Itekttää ja masentaa!!

Tuli viestistäsi ihan oma lapsuus mieleen. Muistan itse ajatelleeni aivan samalla tavalla, kyyneleet silmissä.

Kasvat isoksi ja ajat ymmärtää, että elämä ja rakkaat ihmiset eivät ole ikuisia. Tuo on ihan normaalia kasvua, se on vain hyväksyttävä.

Usko pois, nuo ajatukset ovat nyt vallanneet mielesi, mutta "huomenna" ne häviävät.

Turhaan pelkäät. On turhaa murehtia asioita etukäteen. Ajattele, että sinulla on vanhemmat ja sinulla on perhe. Ole heistä onnellinen ja keskity elämään täysillä nuoruuttasi. Nämä tällaiset ajatukset kuuluvat ihmisen normaaliin kasvuun ja kehittymiseen.

Olet tajunnut jotain suurta. Tästä ajatuksesta ja oivalluksesta on tehty maailmanmenestyselokuvia, Nobelvoittajakirjoja, suuria filosofisia teoksia, sinfonioita, oopperoita, ikiaikaisia kertomuksia.

Ole ylpeä aikuiseksi kasvamisestasi, siitä että oivallat ja ymmärrät isompia asioita. Kun ne tulevat ekan kerran, ne ovat rajuja, maailmoja murskaavia, koska ne murskaavat lapsuuden onnelan - ajan jolloin ei kyennyt vielä ymmärtämään.

Suuret tunteet ovat aikuistenkin elämän vahva haaste, mutta kun niitä tulee paljon vuosien mittaan, ne löytävät paikkansa, eivätkä ole päällä koko aikaa, vaan vaihtelevat.

Vähän niinkuin väripaletti - nyt löysit mustan, huomenna ehkä tumman violletin, joku päivä raikkaan keltaisenkin. Niistä tulee tunteiden kirjo.

Koita kestää, tunteet ovat suuria, kun vedät henkeä ja kirjoitat tai tanssit tunteen ulos, huomaat että voit jäsennellä sitä, voit hiukan muuttaa tai paremmin ymmärtää sitä. Se kuuluu ihmisenä olemiseen, että tuntee suuria tunteita. Niiden avulla etsitään myös järjen vievää kauneutta, ääretöntä onnellisuutta, maailmankaikkeuden ihmeellisyyttä ja ihanuutta. Koko skaala olisi hyvä vähitellen hyväksyä, ja sitten opetella ohjaamaan näitä tunteita kohti sitä valoisampaa päätä.

Niinkuin pianon koskettimet. Löysit matalat äänet. Mustat koskettimet. Mollisävelet. Huomaat pian, että korkeammat äänet, valkeat koskettimet, voivat vallata mielesi yhtä lailla, antaen kaiken kauniin, keveän, ja onnellisen.

Valitettavasti totuus on, että mikään kansa, mikään tiede, uskonnolliset gurut ja papit, edes vanhimmat elävät aikuiset, eivät ihan varmasti tiedä, mitä kuoleminen on. Monilla aikuisilla on jonkinlainen aavistus, että kuolema on kuin elokuvan loppu - voi olla että teatteri sulkeutuu ja valot pimenevät, mutta voi myös olla että sama näyttelijä jatkaa varttia myöhemmin seuraavassa elokuvassa, ja sitä seuraavassa, aina uudessa roolissa.

Jos aikuisetkaan eivät ole ihan varmoja, jätä itsellesikin pieni valopilkku, ehkä löydät siihen lisää tietoa pikkkuhiljaa sinäkin. Ehkä kuolema ei olekaan sitä mitä tunteet kertovat sen olevan. Mitä jos järki järkeilee jotain muuta? Tai jos tunteet muuttuvat, ja 124-vuotiaana tuumit, että olisi ihana päästä tästä kehosta vapaaksi, ja mahtavaa jos kuolema sen vapautuksen pian jo toisi. Silloin tunteeseen saattaa liittyä euforiaa, rauhaa ja onnellisuutta - ei mitään surua ja mustaa.

Mutta sitä ennen, elämä on jokaiselle meille tarjolla oleva upea seikkailu. Etsi asia, jonka tekemistä rakastat NIIN PALJON, että kun teet sitä, et ajattele mitään muuta. Nauti siitä ja elä hetkessä, ja sitten päätä, että alat nyt elää niin, että etsit elämääsi lisää tilaisuuksia tuntea näin mahtavaa tunnetta.

Nimittäin nyt nuorena tajuat paljon asioita, joita aikuiset eivät enää muista ja ymmärrä. Pidä huolta että itse muistat tämän. Siltä varalta että elämä päättyy, rakasta nyt. Sillä kun olet 124v, ja mietit miten elämäsi elit, rauhan tunteen tuo se, että joka päivä rakastit, ja elit täysillä. Moni aikuinen on sen unohtanut, eikä sitten löydä vanhana rauhaa. Sinä tajuat sen nyt, muista se aina.

Elä nyt, tee asioita joita rakastat, niiden kanssa joita rakastat. Nyt ja huomennakin. Ja ylihuomenna. Ja pimeä väistyy taustalle, et sitä edes huomaa.

Jos joskus harvoin huomaat, tee korjausliike. Ala taas tekemään jotain mitä rakastat. Tätä kutsutaan elämänhallinnaksi. Hallitset sitä, mitä teet ja mitä tunnet, ohjaa tunteitasi kuin villivarsaa kauniiseen laukkaan kohti kauniita asioita. Aina uudestaan, kunnes varsa tottuu uuteen kauniiseen reittiin.

Voit kulkea läpi elämän nauttien Elämästä.