Avo"vaimolla" kuume

Ehdottomasti ota asia keskusteluun. Sulla on oikeus sanoa, mitä mieltä olet, niinkuin avovaimollasikin. Jos se on kynnyskysymys, niin sitten se on, ja onhan se hyvä keskustella suhteen tulevaisuudesta siinä yhteydessä. Puhu mies, suoraan ja tunteella, ei kukaan voi olla toiselle vihainen, kun kerrot miltä sinusta tuntuu. Et ole valmis, ja se on sinulla on siihen oikeus. Tsemppiä!!!

"Seksi ei häntä muuten kiinnosta kuin lapsen tekomielessä ja ehkäisyn lopetti alkuvuodesta. ..Käytänkö ns. varmoja päiviä ja mitä ne ovat vai pitäisikö suhde lopettaa kokonaan ?"

Mikään ei ole niin varmaa, kuin varmat päivät naisella joka haluaa tulla raskaaksi. Jos et halua lasta, SINUN on huolehdittava ehkäisystä.

Sinun eukkosi on tyypillinen vauvakuumeinen ja vastuuton nuori akka? Joku persevä lättänokka varmaan, varsinainen sohvaperuna/ kotihiiri
-Oletko koskaan mietinyt, että se saattoi valita sinut, turvalliset hissukat vain siksi, että et kykene sanomaan sille EI kun se käyttää sinua siitostarkoitukseen? Joku komea ja hyvämunainen panomieskarpaasihan kyllä vie naista kuin pässiä narussa, joka osaltaan selvittää sen asian, miksi rumilla ihmisillä on lapsia jo nuorena? -No siksi, koska kauniit naiset eivät halua lapsia ja komeita miehiä ei kauniitkaan akat vie kuin pässiä narussa saatika rumemmat. Kauniilla ihmisillä on vara olla pitempään sikiämättä ja nauttia elämästä, koska heillä itsetunto kunnossa ja ottajia piisaa, eli siksi ei tarvitse ensimmäisen vastaantulijan kanssa kotisleikkikokeiluja tehdä.
Ehdottomasti sinun pitää olla M-I-E-S ja sanoa akallesi miten asiat on. Sanot vaikka, että jos ei tällainen elämä keltaa, niin siihen on nikkari tehnyt oven, että "paikkaasi onkin kyselty". Hyvin moni pikkumunahan kyllä sortuu heti imartelun jälkeen isäksi, kun häntä isäksi kysellään. Asia vain voi olla niin, että ei tätä isäksi kysellä vaan siittäjäksi ja maksumieheksi - sehän on ajan trendi, kun lapsia suunnitellaan jo ennen kumppanin löytymistä ja rakastumista, eli lapset eivät ole rakkaudenhedelmiä, vaan omahyväistä itsensä monistamista ja geenejensä jatkamista monelle, niin siin ei ajatella edes sitä toista vanhempaa. Harvassa nykyisin ne parisuhteet ja perheet joissa vanhemmat oikeasti rakastavat toisiaan. Ja en ihmettele sitäkään, kun kauheat paineet tehdä lapsia, todistaa muille jotain ja hankkia hyväksyntää heikolle itsetunnolle, niin tuleepa siinä sitten helpolla sorruttua kotisleikkiin ja tehtyä liian tuoreisiin suhteisiin lapsia ihan muita kuin itseään miellyttääkseen.
Vanhempana kun lapsia tekee ja pitkiin toimiviin parisuhteisiin, niin homma voi toimia ja ei käy vanhanaikaisia eli sitä mitä kaikille, että ero tulee ja lapset ovat pelinappuloita.

Kerrotko ikänne, kauanko yhdessä, muuta elämäntilannetta kanssa, niin saadaan varmuus asiaan? Kiitos

Totta kai sinulla on sananvaltaa. Jos avokkisi on vielä nuori, voisit ehdottaa, että odotatte muutaman vuoden. Jos hänellä tulee ikä vastaan, hän todennäköisesti haluaa lopettaa suhteenne.

No tuo on kyllä kinkkinen paikka, koska vauvakuume voi naisella olla aika totaalinen, eikä kovin helposti selätettävissä. Ja sitten voi tietysti kysyä, pitäiskö selättäkään. Toki sinulla on oikeus mielipiteeseesi, mutta voi kysyä miksi se siitä muuttuisi muutaman vuoden päästä? Minkä pitää muuttua, jotta olet valmis? Oletko varma, että asenteesi muuttuu? Pahinta naisen kannalta olisi, jos hän odottaisi nuo muutamat vuodet ja sitten et kuitenkaan edelleenkään olisi valmis. Sekin lienee mahdollisuus.

Mutta on yksin sinun vastuullasi ilmoittaa mitä olet mieltä ja toimia sen mukaisesti (ehkäisy, esim. kondomi, jos ei avovaimosi halua ehkäistä). Jos tämän takia tulee ero, niin sitten niin on varmaan tarkoitettu. Lapsihaaveet ovat kuitenkin aika painavalla sijalla parisuhteessa - sen jos jonkun toivoisi olevan asia, jonka suhteen puolisot jakavat näkemyksensä.

Ja vielä iästä: 30-vuotias on biologisesti ajatellen ihan sopiva ikä äidiksi. Viime tippaan ei lapsentekoa kannata jättää. Lähipiirissä on useita monia keskenmenoja kokeneita yli 35-vuotiaita, joilla lapsenteko onnistui helposti noin kolmikymppisinä, mutta iän myötä on sitten tullutkin keskenmenot eteen.

Kertakaikkisen toope vastaus 'omakohtaiselta kokemukselta'. Ensinnäkään, et taida tietää pätkääkään iän vaikutuksesta hedelmällisyyteen, googlaa vaikka "miscarriage age" niin löydät kymmeniä graafisia esityksiä siitä, miten naisen hedelmällisyys, ja tähän liittyen keskenmenon riski, kasvaa naisen vanhetessa. "Mitään näyttöä asialle ei ole". Just.

Et näemmä tiedä, että kaikki munasolut ovat olemassa tyttölapsessa jo hänen syntyessään, eli esim. 39 vuotiaalle on 39 vuotta vanhat munasolut, jotka eivät tietenkään ole yhtä terässä kuin esim. 25-vuotiaan! Sillä tokihan ne iän myötä rappeutuvat siinä missä koko muu kehokin. Ja tässä ei todellakaan laadukaskaan terveydenhuolto auta, sorry.

Lisäksi edellinen vastaaja puhuu jostain syystä kemiallisista raskauksista asiaan liittyen, joka on eri asia. Itse puhuin ihan vaan ihan iän myötä kohoneesa keskenmenon riskistä, eli tilanteista, joissa alkion kasvu loppuu kun raskaus on jo todettu.

Lopuksi vielä: totta helkkarissa lapsen hankkimisen tulisi olla molempien valinta. Siitähän minä juuri puhuin, kun sanoin, että erimielisyydet tässä asiassa hankaloittavat suhdetta. Toki rakkaus on tärkeää, mutta sen takia ei kyllä soisi kenenkään joutuvan uhraamaan halua saada jälkikasvua. Sitä paitsi rakkauskin saattaa kärsiä siitä, että näin tärkeistä asioista joutuu kiistelemään.

Lue ensi kerralla viestit vähän tarkemmin ja googlaa pari perusasiaa selviksi, ennen kuin rupeat kritisoimaan.

Mitä tulee miesten mielipiteiden muutoksiin, minä olen kuullut monesta tapauksesta jossa parisuhde on kaatunut erimielisyyteen siitä, hankitaanko lapsia vai ei. Eli vakka ei kyllä aina todellakaan valitse kanttaan tässä mielessä. Monesti ero tulee siitäkin syystä, että toisen lapsihaaveet/toisen halu lykätä alkaa hiertää suhdetta ja seksistäkin tulee emotionaalisesti ahdistavaa.