Huoh, oon niin kyllästynyt itseeni ja tähän heikkoon osaani itsessä. Olen 25 v ihan nätti tyttö, tai näin olen kuullut vastakkaiselta sukupuolelta. Mutta olen niin perhanan ujo. Baari-illoissa tapaan usein mukavia miehiä ja tilanteet ovat aika luonnollisia ja rentoja, kiitos alkoholin. Jos olen erehtynyt antamaan jatkojen tms. jälkeen antamaan numeroni ahdistun täysin seuraavana päivänä jos saan tyypeiltä viestejä ja he haluaisivat tavata ja tutustua paremmin. Niin minäkin haluaisin mutta sillon ottaa ujous vallan.Tiedän punastuvani helposti ja se ehkä ahdistaa eniten. Todellakin haluan oman ihanan miehen ja parisyhteen, joskus tulevaisuudessa perheen. Mutta tuntuu että ei tästä mitään tule. Nyt olen taas tavannut ihanan miehen ja lupauduin jo tapaamaan uudestaan mutta paniikki.. Toimin kuin säikähtänyt eläin, pakenen. Mutta silti osa minussa haluaa todella jatkaa tutustumista. En ole sinut itseni kanssa vaikka niin joillekkin väitänkin. Oletan että ei pidäkkään minua enään viehättävänä.. kertokaa ystävät hyvät miten saisin relattua, en aina haluais oltaa neuvoo antavaa.
Mikä mun ongelma on?
ujoksa
3340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos saat sydämmen tykytyksiä yms. jännitys oireita kannattaa varata aika vain lääkärille ja kerro oireistasi. Minulle itselleni auttoi Propral merkkinen lääke kun ottaa 30min-1h ennen jotain tärkeää tapaamista tai esittäytymistä niin pitäs nuo sydämmen pomppiminen kurkkuun ja käsien hikoilu yms. loppua helpottaa jo kummasti.
Rohkeesti vaan totuttelemaan. :) Sitä paitsi ei punastelun tai ujostelun pitäisi mitään haitata.. Jos haittaa niin on miehessä vikaa
Kokeileppa vaan joku kerta rohkeasti (vaikkapa edes sen viestin välityksellä) kertoa suoraan että olet ujo, jännität kovasti ja punastut helposti. Moni mies pitää sitä luultavasti vain kivan rehellisenä ja suloisena (nykyajan tyrkkyihin verrattuna)
Itse olen vuoden sinua nuorempi ja kärsin pitkään samasta.. kerran tapasin yhden miehen kaupassa (jonka kanssa olin aiemmin humalassa jutellut) ja tuo mies kyseli miksen vastaa vai oliko hän niin vastenmielinen (hymyillen kuitenkin kysyi) Siinäpä sitten iski yllättävä rohkeuden puuska ja kerroin syynä olevan ujouteni. Suhdetta meille ei syntynyt mutta hyviä ystäviä olemme nykyisin :)
(hänen avullaan löysin myös nykyisen mieheni jonka kanssa olen tosin seurustellut vasta 3 kuukautta, mutta todella paljon edistystä aikaisempaan)
Tsemppiä!