Minulla on yksi todella hyvä ystävä, olemme olleet kuin paita ja peppu viimeiset 10 vuotta. Opiskelemme myös samassa AMK:ssa. Hän on ensimmäinen henkilö, jolle olen voinut puhua kaikesta maan ja taivaan välillä. Luotan häneen enemmän kuin kehenkään muuhun. Olemme viettäneet paljon aikaa vain kahdestaan, ja muut ystävät onkin kaikonneet tämän takia. Se ei ole kuitenkaan haitannut minua, onhan minulla tämä paras ystäväni.
Kaikki on kuitenkin viime aikoina muuttunut. Ystävästäni on pikkuhiljaa parin viime vuoden aikana tullut kauhean negatiivinen. Hän haukkuu kaikkia ja kaikkea, valittaa joka asiasta ja yrittää saada minut tekemään asioita hänen puolestaan koko ajan. Hän ei halua enää tehdä mitään hauskaa tai lähteä minnekään, enkä minäkään saisi mennä jos harvoin joku pyytää. Kerran lähdin ja hän suuttui. Hän saa minutkin tuntemaan, että kaikki on huonosti; koulu, ihmiset, sää, olo - ihan kaikki.
Elämässäni on ollut ikäviä asioita ja kaipaisin piristystä. Olisi ihanaa, jos saisi elämäänsä jotain uutta ja iloista sisältöä, esimerkiksi ihmisiä tai vaikka tapaisi jonkun kivan pojan - mistä sitä tietää? Tuntuu vaan, että tämä ystäväni estää minua oikeastaan elämästä ollenkaan. Varmasti olisin hyvin yksinäinen ilman häntä, mutta ei tilanne nytkään ole kovin kummoinen. Minulla ei ole oikeastaan ketään muuta, ketä pyytää vaikka kahville - mutta toisaalta ei ystävänikään enää nykyään halua tehdä mitään.
Mitä tekisitte minun tilanteessani?
Kaikki on kuitenkin viime aikoina muuttunut. Ystävästäni on pikkuhiljaa parin viime vuoden aikana tullut kauhean negatiivinen. Hän haukkuu kaikkia ja kaikkea, valittaa joka asiasta ja yrittää saada minut tekemään asioita hänen puolestaan koko ajan. Hän ei halua enää tehdä mitään hauskaa tai lähteä minnekään, enkä minäkään saisi mennä jos harvoin joku pyytää. Kerran lähdin ja hän suuttui. Hän saa minutkin tuntemaan, että kaikki on huonosti; koulu, ihmiset, sää, olo - ihan kaikki.
Elämässäni on ollut ikäviä asioita ja kaipaisin piristystä. Olisi ihanaa, jos saisi elämäänsä jotain uutta ja iloista sisältöä, esimerkiksi ihmisiä tai vaikka tapaisi jonkun kivan pojan - mistä sitä tietää? Tuntuu vaan, että tämä ystäväni estää minua oikeastaan elämästä ollenkaan. Varmasti olisin hyvin yksinäinen ilman häntä, mutta ei tilanne nytkään ole kovin kummoinen. Minulla ei ole oikeastaan ketään muuta, ketä pyytää vaikka kahville - mutta toisaalta ei ystävänikään enää nykyään halua tehdä mitään.
Mitä tekisitte minun tilanteessani?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei. Tosi ikävää että asiat on noin, .... oletko minkä ikäinen? Mulla oli tavallaan aika sama tilanne, ja mun mielestä siihen ei kannata jäädä roikkumaan. Voithan hieman etääntyä hänestä, ei kai se sitä tarkoita ettei kavereita voisi olla, vaikkei ystäviä enää. Sun on hyvä tehä just siltä kun susta itestä tuntuu. Älä pilaa elämääs ja masennu hänestä. Et ole sitä ansainnut. Onko ystäväsi kovinkin masentunut, saako hän apua ja tajuaako hän sitä? Kerro hälle suoraan miltä susta tuntuu.. tuskin häviät yhtään mitään, tässä vaiheessa.
Tai voisiko ystävälläsi olla masennus tms sairaus..? Ystäviä ei jätetä!