tällaisen tuntemuksen..
Kun kaikki on hyvin, kun pitäisi tuntea myös hyvääoloa sen myötä.
tunnen iloa ,onnellisuutta ,rakkautta, suvaitsevaisuutta, eli saan paljon kaunista ja hyvää fiilistä päivittäin osakseni. Mutta siltikään ei mikään saa mua motivoitumaan millään tavalla ,edes lenkille ulos päivittäin.
Mutta kun esim, tulee päivä että kaikki "romahtaa niskaaani ",jokin jutska menee rikki ,kompastun nenälleni ,vituttaa ymm kamalaa, alankin motivoitumaan ja rupeen siivomaan ,tiskaamaan ja laitan kaiken äkisti paikoilleen ja tunnen hyvänolon tunteen sellaisen päivään jälkeen.
Siis miksi ei voisi tuntea olevansa motivoitunut silloinkuin kaikki on todella hyvin.?
Kun kaikki on hyvin, kun pitäisi tuntea myös hyvääoloa sen myötä.
tunnen iloa ,onnellisuutta ,rakkautta, suvaitsevaisuutta, eli saan paljon kaunista ja hyvää fiilistä päivittäin osakseni. Mutta siltikään ei mikään saa mua motivoitumaan millään tavalla ,edes lenkille ulos päivittäin.
Mutta kun esim, tulee päivä että kaikki "romahtaa niskaaani ",jokin jutska menee rikki ,kompastun nenälleni ,vituttaa ymm kamalaa, alankin motivoitumaan ja rupeen siivomaan ,tiskaamaan ja laitan kaiken äkisti paikoilleen ja tunnen hyvänolon tunteen sellaisen päivään jälkeen.
Siis miksi ei voisi tuntea olevansa motivoitunut silloinkuin kaikki on todella hyvin.?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Huonoina päivinä joudut tekemään työtä hyvänolon tunteen saavuttamisekis, kun taas hyvinä voi vaan nauttia siitä?
Taisin kirjoittaa väärälle palstalle!
mua taas huonoina päivinä ei kiinnosta paskan vertaa, vaikka pyykkivuoren korkeus voittaisi himalajan huipun....