Onko kyseessä syömishäiriö?

Olen 23-vuotias nainen. Olen normaalipainoinen ja paljon urheileva. Ongelmani on, etten hallitse syömisiäni enää. Tai hallitsen siihen asti, kun aloitan syömisen. Tiedän, että tämä kuulostaa sekavalta, mutta esimerkiksi viikko menee todella hyvin: syön säännöllisin väliajoin terveellistä ruokaa ja voin hyvin.

Perjantaina minulle kuitenkin iskee joku pakonomainen tarve käydä ostaa herkkuja. Minulle ei siis riitä, että ostaisin esimerkiksi yhden suklaapatukan vaan ostan sitten kerralla puoli kiloa irkkareita. Vähintään. Tai jos vielä kaupassa päätän pitäytyä yhdessä pienessä herkussa, niin sen syötyäni päädyn hakemaan lisää. Tässä vaiheessa saatan syödä mitä vain. Ja tarvittaessa kehitän kaapista löytyvistä aineksista mitä tahansa "herkkua".

Saatan syödä yhden illan aikana ison pussin irtokarkkeja, popcorneja, limsaa jne. Syön periaatteella "huomenna palaan taas ruotuun", mutta lauantaina homma toistuu. Ja joskus vielä sunnuntaisinkin. Maanantaisin taas olen ihan normaali, mutta seuraavana perjantaina homma alkaa alusta.

En tiedä enää, mitä tekisin. Tiedostan, että minulle tulee ahmimisesta huono olo, mutta jatkan syömistä niin kauan etten enää pysty syömään mitään. Tai sitten syömiset yksinkertaisesti loppuvat.

Huomaan syöväni myös silloin, kun kohtaan jonkun stressaavan tilanteen. Esimerkiksi tänään opintosuunnitelmiani tehdessä ehdin syödä pussin popcorneja ja 10 välipalapatukkaa. Tiedän, minuakin oksettaa pelkkä ajatus tästä kaikesta, mutta en vain pysty lopettamaan. Seuraavana aamuna tunnen vointini ihan krapulaiseksi.

Tiedän olevani normaalipainoinen, mutta sekin johtuu vain siitä että liikun todella paljon. En kuitenkaan haluaisi apua ongelmaani ainoastaan painon vuoksi, vaan minua ahdistaa ajatus siitä, että syöminen ja ruoka hallitsevat elämääni. Ajattelen ruokaa käytännössä koko ajan. Myös ei-ahmimispäivinä. Silloin nimittäin mietin, mitä saan syödä seuraavaksi ja milloin. Lisäksi mietin koko ajan, mitä en saa syödä ja mitä söisin jos saisin.

Syöminen käytännössä hallitsee elämääni. Saatan jättää tapaamatta kaverianikin sen takia, että se estäisi minua viettämästä leffailtaa yksikseni ison karkkipussin kanssa. Nyt kun kirjoitan tätä ylös, tilanteeni kuulostaa vielä kauheammalta. En ymmärrä, mistä tämä johtuu. Olen aika tyytyväinen elämääni. Olen kyllä joskus hieman yksinäinen ja mietin, olisiko siinä syy tilanteeseeni. Että olen tottunut syömään yksinäisyyteen. Mutta silloinkin kun minulla olisi tiedossa kivaa muuta tekemistä, jätän ne välistä syödäkseni.

Kukaan tuttavani ei varmasti osaa kuvitellakaan, kuinka paha tilanteeni on. Ja koska olen normaalipainoinen, tuntuu hölmöltä ajatella että olisin syömishäiriöinen. En siis tiedä, olenko varsinaisesti "avun tarpeessa" vai pitäisikö minun antaa muiden pahemmassa tilanteessa olevien saada apua ensin. En kuitenkaan haluaisi syömisen hallitsevan elämääni. Osaako kukaan neuvoa, mikä voisi auttaa minua?