En jaksa

Vie se baariin, juota kännin ja tutustukaa!

Voi voi voi voi,,,,, ja voi voi,,,, ei sie et jaksa....... mutta jaksoit niitä lapsia tehä kutenkin. Että ottaa pattiin tälläset....... se lapsi, se sinun nuorimmaisesi on täysin, TÄYSIN syytön siihen että sattui iman sun toivomusta tänne tulla tupsahtamaan, joten nyt nainen, nyt lusikka todellakin siihen käteen ja ala ottamaan vastuuta teoistasi; hoida ja huolehdi jälkikasvusi, sinä olet niistä vastuussa. Vain ja ainoastaan sinä, ei kukaan muu. Hae ammattiapua, ja jaksa, niin me muutkin tehdään ja luultavavasti paljon vaikeammissa olosuhteissa kuin sinä!!!!!!

"Sterilointi on ehkäisymenetelmä, jolla aiheutetaan henkilölle pysyvä hedelmättömyys. Mies steriloidaan tavallisesti vasektomialla eli siemenjohtimien katkaisulla, ja naisen sterilointi suoritetaan tukkimalla tai katkaisemalla munanjohtimet. Sterilisaation purku on merkittävästi suurempi toimenpide kuin itse sterilisaatio, ja johtaa hedelmällisyyden palaamiseen vain noin puolella miehistä ja naisista. Sterilointi suoritetaan Suomessa huomattavasti useammin naisille kuin miehille, mutta muualla Euroopassa miesten sterilointi on tavallisempaa. Sterilointi on yksi luotettavimmista raskaudenehkäisykeinoista.[1"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sterilisaatio

edes uusien vahinkojen välttämiseksi.

Toivottavasti tämä 13v tietää mikä on sukellusvene ja toimittaa sinut sinne joku aamuyö.

Itse lähentelen kuuttakymmetä. Olin parisuhteesa noin 25 vuotta. Tiesin jo avioliiton alussa, että en saa koskaan lasta. MIehelle se oli varmaan kova pikka ja ehkä se olikin yksi syy, miksi hän sitten jätti ja lähti toisen matkaaan. sanoin kyllä sen rehellisesti yhteistäelämää suunnitellessa.
Voi, miten rumasti ja tylysti täällä vastataan. Sinua ei nuo ehkäisykonstit enää auta. En hyväksy abotrtia, mutta varmaan olis ollut hyvä vaihtoehto antaa nuorin lapsi jollekin toiselle lapsettomalle. Itselle lapsettomuus ei ole koskaan ollut ongelma: päinvastoin helpotus ja ilo. En ole mikään äitityyppi ja ei adobtiokaan ole koskaan käynyt mielessäni.
En halua syyttää sinua. Tunnustat rehellisesti niin kuin asian koet. Näyttää että tytärkin vaistoaa ja tietää totuuden, että äidillä ei ole tunnesidettä häneen. Vakava paikka ja tytär joutuu kantamaan jonkinasteista rasitetta tästä vielä jatkossakin.
Teet hyvin kun pidät tytöstä huolta ihan käytännössä: on ruokaa, lämmin koiti, vaatteet ym. taloudellinen tuki. Kyllä vanhemmuus on myös vastuuta järjen ja tahdon tasolla. Uskon että monet ovat eläneet ja kasvaneet kodissa, suurperheissä, jossa ei vanhemmilla ole riittänyt aikaa, voimia ja eikä tunteitakaan sanalla sanoen rakastaa lapsiaan. On vain menty elämässä eteenpäin ja kuitenkin jäkeläiset ovat pärjäileet hyvin. Miksä tekee jos ei tunteita ole. Uskon että olet sinä sittenkin jollkain tavoin välittänyt tästäkin iltatähdestä. Äidit syylilstävät ja vaativat itseltään usein liikaa. Olet ollut ja olet nytkin sellainen, paras mahdollinen äiti. Et ole teitoisesti mikään vastuuton, koet huotla asiasta. Jospa isällä riittää tälle tytölle enenmmän tai on olemassa isot vanhemmat ja he voivat antaa mahdollista rakkausvajetta tytölle.
Ei mielestäni kannata sanoa tytölle, että et pysty rakastamaan häntä. Älä pkolla vaadi itsellesi tunteita.
Voi olla että teillä sitten kun olet eläkeiässä lähenee suhteet nuorimman kanssa. Me ihmiset väsymme. Itse en varmaan olisko ollut koskaan lämmin ja tunteellinen äiti. Ymmärrän sinua.
Olen uskovainen. En usko että tämäkään lapsi on synytnyt tänne maailmaan sattumalta. Hänen piti vain syntyä ja hänen koettelemuksekseen ja kasvukseen on sitten sallittu hieman pienempi annos äidinrakkautta. Kyllä jokainen jollakin tavoin elämässään joutuu kärsimään.

oisit antanut lapsen pois

asdfghjklö

Taas jonkun lestan vuodatus.

Mene tyttäresi kanssa puhumaan perheneuvolaan,että saatte edes jonkinlaisen suhteen toisiinne.Tytär tulee vihaamaan välinpitämätöntä äitiään aikuisena jos et tee asialle mitään.
Olisit antanut lapsen adobtioon aikanaan tai huostaanotetuksi ja silloin lapsi olisi saanut mahdollisesti hyvän sijaiskodin.
Nykyisillä elämäneväillään hänestä tulee vihainen ongelmateini,johon ei saa mitään kontaktia.

muuta pois

Älkää jaksako!! Jos teillä ei ole mitään muuta tekemistä kuin parjata toista hädässä, painukaa sinne missä aurinko ei paista. Häpeäisitte!! Jokaisella on omat ongelmansa ja jos on niissä tarpeeksi syvällä, muistuttelu siitä, miten huonosti joillain muilla asiat on, ei enää auta. Jos tekee tällaisen hätähuudon, ei varmasti enää jaksa miettiä mitään muuta kuin omaa jaksamistaan. Toisten pitää AUTTAA eikä syyllistää!! Onko mikään ihme että tulee perhesurmia ja vaikka mitä muuta kamalaa kun toisten suhtautuminen on tällaista?!

AP: Et ole huono äiti, jokaisella on oikeus joskus väsyä ja kaivata pakohetkeä. Oletko ajatellut mennä juttelemaan ongelmistasi jollekin ammattiauttajalle tai hankkia kotiapua tai jotain tukea kasvatukseen? Sitä ei tarvitse hävetä jos sellaista hankkii, pääasia ettei tilanne pääse pahemmaksi. Omien voimien ei tarvitse riittää ylimaallisiin suorituksiin, sinun on ajateltava myöskin itseäsi koska oma hyvinvointisi on lastesi hyvinvointi. Olet varmasti yrittänyt parhaasi ja aina se ei riitä, eikä pidäkään. Toivotan sinulle paljon voimia jatkoon ja muista, et ole yksin!! Äläkä välitä näistä idiooteista jotka sulle jostain ehkäisystä marmattavat, tuskin tiesit aikoinaan millaisia vaikeuksia eteesi tulisi. *Halaus*

Mene kaupunkisi mielenterveystoimistoon, niin tein itse. Käy siellä niin kauan kuin on tarvetta ja senkin jälkeen silloin tällöin. Masennukselle löytyy yleensä syy, jota käsittelemällä ja keskustellen jankkaamalla homma alkaa valjeta.

Lue iltaisin ja vapaa-ajalla kirjoja masennuksesta ja itsensä kasvattamisesta, niitä löytyy kirjastosta pilvin pimein. Luin niitä itse useita vuosia ja tein paperillekin merkintöjä, miten esim. pääsen irti joistain ajatuksistani ja pääsen parempaan suuntaan. Löydän valoa ja juuria elämääni.

Pakota itsesi liikkumaan. Ei mitään verkkaista lyllerrystä vaan kovaa liikuntaa, jossa hengästyt kunnolla ja tunnet, ettet jaksa, eikä tästä tule mitään. Tee näin, vaikka et ikinä jaksaisikaan. Pahassa masennuksessa olen huomannut itse pystyväni tähän, koska en välittänyt siitä, jaksoinko vai en ja miltä minusta tuntui. Tein sen vain joka päivä samaan aikaan. Kova sauvakävely tai uiminen, kuntosali tms. Nykyisin olen sitä mieltä, että pelkällä todella rankalla urheilulla masennus väistyy.

Pitämällä itsestäsi huolta ja poistamalla suurimman masennuspiikin, jaksat huomioida lapsiasi ja löydät onnenmurusia arjestasi.

Helpommin tietysti näin sanottu kuin tehty. Itselle nuo kirjat olivat hyviä. Kirjastossa ne löytyvät jostain psykologian osastolta, sovellettu psykologia tms. ja ne ovat kyllä ihan käytännönläheisiä ja arkisia ohjeita. Ja...niitä on PALJON. Eiköhän me suurin osa suomalaisista olla ylipäätään masennusalttiita, en itseltäni sitä ominaisuutta kai kokonaan pois saakaan, mutta koen kuitenkin onnea arjessani ja haluan elää.

Ei niitä lapsia kannata tehdä jos niistä ei voi huolehtia

Aloitus kuulostaa provolta, mutta vastaan silti:
Lapsesi pitäisi olla sinulle kaikki kaikessa. Toimi siis sen mukaan.

Kuulostaa siltä, että tarvitset ammattilaisen apua kohtaamaan nuo nuorinta tytärtäsi kohtaan tuntemasi tunteet. Sinusta en ole huolissani, mutta tyttäresi ei ansaitse tuollaista äitiä. Pakota itsesi käsittelemään ajatuksesi, raskaaksi tulosta lähtien. Lapsi voi elää ja hengittää ihan hyvin, mutta välinpitämättömyys vanhempien taholta on todella vakava asia ja vahingoittaa peruuttamattomasti. Pahinta on, että hän oppii sinulta äidin mallin!!!!!! Lapsesi ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, joten tee nyt kaikkesi muuttaaksesi asenteesi.

Toivon sinulle oikein paljon voimia, viaton lapsesi ansaitsee kiinnostuneen, myönteisen asenteen omaavan äidin joka rakastaa ja näyttää sen sanoin ja halauksin.