Työmarkkinoilla sama tilanne kuin ps-markkinoilla

Yleensä henkilöstöpuolen ihmisten yksi tehtävistä JUURI TODELLAKIN on puhua puhelimessa yrityksestä ja sen tarvitsemista/ tarjoamista työpaikoista. Ja se äskeinen oli henkilöstöpuolen ihminen. Tosin se oli mies tällä kertaa, että anonyyminaiset voi huokaista, en ole haukkumassa naisia.

sillitrooli kirjoitti:

Yleensä henkilöstöpuolen ihmisten yksi tehtävistä JUURI TODELLAKIN on puhua puhelimessa yrityksestä ja sen tarvitsemista/ tarjoamista työpaikoista. Ja se äskeinen oli henkilöstöpuolen ihminen. Tosin se oli mies tällä kertaa, että anonyyminaiset voi huokaista, en ole haukkumassa naisia.

Lue lisää

Se esimerkki jäi.

Esimerkkiä kirjoitti:

Se esimerkki jäi.

Mikä esimerkki? En voi kertoa tarkalleen mistä puhun puheluissani. En halua minua tunnistettavan netissä. Mutta siis jos viedään yleisemmälle tasolle sitä äskeistä puhelua, niin se ei osannut sanoa mitä siihen tehtävään tarvitsee osata, eikä sitä että millaisen ajanjakson työ kestäisi. Hän ei myöskään ymmärtänyt, että jos työ sijaitsee kaukana nykyisestä asuinpaikastani, niin olisin valmis muuttamaan, vaan jauhoi siitä, että tulisi aika paljon ajomatkaa joka päivä. Kun kysyin yrityksen käyttämästä teknologiasta ja kerroin miksi yritys kiinnostaa minua (mahdollisuutena oppia erään alan teknologioista) niin hän ei tiennyt asiasta mitään. Hän ei myöskään osannut sanoa, mitä työssä varsinaisesti tehdään. Ja kuitenkin hänet oli merkitty KONTAKTIHENKILÖKSI siihen paikkaan. Jumalauta saatana tällasille ihmisille annetaan mitä ilmeisimmin suhteilla paikoja...

sillitrooli kirjoitti:

Mikä esimerkki? En voi kertoa tarkalleen mistä puhun puheluissani. En halua minua tunnistettavan netissä. Mutta siis jos viedään yleisemmälle tasolle sitä äskeistä puhelua, niin se ei osannut sanoa mitä siihen tehtävään tarvitsee osata, eikä sitä että millaisen ajanjakson työ kestäisi. Hän ei myöskään ymmärtänyt, että jos työ sijaitsee kaukana nykyisestä asuinpaikastani, niin olisin valmis muuttamaan, vaan jauhoi siitä, että tulisi aika paljon ajomatkaa joka päivä. Kun kysyin yrityksen käyttämästä teknologiasta ja kerroin miksi yritys kiinnostaa minua (mahdollisuutena oppia erään alan teknologioista) niin hän ei tiennyt asiasta mitään. Hän ei myöskään osannut sanoa, mitä työssä varsinaisesti tehdään. Ja kuitenkin hänet oli merkitty KONTAKTIHENKILÖKSI siihen paikkaan. Jumalauta saatana tällasille ihmisille annetaan mitä ilmeisimmin suhteilla paikoja...

Lue lisää

Kuuluko kyseisen henkilön toimenkuvaan sitten tietää kyseisistä teknologioista ja kyseisistä asoista? Kai kontaktihenkilöksi voi merkitä aluksi lähes kenet tahansa. Voihan olla myös, ettei siellä talossa ollut osaamista, ja juuri sen takia hakivat työntekijää.

Eli 95% firmojen henkilöstöpäälliköistä olisi naisia??? Äläpä naurata. Aika köykäiset perustelut sille jos ei tule valituksi.

Ja ap:lle. Miten luulet herättäväsi työnantajan kiinnostuksen jos yli kolmekymppinen hakija on vailla työkokemusta?? Voit toki puhella puhelimessa näppäriä tekniikoista mutta auttoiko asiaa??

hoplaa vaan kirjoitti:

Eli 95% firmojen henkilöstöpäälliköistä olisi naisia??? Äläpä naurata. Aika köykäiset perustelut sille jos ei tule valituksi.

Ja ap:lle. Miten luulet herättäväsi työnantajan kiinnostuksen jos yli kolmekymppinen hakija on vailla työkokemusta?? Voit toki puhella puhelimessa näppäriä tekniikoista mutta auttoiko asiaa??

Lue lisää

Siinä uutisessa varmaankin tarkoitettiin kaikkia näitä rekrytointifirmojen henkilöstökonsultteja sun muita. Ei siis vain korkeinta henkilöstöpäällystöä.

Eikä kysymys ollut mistään valituksi tulemisesta, vaan siitä ketkä hakijoista karsitaan jo ennen haastatteluja.

Olet selvästikin nainen kun ymmärrys on noin heikkoa.

hoplaa vaan kirjoitti:

Eli 95% firmojen henkilöstöpäälliköistä olisi naisia??? Äläpä naurata. Aika köykäiset perustelut sille jos ei tule valituksi.

Ja ap:lle. Miten luulet herättäväsi työnantajan kiinnostuksen jos yli kolmekymppinen hakija on vailla työkokemusta?? Voit toki puhella puhelimessa näppäriä tekniikoista mutta auttoiko asiaa??

Lue lisää

Voihan olla, että loistavia hakijoita oli jo tullut paljon ja tällä henkilöllä oli mielessä, ketkä kutsutaan haastatteluun.

.................... kirjoitti:

Siinä uutisessa varmaankin tarkoitettiin kaikkia näitä rekrytointifirmojen henkilöstökonsultteja sun muita. Ei siis vain korkeinta henkilöstöpäällystöä.

Eikä kysymys ollut mistään valituksi tulemisesta, vaan siitä ketkä hakijoista karsitaan jo ennen haastatteluja.

Olet selvästikin nainen kun ymmärrys on noin heikkoa.

Lue lisää

No kun en ole nainen. Töissä sen sijaan olen.

... kirjoitti:

Voihan olla, että loistavia hakijoita oli jo tullut paljon ja tällä henkilöllä oli mielessä, ketkä kutsutaan haastatteluun.

Sellainenkin uutinen oli hiljan, että naispuoliset rekrytointihenkilöt hylkäävät liian kauniit naishakijat.

hoplaa vaan. kirjoitti:

No kun en ole nainen. Töissä sen sijaan olen.

Niin olet se säälittävä mies joka vittuilee täällä kaikille mutta ei uskalla edes pysyvää nimimerkkiä käyttää.

hopla hopla kirjoitti:

Niin olet se säälittävä mies joka vittuilee täällä kaikille mutta ei uskalla edes pysyvää nimimerkkiä käyttää.

Vaikka niin jos se sinua lohduttaa. Itke vaan herkkä mies.

hoplaa vaan. kirjoitti:

Vaikka niin jos se sinua lohduttaa. Itke vaan herkkä mies.

Jos tämä on se luonteenlaatu jota työelämään pääsemiseen ja kilpailuyhteiskunnassa menestymiseen nykyään vaaditaan, olen mielihyvin loppuikänikin tekemättä yhtikäs mitään tuottavaa tai hyödyllistä. (Toki tein taas välttämättömyydestä hyveen - ikään kuin vaihtoehtoa edes olisi -, mutta jos niin tekeminen lisää tyytyväisyyttä elämääni, miksi ei?)

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Jos tämä on se luonteenlaatu jota työelämään pääsemiseen ja kilpailuyhteiskunnassa menestymiseen nykyään vaaditaan, olen mielihyvin loppuikänikin tekemättä yhtikäs mitään tuottavaa tai hyödyllistä. (Toki tein taas välttämättömyydestä hyveen - ikään kuin vaihtoehtoa edes olisi -, mutta jos niin tekeminen lisää tyytyväisyyttä elämääni, miksi ei?)

Lue lisää

Totta. Ole vaan mieluummin "kova jätkä". Sillä reseptillä pärjää varmasti. Ainakin humanisti.

oih ja voih kirjoitti:

Totta. Ole vaan mieluummin "kova jätkä". Sillä reseptillä pärjää varmasti. Ainakin humanisti.

Nimenomaan pyrin vastustamaan nyky-yhteiskunnassa vallitsevaa kovuuden ja pärjäämisen eetosta. Teesini on, ettei tarvitse "pärjätä", eikä se ole mikään synti tai häpeä jos ei saavuta elämässään mitään materialistista tai statuksellista. Uskollisuus itselleen on tärkeintä; periaatteiden myynnillä hankitut saavutukset saisivat lähinnä miinusmerkkisen arvon.

Joo niin, jos puhun melkein kymmenen samantyyppisissä tehtävissä olevan ihmisen kanssa perättäin, niin en mitenkään tästä kymmenestä ihmisestä osaa erottaa, jos joku on ihan aidosti tyhmä. En mitenkään.

Voisitko sinäkin naisenkuvatus joskus yrittää vastata jotain muuta kuin että "sinun vika väärässä oot lällällää"? Jotenkin olisi helpompi kunnioittaa palstalle kirjoittavia naisia, jos kaltaisiasi tyhjän kommentoijia olisi vähemmän.

Ja samat sanat sille naista esittävälle tyypille, jota joku tuolla jo käsittelikin. Ihan sama mikä olen, mutta ainakaan minulla ei ole noin paljoa epävarmuutta omasta sukupuolestani, että täytyisi naista esittää.

sillitrooli kirjoitti:

Joo niin, jos puhun melkein kymmenen samantyyppisissä tehtävissä olevan ihmisen kanssa perättäin, niin en mitenkään tästä kymmenestä ihmisestä osaa erottaa, jos joku on ihan aidosti tyhmä. En mitenkään.

Voisitko sinäkin naisenkuvatus joskus yrittää vastata jotain muuta kuin että "sinun vika väärässä oot lällällää"? Jotenkin olisi helpompi kunnioittaa palstalle kirjoittavia naisia, jos kaltaisiasi tyhjän kommentoijia olisi vähemmän.

Ja samat sanat sille naista esittävälle tyypille, jota joku tuolla jo käsittelikin. Ihan sama mikä olen, mutta ainakaan minulla ei ole noin paljoa epävarmuutta omasta sukupuolestani, että täytyisi naista esittää.

Lue lisää

????

Mikäli vaikutat puhelimessa yhtä psykoottiselta ja vittumaiselta vänkääjältä kuin viesteissäsi, en tosiaan ihmettele saamaasi vastaanottoa. Ei kukaan halua hankalaa tyyppiä töihin. Eikä suhteeseen.

jååpasjåå kirjoitti:

????

Mikäli vaikutat puhelimessa yhtä psykoottiselta ja vittumaiselta vänkääjältä kuin viesteissäsi, en tosiaan ihmettele saamaasi vastaanottoa. Ei kukaan halua hankalaa tyyppiä töihin. Eikä suhteeseen.

Lue lisää

ja lisää viestejä, jotka ovat t ä y t t ä asiaa

Henkilöstöpuolen ihmiset edustavat ja "markkinoivat" samalla yritystä. En ymmärrä miksi joku antaisi löysin rantein -kuvan yrityksestä, jos pystyy parempaankin. Vaikka työntekijän valinta olisi kulisseissa jo tehty.

työhaastatteluvetera kirjoitti:

Henkilöstöpuolen ihmiset edustavat ja "markkinoivat" samalla yritystä. En ymmärrä miksi joku antaisi löysin rantein -kuvan yrityksestä, jos pystyy parempaankin. Vaikka työntekijän valinta olisi kulisseissa jo tehty.

Lue lisää

Riippuu ihan alasta ja yrityksen koosta ja omistussuhteista toteutuuko tuo ja tarvitseeko siihen kaikkien edessä edes pyrkiä.

soittaisitpa meille kirjoitti:

Riippuu ihan alasta ja yrityksen koosta ja omistussuhteista toteutuuko tuo ja tarvitseeko siihen kaikkien edessä edes pyrkiä.

Sitähän minä juuri aloituksella tarkoitin. Yrityksiin palkataan suhteiden kautta ihmisiä, jotka ovat aivan vitun huonoja työssään, jotkut yleisestikin ihan idioottitason tyhmiä. Ja taatusti haitaksi yritykselle jollain tapaa, jos verrataan, että tehtävään olisi palkattu pätevä ihminen.

sillitrooli kirjoitti:

ja lisää viestejä, jotka ovat t ä y t t ä asiaa

Herkkä poika.

sillitrooli kirjoitti:

Joo niin, jos puhun melkein kymmenen samantyyppisissä tehtävissä olevan ihmisen kanssa perättäin, niin en mitenkään tästä kymmenestä ihmisestä osaa erottaa, jos joku on ihan aidosti tyhmä. En mitenkään.

Voisitko sinäkin naisenkuvatus joskus yrittää vastata jotain muuta kuin että "sinun vika väärässä oot lällällää"? Jotenkin olisi helpompi kunnioittaa palstalle kirjoittavia naisia, jos kaltaisiasi tyhjän kommentoijia olisi vähemmän.

Ja samat sanat sille naista esittävälle tyypille, jota joku tuolla jo käsittelikin. Ihan sama mikä olen, mutta ainakaan minulla ei ole noin paljoa epävarmuutta omasta sukupuolestani, että täytyisi naista esittää.

Lue lisää

Kuulostaa tavallaan huolestuttavalta, alaa tuntematta, että rekrytoinnista vastaavat ihmiset ovat tuollaisella otoksella tunareita sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Omalla alalla vahvin työväline on työntekijän persoona, olkoonkin sitten vaikea tai vittumainen tyyppi, mutta että tekisi työnantajalle hallaa jo sillä hetkellä kun työpaikkaa kysellään...se on ihan uutta mulle.
Aidosti tyhmät, hrrr....

Toisaalta nämä juuri yliopistosta valmistuvat/valmistuneet maisterit luulevat olevansa ammattilaisia ilman työkokemustakin. Yllätys odottaa.

Yhden ison firman (ehkä 4000-5000 tyontekijää) työhönottaja kerran sanoi, että tyypillisesti miehet hakiessaan täyttävät 3/10 vaatimuksesta ja naiset 7/10. Naisilla siis keskimäärin huonompi ammattiitsetunto.

Samaseen firmaan (ex-työpaikkani 10v takaa), osastolla jolla olin haettiiin uutta henkilöä. Vaatimukset oli sellaisia, että suomesta sellaisella kombinaatiolla löytyy muutamia tyyppejä ja nekin palkkatasoltaan kolminkertaisia firmassa maksettuun palkkatasopon nähden.... Paikkaan valittiin älykäs ihminen, mutta vaaditusta kokemuksesta täyttyi ehkä 40%. Seuraavat kaksi paikkaa, alensivat vaatimuksia, mutta silti vaaditunlainen henkilön palkkaaminen olisi vaatinut tuplapalkan käytettävissä olevaan... valitsivat kaksi vastavalmitunutta, jolla kokemus oli opinnäytetyöstä ja kesätöistä... Jos on ammatti-itsetuntoa ja osoittaa halunsa ja kykynsä oppia, ei vaatimukset ole kiveenhakattuja.

ENFP-nainen kirjoitti:

Yhden ison firman (ehkä 4000-5000 tyontekijää) työhönottaja kerran sanoi, että tyypillisesti miehet hakiessaan täyttävät 3/10 vaatimuksesta ja naiset 7/10. Naisilla siis keskimäärin huonompi ammattiitsetunto.

Samaseen firmaan (ex-työpaikkani 10v takaa), osastolla jolla olin haettiiin uutta henkilöä. Vaatimukset oli sellaisia, että suomesta sellaisella kombinaatiolla löytyy muutamia tyyppejä ja nekin palkkatasoltaan kolminkertaisia firmassa maksettuun palkkatasopon nähden.... Paikkaan valittiin älykäs ihminen, mutta vaaditusta kokemuksesta täyttyi ehkä 40%. Seuraavat kaksi paikkaa, alensivat vaatimuksia, mutta silti vaaditunlainen henkilön palkkaaminen olisi vaatinut tuplapalkan käytettävissä olevaan... valitsivat kaksi vastavalmitunutta, jolla kokemus oli opinnäytetyöstä ja kesätöistä... Jos on ammatti-itsetuntoa ja osoittaa halunsa ja kykynsä oppia, ei vaatimukset ole kiveenhakattuja.

Lue lisää

Ahaa... Eli nyt, kaikkien vuosien jälkeen, saan vihdoin kuulla, ettei kaikkia ilmoituksissa esitettyjä vaatimuksia tarvitse edes teeskennellä täyttävänsä? Olisipa joku kertonut tämän vaikkapa kymmenen vuotta sitten, niin olisi vielä ollut mahdollisuus tehdäkin asialle jotakin...

Kirjallisuudentutkimuksen opiskelijana olen kiinnostunut todellisuuden ja fiktion suhteesta ja erosta. Perinteisesti hyvässä fiktiossa on draaman kaari, ja tragedian merkit "roikkuvat ilmassa" (kuten kiekkoselostajat tapaavat sanoa) pitkin matkaa lopulta huipentuen crescendona kohti odotettua kliimaksia. Mikäli tulkitsemme ja jäsennämme tosielämän kertomuksena - niin kuin nykyisin uskotaan ihmisten luonnostaan tekevän -, tapanamme on nähdä myös reaalimaailman tragediat tällaisina kaarina, jotka alkavat jostakin kaukaa, ja aiemmat "kohtaukset" ennakoivat tulevaa johtaen väistämättä katharttiseen tuhoon.

Mielestäni todellisuus ei kuitenkaan ole tällainen. Todellisuus on täysin satunnainen, ja suurin osa tragedioista tulee ihan tyhjästä. Ajat maantiellä ja hirvi astuu eteesi: Pum! Olet kuollut (kuten hirvikin). Missä oli johdattelu tragediaan? Tuliko radiosta AC/DC:n "Highway to Hell" vähän aikaa sitten ja putosiko isoisän ampuma hirvenpää seinältä päähäsi kun olit viisi? Tuskin. Reaalimaailman ja fiktion ero on siinä, että fiktiossa asioilla on merkitys, kun tosielämä noudattaa 90-luvun populaarihölinässä suosittua perhosvaikutusta. Tragedioiden aiheuttajina ovat loppujen lopuksi täysin mitättömät ja merkityksettömät asiat ja niiden satunnaiset seurannaisvaikutukset.

Miten tämä liittyy aiheeseen? No, jos elämäni olisi fiktiota, syrjäytymiseni elämästä olisi "kirjoitettu tähtiin" ja kaikki nuoruuteni tapahtumat olisivat merkkejä, että niin tulee käymään. Asia ei kuitenkaan ole niin; ulkopuoliselle seuraajalle varhaisissa vaiheissani ei olisi mitään poikkeavaa. Koska Pelle Miljoonan sanojen mukaisesti kuitenkin "maailma on totta", syrjäytymiseni syy onkin täysin satunnainen ja mitätön, vähäpätöinen väärinymmärrys työnhakuun liittyvistä kriteereistä. Se kuitenkin ehti vaikuttaa niin pitkään ja kerrannaisesti, ettei harhaluulon oikaisu enää merkitse; joutavanpäiväinen erehdys on ehtinyt syrjäyttää kokonaan (nyt olen vanha ja työkokematon) ja pilata mahdollisuuden normaaliin elämään. Aivan kuten hirven astuminen tielle autoesimerkissäni. Vähäpätöinen, satunnainen asia - ei fiktion arvoinen lainkaan.

Jos elämän pilaamiseen riittävät satunnaiset asiat, lienee järkevintä suhtautua niin myös elämään itseensä - nähdä se satunnaisena eikä niin merkityksellisenä asiana. Suuret ja merkittävät hahmot kuulukoot jatkossakin vain klassiseen fiktioon - nykykirjallisuuden lienee syytä ottaa suunta kohti satunnaisuutta, mikäli mimesis yhä kiinnostaa, ja minusta sen pitäisi. Taide joka ei ole lainkaan suhteessa todellisuuteen on keskimäärin aika turhaa, eikä taiteen tarvitsisi olla turhaa vaikka elämä sitä onkin.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Ahaa... Eli nyt, kaikkien vuosien jälkeen, saan vihdoin kuulla, ettei kaikkia ilmoituksissa esitettyjä vaatimuksia tarvitse edes teeskennellä täyttävänsä? Olisipa joku kertonut tämän vaikkapa kymmenen vuotta sitten, niin olisi vielä ollut mahdollisuus tehdäkin asialle jotakin...

Kirjallisuudentutkimuksen opiskelijana olen kiinnostunut todellisuuden ja fiktion suhteesta ja erosta. Perinteisesti hyvässä fiktiossa on draaman kaari, ja tragedian merkit "roikkuvat ilmassa" (kuten kiekkoselostajat tapaavat sanoa) pitkin matkaa lopulta huipentuen crescendona kohti odotettua kliimaksia. Mikäli tulkitsemme ja jäsennämme tosielämän kertomuksena - niin kuin nykyisin uskotaan ihmisten luonnostaan tekevän -, tapanamme on nähdä myös reaalimaailman tragediat tällaisina kaarina, jotka alkavat jostakin kaukaa, ja aiemmat "kohtaukset" ennakoivat tulevaa johtaen väistämättä katharttiseen tuhoon.

Mielestäni todellisuus ei kuitenkaan ole tällainen. Todellisuus on täysin satunnainen, ja suurin osa tragedioista tulee ihan tyhjästä. Ajat maantiellä ja hirvi astuu eteesi: Pum! Olet kuollut (kuten hirvikin). Missä oli johdattelu tragediaan? Tuliko radiosta AC/DC:n "Highway to Hell" vähän aikaa sitten ja putosiko isoisän ampuma hirvenpää seinältä päähäsi kun olit viisi? Tuskin. Reaalimaailman ja fiktion ero on siinä, että fiktiossa asioilla on merkitys, kun tosielämä noudattaa 90-luvun populaarihölinässä suosittua perhosvaikutusta. Tragedioiden aiheuttajina ovat loppujen lopuksi täysin mitättömät ja merkityksettömät asiat ja niiden satunnaiset seurannaisvaikutukset.

Miten tämä liittyy aiheeseen? No, jos elämäni olisi fiktiota, syrjäytymiseni elämästä olisi "kirjoitettu tähtiin" ja kaikki nuoruuteni tapahtumat olisivat merkkejä, että niin tulee käymään. Asia ei kuitenkaan ole niin; ulkopuoliselle seuraajalle varhaisissa vaiheissani ei olisi mitään poikkeavaa. Koska Pelle Miljoonan sanojen mukaisesti kuitenkin "maailma on totta", syrjäytymiseni syy onkin täysin satunnainen ja mitätön, vähäpätöinen väärinymmärrys työnhakuun liittyvistä kriteereistä. Se kuitenkin ehti vaikuttaa niin pitkään ja kerrannaisesti, ettei harhaluulon oikaisu enää merkitse; joutavanpäiväinen erehdys on ehtinyt syrjäyttää kokonaan (nyt olen vanha ja työkokematon) ja pilata mahdollisuuden normaaliin elämään. Aivan kuten hirven astuminen tielle autoesimerkissäni. Vähäpätöinen, satunnainen asia - ei fiktion arvoinen lainkaan.

Jos elämän pilaamiseen riittävät satunnaiset asiat, lienee järkevintä suhtautua niin myös elämään itseensä - nähdä se satunnaisena eikä niin merkityksellisenä asiana. Suuret ja merkittävät hahmot kuulukoot jatkossakin vain klassiseen fiktioon - nykykirjallisuuden lienee syytä ottaa suunta kohti satunnaisuutta, mikäli mimesis yhä kiinnostaa, ja minusta sen pitäisi. Taide joka ei ole lainkaan suhteessa todellisuuteen on keskimäärin aika turhaa, eikä taiteen tarvitsisi olla turhaa vaikka elämä sitä onkin.

Lue lisää

Itselläni sama ongelma. Se ei ovain ole väärinymmärrys vaan oma rehellisyyttä. Minä en halua valehdella ja huijata itseäni työhön. Jos haastattelija suhtautuu minuun jo alunalkaen valehtelijana, työpaikka jää saamatta, koska puhun totta ja hyvä niin. Minä en halua ryhtyä puhumaan paskaa jos rehellisyydellä ei pärjää. Kyllä maailmassa paskanpuhujia riittää varmaan tekemään minunkin työt.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Ahaa... Eli nyt, kaikkien vuosien jälkeen, saan vihdoin kuulla, ettei kaikkia ilmoituksissa esitettyjä vaatimuksia tarvitse edes teeskennellä täyttävänsä? Olisipa joku kertonut tämän vaikkapa kymmenen vuotta sitten, niin olisi vielä ollut mahdollisuus tehdäkin asialle jotakin...

Kirjallisuudentutkimuksen opiskelijana olen kiinnostunut todellisuuden ja fiktion suhteesta ja erosta. Perinteisesti hyvässä fiktiossa on draaman kaari, ja tragedian merkit "roikkuvat ilmassa" (kuten kiekkoselostajat tapaavat sanoa) pitkin matkaa lopulta huipentuen crescendona kohti odotettua kliimaksia. Mikäli tulkitsemme ja jäsennämme tosielämän kertomuksena - niin kuin nykyisin uskotaan ihmisten luonnostaan tekevän -, tapanamme on nähdä myös reaalimaailman tragediat tällaisina kaarina, jotka alkavat jostakin kaukaa, ja aiemmat "kohtaukset" ennakoivat tulevaa johtaen väistämättä katharttiseen tuhoon.

Mielestäni todellisuus ei kuitenkaan ole tällainen. Todellisuus on täysin satunnainen, ja suurin osa tragedioista tulee ihan tyhjästä. Ajat maantiellä ja hirvi astuu eteesi: Pum! Olet kuollut (kuten hirvikin). Missä oli johdattelu tragediaan? Tuliko radiosta AC/DC:n "Highway to Hell" vähän aikaa sitten ja putosiko isoisän ampuma hirvenpää seinältä päähäsi kun olit viisi? Tuskin. Reaalimaailman ja fiktion ero on siinä, että fiktiossa asioilla on merkitys, kun tosielämä noudattaa 90-luvun populaarihölinässä suosittua perhosvaikutusta. Tragedioiden aiheuttajina ovat loppujen lopuksi täysin mitättömät ja merkityksettömät asiat ja niiden satunnaiset seurannaisvaikutukset.

Miten tämä liittyy aiheeseen? No, jos elämäni olisi fiktiota, syrjäytymiseni elämästä olisi "kirjoitettu tähtiin" ja kaikki nuoruuteni tapahtumat olisivat merkkejä, että niin tulee käymään. Asia ei kuitenkaan ole niin; ulkopuoliselle seuraajalle varhaisissa vaiheissani ei olisi mitään poikkeavaa. Koska Pelle Miljoonan sanojen mukaisesti kuitenkin "maailma on totta", syrjäytymiseni syy onkin täysin satunnainen ja mitätön, vähäpätöinen väärinymmärrys työnhakuun liittyvistä kriteereistä. Se kuitenkin ehti vaikuttaa niin pitkään ja kerrannaisesti, ettei harhaluulon oikaisu enää merkitse; joutavanpäiväinen erehdys on ehtinyt syrjäyttää kokonaan (nyt olen vanha ja työkokematon) ja pilata mahdollisuuden normaaliin elämään. Aivan kuten hirven astuminen tielle autoesimerkissäni. Vähäpätöinen, satunnainen asia - ei fiktion arvoinen lainkaan.

Jos elämän pilaamiseen riittävät satunnaiset asiat, lienee järkevintä suhtautua niin myös elämään itseensä - nähdä se satunnaisena eikä niin merkityksellisenä asiana. Suuret ja merkittävät hahmot kuulukoot jatkossakin vain klassiseen fiktioon - nykykirjallisuuden lienee syytä ottaa suunta kohti satunnaisuutta, mikäli mimesis yhä kiinnostaa, ja minusta sen pitäisi. Taide joka ei ole lainkaan suhteessa todellisuuteen on keskimäärin aika turhaa, eikä taiteen tarvitsisi olla turhaa vaikka elämä sitä onkin.

Lue lisää

On totta, että sattumalla on iso merkitys elämässä: ystävyyssuhteissa, työpaikoissa, parisuhteissa. Se ei silti tarkoita etteikö asioille voisi tehdä mitään. Esimerkiksi pariutuakseen voi mennä tilanteisiin, jossa tapaa ihmisiä ja tehdä aloitteita senkin uhalla että turpaan tulee. Kaikille tulee, ja usein. Työpaikan suhteen voi yrittää saada töitä, jotka auttavat keräämään kokemusta jota tarvitsisi unelmatyössään tai saada mitä tahansa hanttihommia osoittaakseen sillä että on valmis tekemään töitä kuin töitä tai käydä kursseja mitä työnantaja voisi arvostaa.

Tiedän, ettei se silti ole helppoa ja epätoivo iskee. Niin se iskee kaikilla ja kuuluu varmasti asiaan. Yleensä se voittaa, joka hetken levättyään kerää tarmoa uuteen yritykseen ja jos vanha taktiikka ei toimi kokeilee jotain uutta.

Uskon, että elämällä on merkitys. Kun sen omansa löytää, on helpompi olla onnellinen. Minulla se on rakkaus kaikissa muodoissaan: lähimmäisen rakkaus (lapset, ystävät ja perhe) ja romanttirakkaus (jota minulla ei tietäenkään tällä hetkellä ole) lisäksi älyllinen haaste työssä/harratuksessa ja sen tekemisessä. Voisin kuvitella, että taiteen tekeminen voisi olla sinulle jälkimmäistä vastaava juttu?

Joskus aiemmin sanoit, että alallasi on vähän töitä. Nyt kun kerroit alan, ymmärrän asian paremmin. Minkälaisiatöitä kirjallisuustieteilijät yleensöä tekee? Kirjallisuuden tutkija, kirjailija ja kustannusala tulee maalikkona mieleen, mutta suoraan sanoen en oikein tiedä missä alanne työpaikat edes on.

Ihmisen työminä tai ammatti-itsetunto on ihan eri asia kuin se mitä tälläiselle palstalle kirjoittaa vaikka pariutumisahdistuksesta tai kumppanin löytämisen problematiikasta. Sitä vartenhan palsta on, että täällä voi purkaa tuntojaan. Ihmisen ammatti-itsetunto voi olla ihan erilainen millainen ihminen on vaikka kaveriensa kanssa.

En siis lähtisi puolin tai toisin luokittelemaan palstakirjoittelun perusteella kuin ääri-ääritapauksissa (lutkittelija, pedounelmoijat ja ehkä ketään kuuntelemaattomat saman jankkaajat).

Siitä ole kyllä samaa mieltä, että itsetunto auttaa työnhaussa, ja se että uskoo pärjäävänsä työssä hyvin ja osaa perustella miksi pärjää. Osaa näyttää, että on aiheesta kiinnostunut ja halukas oppimaan.