Kaikki menee paskaksi

Huoh.. mulla ei ole muita elämässäni kuin miesystäväni, ja kohtelen häntä kuin sylkykuppia.. häneen puran kaiken pahan olon, ja tuntuu että ne kohtaukset tulee kun kirkkaalta taivaalta. Olen ihan yksin ja loppu kun en pysty enää luomaan kontakteja keneenkään mielialan ailahtelun takia. en enää uskalla. Mies on jaksanut ja jaksanut, ja nyt alkaa olla ohi jaksaminen. Surua vaan jäljellä, ja huolta että teen itsellleni jotain. En uskalla kuitenkaan tehdä itsemurhaa.. viiltely on alkanut kiehtoa enemmän ja enemmän .. sairasta.

Käyn mtt:ssä, mutta siellä ei osata auttaa. Syön lamoa mutta vasta alkuannosta. pelkään ettei ne auta. Tuhoan kaiken ympäriltäni ja on niin paha olla. En tiedä enää yhtään kuka tai mikä olen, välillä pirteä ja välillä pohjamudissa.. mistä saa kiinni kun ei ole tukiverkkoa.. ;,,(
2258
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Ensinnäkin tuossa tilanteessa lääkitystä pitäisi katsoa uudelleen. Lami ei varmaankaan auta mielialojen vaihteluihin mitenkään, korkeintaan masennukseen. Eikö sinulla ole muuta lääkitystä? Sinun pitäisi varata välittömästi aika lääkärille, että voitte aloittaa sinulle mieltä tasaavan lääkityksen. Viiltely on aivan turhaa, eikä auta mitään. Arvet vain masentaisivat lisää.

Itsekin aikoinaan purin pahaa ja raivoisaa oloa läheisiin, mutta ajattelin, että se saa nyt loppua. Lupaus on pitänyt. Jos et pysty siihen, niin sitten sinun pitäisi jättää miehesi. Ei ole oikein, että omat olosi purkautuu häneen koko aika. Enkä halua nyt olla ilkeä, mutta asiat eivät voi jatkua tuolla tavalla. Miehesi kärsii ja sinä kärsit. Onko sinulla mahdollisesti epävakaata persoonallisuushäiriötä? Jotenkin tuo jatkuva omien olojen purkaminen toisiin kuulostaa siltä.

Tarkoitukseni ei ole loukata sinua millään tavalla, vaan kertoa siitä, että vielä on mahdollisuus parempaan huomiseen. Sopivan lääkityksen avulla elämä voi olla suhteellisen normaalia. Onko sinulle ehdotettu terapiaa?

Äänestä

NINKÖ

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yxxin kirjoitti:

Huoh.. mulla ei ole muita elämässäni kuin miesystäväni, ja kohtelen häntä kuin sylkykuppia.. häneen puran kaiken pahan olon, ja tuntuu että ne kohtaukset tulee kun kirkkaalta taivaalta. Olen ihan yksin ja loppu kun en pysty enää luomaan kontakteja keneenkään mielialan ailahtelun takia. en enää uskalla. Mies on jaksanut ja jaksanut, ja nyt alkaa olla ohi jaksaminen. Surua vaan jäljellä, ja huolta että teen itsellleni jotain. En uskalla kuitenkaan tehdä itsemurhaa.. viiltely on alkanut kiehtoa enemmän ja enemmän .. sairasta.

Käyn mtt:ssä, mutta siellä ei osata auttaa. Syön lamoa mutta vasta alkuannosta. pelkään ettei ne auta. Tuhoan kaiken ympäriltäni ja on niin paha olla. En tiedä enää yhtään kuka tai mikä olen, välillä pirteä ja välillä pohjamudissa.. mistä saa kiinni kun ei ole tukiverkkoa.. ;,,(

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu