. Kyse on tunnesiteestä joka minulla on miestä kohtaan, vaikka käytännössä ei hommat suju kuin itse tahtoisin. Mies tuntuu olevan tyytyväinen, ei ainakaanole pahemmin valitellut, mutta hänhän tässä elääkin sitä nk omaa elämää, ja minä elän miehen elämän rajoittaessa omaa elämää... Tietysti lapset kuuluu tähän yhtälöön myöskin.
Mitä tulee moittimiseen, niin kyllä minun mielestä arjen vastuuseen tarvitaan 2 täysipainotteista aikuista, kuin yksi. Kukaan täysin järkevä ihminen ala kaatamaan vastuuta yksinomaan toisen harteille ja itse vaan harrasta menemään. Kyllä tämän vuoksi voin moittia miestäni, kuten hän tekisi minun asemassani myöskin samoin. Kutsumme sitä palautteeksi joka kuuluu myöskin ihmissuhteisiin... Vai kuvittelitko tosiaan että kirjoitan täällä ajatuksia vain, joista mieheni mitään tiedä ei?Mieti tarkemmin tuota tunnesidettäsi mieheen. Koko "suhteenne" on nimittäin sen varassa. Miehesi ei tikkua pistä ristiin, jotta sinä olisit edes hieman tyytyväisempi. Haluaa harrastaa ja jättää kaiken sinun hartioillesi. Miehelläsi ei ole tunnesidettä sinuun, vaikka voisikin niin helposti väittää, jotta saisi sinut pidetyksi tunnesiteessä häneen. Nyt on sillä tavalla, että tilanne jatkuu, ellet heitä hanskoja tiskiin ja eroa. Miehesi ei muutu eikä ala kantaa vastuuta perheestä.
- auts
En osaa auttaa, koska olen hiukan samassa tilanteessa. Olen jo pitkään etsinyt miehestäni syypäätä tähän onnettomaan olooni. Nyt usean vuoden jälkeen aloin muuttamaan asennettani ja suhtautumaan tilanteeseen niin, että mieheni onkin ihan hyvä tyyppi ja minun pitää löytää onni sisältäni, ei miehestäni.
Ei mies tosin helpoksi tee sitäkään. Kaljaa vetää kaksin käsin, koska elämä on niin rankkaa ja minä olen tietysti yksi syy siihen rankkuuteen. Jos mokaan jotain, niin mies huutaa minulle pää punaisena monta päivää. Virheitä en siis saa tehdä. Virhe voi olla vaikka siivottomuus tai jos pyydän meille kyläilijöitä neuvottelematta miehen kanssa. Mikä tahansa voi laukaista raivon, eikä sitä ikinä osaa ennakoida. Yleensä kyläilijät tosin ovat ok, mutta sitten jonain päivänä taas ei.
Takki alkaa olla tyhjä. Lasten takia tässä kituutan ja yritän löytää välillä jotain valoisiakin puolia, vaikkei se aina helppoa olekaan. Yksi suuri parannus on ollut, että olen alkanut elämään, eli käyn missä huvittaa kyselemättä lupaa mieheltäni, se on ollut suuri muutos parempaan. Olen siis alkanut vaatia elämää itsellenikin. Urheilen jos haluan, ilmoitan vain hyvissä ajoin menoistani, niin ei mies ole voinut niistä valittaakaan. On ihanaa kun kalenteri on täynnä omia juttuja, se auttaa jaksamaan, vaikka ukko onkin ilkeä mäkättäjä.
Tsemppiä!- idA*
Onni löytyy itsestä, mutta ei valehtelemalla. Miehesi ei ole hyvä tyyppi, vähiten sinulle, kun hän huutaa sinulle pää punaisena monta päivää. Raivohullu mies. Ota hyvä ihminen järki käteen ja eroa. Elämää ei kannata tuhlata tuollaiseen suhteeseen.
- Paavo miehesi
SONJA ÄLÄ JÄTÄ MUA!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874138Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella283067No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452330- 351338
- 10919
- 133901
- 6894
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12832Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124776- 11760