Olen käynyt lukemassa tuolla 6-kymppisten palstalla,
jotenkin kauhistuttaa se kaikki viha,
ja kulisseissa kolisevat luurangot, eli huonot omattunnot ja pahat ajatukset,
mitkä liittyvät lapsen rippijuhlaan.
Se on täyttä todellisuutta monille perheille, kaikki juhlat ovat myrkytettyjä, samoin lomat.
En käynyt rippikoulua, koska: En tullut toimeen koulutoverieni kanssa, en olisi millään voinut olla viikkoa heidän kanssaan.
Toinen syy: Rippijuhla olisi rönsyillyt vain tätien ja enojen läärynläärynlässytilässytijaarittelukerhoksi tai sitten jos jollain muulla sukulaisella olisi sattunut juhlat samalle päivälle, ei minun juhliini olisi tullut ketään.
Olen muutenkin hyvin vähän tekemisissä sukulaisten kanssa, tai käytännössä en ollenkaan. Olemme aina olleet syrjitty perhe, koska vanhempani erosivat. Niin äidin kuin isänkin sukulaiset vierovat meitä.
Edesmenneet vaari ja isosetä kyllä huomioivat meidätkin ja heitä hyvällä muistelen. Vaarista minä mallin otin, en juopottelevasta isästäni.
jotenkin kauhistuttaa se kaikki viha,
ja kulisseissa kolisevat luurangot, eli huonot omattunnot ja pahat ajatukset,
mitkä liittyvät lapsen rippijuhlaan.
Se on täyttä todellisuutta monille perheille, kaikki juhlat ovat myrkytettyjä, samoin lomat.
En käynyt rippikoulua, koska: En tullut toimeen koulutoverieni kanssa, en olisi millään voinut olla viikkoa heidän kanssaan.
Toinen syy: Rippijuhla olisi rönsyillyt vain tätien ja enojen läärynläärynlässytilässytijaarittelukerhoksi tai sitten jos jollain muulla sukulaisella olisi sattunut juhlat samalle päivälle, ei minun juhliini olisi tullut ketään.
Olen muutenkin hyvin vähän tekemisissä sukulaisten kanssa, tai käytännössä en ollenkaan. Olemme aina olleet syrjitty perhe, koska vanhempani erosivat. Niin äidin kuin isänkin sukulaiset vierovat meitä.
Edesmenneet vaari ja isosetä kyllä huomioivat meidätkin ja heitä hyvällä muistelen. Vaarista minä mallin otin, en juopottelevasta isästäni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja heti! " ja "Minä uskallan hyökätä omalla nimelläni!" ja viinapullo aina käden ulottuvilla! ja seksiä ja pornoa mulle ja heti! Ja minua ei ymmärretä! Säälin itseäni!
Siinä 5 tunnusmerkkiä.
Siinä eroperheen isän tunnusmerkit.
Ehkä tulevaisuussa äidinkin...?
Hieman on kärkevä kannanotto, yleistää niin pahasti, että on keskustelun alkajaisiksi kysyttävä, että oletko itse elänyt minkälaisessa perheessä elämäsi?
Niin lapsuusperheessäni kuin omassanikin! Kiitos Luojalle!
Olen kuitenkin silmät ja korvat auki ja olen kuullut nykyisin niin paljon pahoja asioita näistä perhejuhlista, että kun luin tuon avauksen kirjoituksen, niin en voinut olla sitä keskustelun avaukseksi ottamaan.
Ja paljonhan puhetta on seurannutkin. Puhuminen auttaa, eikö niin?
Tuntuu ihmeelliseltä tuo kertomuksesi moni onkin jo vähemellä eristäytymisellä riistänyt hengen itseltään. Nekö potki sinut vielä pois sieltä 6 kymmpisistäkin pois, Toivoisin ettet tännekkään rakentaisi mitään pesää vaan jatkaisit matkaasi terveys palstalle...
johon kalikka kalahtaa!
Mikä pakko on moisia juhlia järjestää. Aikoinaan itse pääsin ripiltä, eikä sitä meillä mitenkään juhlittu.
Vaikkapa häistä on nykyisin usein tehty maatakaatavia spektaakkeleitä, tekokynsineen ja prinsessavaatteineen. Otetaan pankkilainaa, jotta saadaan juhlia. Ja vuoden päästä erotaan.
ja mahtipontiset prinsessapuvut ja vuoden kuluttua ero!
Onhan se täyttä komiikkaa tietenkin.
Mutta silti isän taluttaessa tyttärensä alttarilla sulhaselle,
joka best manin kanssa seisoo luottavaisen ja luotettavan näköisenä odottamassa morsiantaan, on ollut yksi elämäni suurista hetkistä.
Häämarssin vaiettua lauloi esräs ystävämme upeasti laulun "Jumalan kunnia luonnossa". Unohtumatonta.
En kerro enempää, vaikka häät jatkuivat hyvissä merkeissä ja iloisesti myöhään saakka.
Sen vain sanon, että kyllä juhlat puolustavat paikkaansa elämässämme!
edelleen yhdessä lapsineen.
Tuo alku koski eri asiaa, se oli kommentti edelliseen viestiin.
Kyllä onni on olemassa, ja avioliitto on monlle elämän onnekkain asia.
Niin meilläkin.
Jumalan kunnia luonnossa
http://www.youtube.com/watch?v=Oa5HBlU1h9M
sanoit! Samaa mieltä olen,
ja tuo laulu toi taas sen suuren tunnelman mieleeni.
Kuten sanoit, kyllä onnea on olemassa!
Kaikilla tietenkin on aherruksensa ja työnsä koko ajan, ei se avioliitto mitään juhlaa ole, vaan arkista touhua pääasiassa, ja mikä on kivaa, niin isät osallistuvat nykyisin tasapuolisesti kaikkeen.
Sellainenkin asiaa on olemassa kuin työn ilo!
hiutunu.
Jos ihminen etsii parasta onnea elämässä, ja parasta seksielämää, silloin pitkäkestoinen elämänmittainen avioliitto, siis parisuhde on kaikinpuolin suurin onnen antaja,
olen vahvasti tätä mieltä kaiken kokeneena.
Ensimmäinen luottamuksen menettäminen, siis uskottomuus rikkoo kaiken, sen jälkeen särkynyttä astiaa ei koskaan saa täysin ehjäksi, säröt ja rosot jää ikuisesti kiusaamaan liittoa omallatavallaan.
Tietenkin vanha antiikki esine hyvin " returoitiuna " on edelleen arvokas, kenties arvokkain,
mutta kärsimystä on koettu paljon.
luottamus kannattaa ikuisesti säilyttää, muuten on turha jatkaa yhteistä elämää.
kokenut, mutta sehän edellyttää ihmisen normaalia kehittymistä eri ikäkausien aikana, jo vauva-aikana luodaan kivijalka myöhemmille kehitysvaiheille, jotka täyttyvät, jos tämä vauvaikä ensin täyttyy. Sen tärkein asia on turvallisuuden tunteen täyttyminen.
Ei tuo voi koskea yksinomaan rippijuhlaa niin otsikossa annat olettaa.
Meillä on, tälläkin palstalla, kullakin omat ongelmat ja tukeakin yritetään antaa.
Otsikkosi voisi olla "Kaikkien ihmisten kaikki ongelmat" jossa nyt käsittelet rippijuhlaa. uin
Myös otsikon kaksi viimeistä sanaa? "...ja kaikkia juhlia".
selasin ketjun läpi. Ketju on kauttaaltaan täynnä kakaroiden mielipiteitä eikä se anna aihetta sen kummempiin kommenteihin....
uskottomuus on usein kaiken pahan alku ja juuri, ei ihminen koskaan voi hyväksyä sitä, jos yrittää kaikin keinoin hyväksyä, niin kuitenkin joskus tulee esille tuo ainainen epäilyksen häivä, ei sille voi mitään,
on aika ikävää katsella moniavioisia perheitä, joissa lapsilla on monia isiä ja äitejä, monenlaisia sukulaisia,
kaikissa juhlissa on vaikeuksia sovittaa yhteen näitä ihmisiä,
ihan pienten lastenkin synttäreissä tulee vaikeuksia jo kutsujen lähettämisissä,
ei ole ollenkaa mukavaa seurata näitä hankaluuksia ja sovitteluvaikeuksia,
ja itse juhlissa tulee ikävyyksiä tai kurjaa ilmapiiriä
On niitä onnistuneitakin uusioperheitä, riippuu ihmisten kypsyydestä ja aikuisuudesta. Vastuuntuntoiset vanhemmat asettavat lapset etusijalle, ja rauhaisia juhlia olen saanut mumminakin kokemaan ja nähnyt lasten ilon.
Emme voi yleistää, tuntematta tilanteita, jotka ovat eroon ja uudelleenavioitumiseen johtaneet!