Kunpa voisi vain
kuunnella tuulta ja
tuntea kivet jalanpohjissa
sinua kirkkaiden
silmieni kihlattu
katsoa taivaalle ja
nähdä lintujen
piirtämät kuviot,
joilla on
veresi lämmin
se on kuin
katsoisi korteista,
lukisi elämänviivaa ja
löytäisi oman
nykyhetkensä paljaimmillaan
tietämällä missä
on miekka ja
missä ratsu, joka
alitajuisesti iskee
aina heikoimpaan
kohtaan, päähänpistojesi
äkkikäännöksiin
sillä jos
ihmistä odottaa
paha,
hän kärsii jo
ennen pahan
ilmaantumista
rakkauden jättämätöntä lopputiliä
vastakohtaisesti
tarkkailemalla
nykyisyyttä,
on mahdollisuus
tehdä kaikki paremmin,
antaa ytimensä tuoksua
olla kiehtova tuuli
tai jano, joka
kaipaa tyydyttäjäänsä
koska paha ei
ole koskaan
siinä mikä
menee suusta sisään
vaan siinä mikä
tulee ulos
rakkaus ei
kiellä ketään
seuraamasta
elämäntietään
väsymätön aika
vie helposti kesään ja
antaa kauneuden
voiman haihtua
talven peittävään
kouraan
ihminenhän rakastaa
siksi että rakastaa
ei siksi että haluaisi
mutta miksi
unelma on aina
rakennettu
paluusta, kun
pitäisi lähteä,
lähteä tekemään
toista minää,
katsoa lapsen
kauniita kasvoja,
joissa asuu
hellä rakkaus
joka omistaa
sinut niin kauan
kuin elät kukassasi
neitseellisessä puutarhassasi
mutta kukaan ei
elä pelkillä
sirkushuveilla,
aina tarvitaan
viisauden ymmärrys
ja henkinen päämäärä
sydäntä on
kuitenkin vaikea
kuunnella ja
joskus mahdotonta
ymmärtää
liikutuksen kyyneleet
auringonlaskussa
kertovat paluusta
siitä levottomuudesta,
haaveista ja rakastamisesta
kuinka kauneuden
esikuva koskettaa
tulevia sukupolvia
mutta se sydän
esittää vain
takoessaan vaatimuksia
hullaannuttaa ja
tuo naisen lähemmäksi
kuin kangastus
konsanaan tarjoaa
viilentäviä harhojaan
sykkivä pala rinnassa,
jonka ääntä
ei voi vaientaa ja
se kertoo
elämästä ja maailmasta
ja pelkää tuskaa
tuskaa jonka
epäonnistumisen pelko
tuo omantunnon
lepattavaan puseroon ja
kaupittelee unohdettuja
vuorosoja
mutta sellaisia
tapahtumia ei
tarvitse ymmärtää,
sillä kaikki
tapahtuu ihmisen
sisimmässä
aivan kuin
sankka pölypilvi
mahdollistaa
auringon katsomisen
sokeuttamatta katsojaa
oppien lukemaan
mitä tuuli
rakkautena kirjoittaa
sillä tuuli
tuo mukanaan
tuoksun, joka on
helppo tunnistaa,
kun se pysähtyy
huulille ja
kaikuna vastaa
saaden salaisuutesi hetken omakseen
http://www.youtube.com/watch?v=yr9C1hT9ytk&feature=related
kuunnella tuulta ja
tuntea kivet jalanpohjissa
sinua kirkkaiden
silmieni kihlattu
katsoa taivaalle ja
nähdä lintujen
piirtämät kuviot,
joilla on
veresi lämmin
se on kuin
katsoisi korteista,
lukisi elämänviivaa ja
löytäisi oman
nykyhetkensä paljaimmillaan
tietämällä missä
on miekka ja
missä ratsu, joka
alitajuisesti iskee
aina heikoimpaan
kohtaan, päähänpistojesi
äkkikäännöksiin
sillä jos
ihmistä odottaa
paha,
hän kärsii jo
ennen pahan
ilmaantumista
rakkauden jättämätöntä lopputiliä
vastakohtaisesti
tarkkailemalla
nykyisyyttä,
on mahdollisuus
tehdä kaikki paremmin,
antaa ytimensä tuoksua
olla kiehtova tuuli
tai jano, joka
kaipaa tyydyttäjäänsä
koska paha ei
ole koskaan
siinä mikä
menee suusta sisään
vaan siinä mikä
tulee ulos
rakkaus ei
kiellä ketään
seuraamasta
elämäntietään
väsymätön aika
vie helposti kesään ja
antaa kauneuden
voiman haihtua
talven peittävään
kouraan
ihminenhän rakastaa
siksi että rakastaa
ei siksi että haluaisi
mutta miksi
unelma on aina
rakennettu
paluusta, kun
pitäisi lähteä,
lähteä tekemään
toista minää,
katsoa lapsen
kauniita kasvoja,
joissa asuu
hellä rakkaus
joka omistaa
sinut niin kauan
kuin elät kukassasi
neitseellisessä puutarhassasi
mutta kukaan ei
elä pelkillä
sirkushuveilla,
aina tarvitaan
viisauden ymmärrys
ja henkinen päämäärä
sydäntä on
kuitenkin vaikea
kuunnella ja
joskus mahdotonta
ymmärtää
liikutuksen kyyneleet
auringonlaskussa
kertovat paluusta
siitä levottomuudesta,
haaveista ja rakastamisesta
kuinka kauneuden
esikuva koskettaa
tulevia sukupolvia
mutta se sydän
esittää vain
takoessaan vaatimuksia
hullaannuttaa ja
tuo naisen lähemmäksi
kuin kangastus
konsanaan tarjoaa
viilentäviä harhojaan
sykkivä pala rinnassa,
jonka ääntä
ei voi vaientaa ja
se kertoo
elämästä ja maailmasta
ja pelkää tuskaa
tuskaa jonka
epäonnistumisen pelko
tuo omantunnon
lepattavaan puseroon ja
kaupittelee unohdettuja
vuorosoja
mutta sellaisia
tapahtumia ei
tarvitse ymmärtää,
sillä kaikki
tapahtuu ihmisen
sisimmässä
aivan kuin
sankka pölypilvi
mahdollistaa
auringon katsomisen
sokeuttamatta katsojaa
oppien lukemaan
mitä tuuli
rakkautena kirjoittaa
sillä tuuli
tuo mukanaan
tuoksun, joka on
helppo tunnistaa,
kun se pysähtyy
huulille ja
kaikuna vastaa
saaden salaisuutesi hetken omakseen
http://www.youtube.com/watch?v=yr9C1hT9ytk&feature=related
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaunis ja surullinen.
Niin, sen pahan tuntee aina ennen kuin se saapuu. Se on jo siellä hiljaisuudessa, kuin tyyni ennen myrskyä. Ja rakkaus, se vietävän kuriton koiranpentu, se taas tassuttelee hiljaa sinne minne huvittaa, kuuntelematta käskyjä. Ja kun se löytää oikean henkilön, se on yhtä lojaali kuin koira, ei suostu jättämään löytämänsä käsiä vaikka kuinka riuhdot kaulapannasta.
I did not see
see it coming
now it's in my blood.
http://www.youtube.com/watch?v=VnexkG4RrtA&feature=relmfu
Ja tulipa tässä mieleen, että pitkässä liitossa ei aina tiedä kärsiikö se vanha koira, ja oisko parempi päästä se autuampiin metsästysmaihin, vai jaksaako se loppuun asti... tämä oli pelkkä ajatuksen (kanan)lento entiseen elämääni.
Ja nyt alkaa kuulostaa siltä että mun on aika mennä nukkumaan. Tai sormia syövä mies vaihtuu Cujoon :))
Moro,
Niin kaunis ja ehkä hivenen surullinen kuin vastauksesikin.Ehkä siitä kartasta olisi apua joskus ;)
http://www.youtube.com/watch?v=CqOCSvFC7do
Se vaan tuppaa tulemaan esiin aina siinä vaiheessa, kun huomaa olevansa yksisuuntaisella ja oikea liittymä meni jo aikoja sitten...
Kuuleppa! For your information, sir! Mulla on loistava suuntavaisto! Mut olen kuullut että sähköinssit ei osaa pirtää karttoja, ne vaan vetää jotain ihme kaavoja :)))
http://www.youtube.com/watch?v=pceU2F_b3QM
And for your information, me tehdään mitä me halutaan ja muut mitä ne osaa ;)
By the way mulle tuli mieleyhtymä tosta koirasta tos edellisessä viestissäsi...
"Ihmispari on luotu niin että sen keskinäinen rakkaus on a priori huonompi kuin koiran ja ihmisen välinen rakkaus, tuo todennäköisesti Luojan suunnittelematta syntynyt kummallisuus ihmisen historiassa.
Yksikään ihminen ei voi lahjoittaa toiselle ihmiselle idylliä. Siihen kykenee vain eläin, sillä sitä ei ole karkoitettu Paratiisista. Ihmisen ja koiran välinen rakkaus on idyllistä. Sitä eivät leimaa ristiriidat, ärsyttävät kohtaukset tai kehitys"
ja Mattilalla mennään...
http://www.youtube.com/watch?v=O3T-C3BSFDs&feature=related
Ai niinkös teette :)))
Aika hyvä. Korviin jäi soimaan "... tai kehitys". Voihan koiran kasvatuksesta oppia ja tietyllä tavalla, mutta tuossa on kyllä itua, että ihmisten välinen rakkaus vie ihan toisiin laaksoihin ja kukkuloihin kuitenkin.
Tulee väistämättä mieleen, että ihmisen pitäisi olla enemmän kosketuksessa sisäisen eläimensä kanssa, ja päästää jonkun murahduksen tai peräti ulvonnan. Enemmän hyväksyä muiden viat ja heikkoudet, yrittämättä muuttaa ne. Itseäänkin. Tietty äärimmäisyydet on hyvä vähän pyöristellä... Olen itte niin tottunut tukahduttamaan itseäni, luovimaan myrskyjä ja väistämään salamoita, laittamaan itseäni johonkin ruotuun johon en välttämättä kuulu. Sitten kun taivas tummenee, olen nopea nostamaan kädet pystyyn "liian vaikeaa mulle!". Vaan jos luottaa itseensä ja näkee miksi taivas repeää, niin ei se ole vaikeaa. Tai on :)) muttei liian. Ja taas tapahtuu jonkunlainen kehitys. Vai? Oonko oppinut mitään?
Mun piti nokkelana tyttönä kiduttaa sua Donny Osmondin biisillä I'm your puppy, mutta saakeli! Ei sellaista biisiä ookaan!
Tilalle saat aiheeseen liittyvää
http://www.youtube.com/watch?v=2Umu5mI2Fqs&ob=av2e
Ja tuli vielä kartoista mieleen, että iskä kerran ajoi yksisuuntaisella Hesassa peräkärryn kanssa väärään suuntaan :)) Niin että on mulla vähän sellaista kylttien lukemattomuutta veressä... Ei ollut yksin kaavojen vika.
t. Daddy's girl
Huomenta
Olen aina ollut parempi kommunikoimaan kosketuksen kuin sanojen kautta, joten sanon vain: kaunis, kiitos.
Juu ei hassumpi avu sekään ilmaista itseään, jää vähemmän jossiteltavaa mitä se toinen oikein tarkoitti ;)
http://www.youtube.com/watch?v=HJVPzG2LjBI&feature=related
Kiitos Ich bin..., mulla on menossa Mattila viikot kuten huomaat, että pysyy rytmissä eikä putoa tahdista ;)
Kaunis, erilainen, eteerinenkin ehkä. Pehmeämpi ainakin. Pidin.
Runosi yhdistyi tähän melkeinpä nukkavierun oloiseen vaikkakin hyvän mielen tuovaan kappaleeseen.
http://www.youtube.com/watch?v=XEUCupkAihc&feature=related
Tällä kertaa aatelin jotain oikein hempeää, vaaleanpunaista, mutta ei ihan napakymppiä tullut. Alkaa olla pää hapoilla ja tyhjä, uusia ideoita otetaan vastaan ;)
ja Mattilalla mennään edelleen...
http://www.youtube.com/watch?v=K9682WvW2aU&ob=av3e
Kiitos Kahvin ystävä!
Poimin tästä runostasi muutaman jutun, ja niistä rakentuikin itse asiassa tällanen kokonaisuus:
”sillä jos
ihmistä odottaa
paha,
hän kärsii jo
ennen pahan
ilmaantumista”
”koska paha ei
ole koskaan
siinä mikä
menee suusta sisään
vaan siinä mikä
tulee ulos”
”mutta sellaisia
tapahtumia ei
tarvitse ymmärtää,
sillä kaikki
tapahtuu ihmisen
sisimmässä”
Niin, henkiset asiat kiinnostaa ja olen myös miettinyt viime päivinä pahuutta, pahoja ajatuksia ja sanoja…
Käsittääkseni kaikki pahuus ilmenee ensin sisäisinä ajatuksina ihmisen mielessä ja heijastuu sen jälkeen ulkomaailmaan. Jos ajattelee tai sanoo jotain pahaa, näkee pahaa toisessa tai toisissa, merkitsee se että omassa itsessä on jotain ”pahaa”, toisin sanoen jotain ehdollistumia, tuskaa, syyllisyyttä, kärsimystä, pelkoa, ennakkoluuloja jne. Taakkaa menneisyydestä joka tulee kohdata ja käsitellä…ymmärtää ja antaa anteeksi. Itsetuntemus auttaa ja Pyhä Henki auttaa, jos niin haluaa… Elämä muuttuu paljon vapaammaksi monella eri tavalla kun vapautuu oman mielensä kahleista. Rakkauskin ON vapautta. Pieneltä lapselta oppii sitä pyyteetöntä rakkautta, kunhan vaan on läsnä, elää nyt-hetkessä. En paasaa enempää :) Kiitos runosta!
(Raamatussa kai sanotaan jotenkin silleen että ”ei ole niin väliä mitä suustasi sisään menee, mutta sillä on väliä, mitä sieltä ulos tulee, sillä se tulee sydämestä.")
Heips
Mä oon monet monet kerrat miettiny pahan olemassaoloa ja mitä se tarkoittaa ja mikä on sen perimmäinen tarkoitusperä, mistä se kumpuaa ja miksi yleensä kukaan valitsee niin kuin valitsee....miksi satuttaa ja onko se oikea tunne minkä siitä saa vai peittääkö sillä kaikkia muita vajavuuksiaan....kysymyksiä on ollut paljon ja yhtä vähän oikeita vastauksia...se tunne on kaikissa, mutta toiset käyttävät sitä vähemmän kuin toiset...mitä paha yleensä on?
Jep, ei oo helppoja vastauksia, mutta tähän sinun kommenttiisi on helppo sanoa, että kiitos kurkkaamisesta ;)
yön yksinäisyydessä
mietin sinua
kaipaan kosketustasi
kainaloa mihin nukahtaa
tuntea iho iholla
suudelmat kaulalla
yön yksinäisyydessä
kuuntelen hengitystäni
ulkoa kantautuvia ääniä
mietin sinua
sinä siellä jossain
tuntemattomassa
ehkä sinäkin kaipaat minua
ja kosketustani..
hyvää yötä rakas..
Hyvää huomenta
Kukapa meistä ei kaipaisi...kosketusta...
Kiitos sinulle