En jaksa enää olla ilman häntä

Eipä mua ainakaa naurata. Itellä on käyny vähän samanlainen juttu.. Tein jotain virheitä joskus nuorempana ja sitte muutin eri paikkakunnalle mutta sitte sain jostain selville sattumalta puhelinnumeron otin yhteyttä ja lähetin sitte kirjeen(kirjotin jonku 10 sivua mun elämästä ja tällee) ja sit sain siltä viestin että oon saanu sen kirjeen mutta anna mun olla :(

Mutta ihmisellä on usein semmoinen fiilis että pitää saada joku jota ei voi saada. Mistä tiedät että jos nyt saisit puhuttua sille että se ei olisi joku hirviö? Ehkä heti jos pääsisit lähemmäs sitä niin kiinnostus loppuisi? Muistatko nimen? Facebookista varmaan löytyy? Ja tiedoksi vaan, että rakkaus satuttaa enemmän kuin se tuo iloa..

Enkä oo mäkään koskaan seurustellu. Ja ainuat jotka täällä on nauramassa on liian nuoria tajuamaan mistä on kyse!

Itsellänikin on olut samanalien tilanne. Rakstuin erääseen ja aloimme liikkua jonkin verran yhdessä ja tailimme. Sitten hän vain alkoi vain haluta tavata harvemmin ja vain omilla ehdoillaan. Olis kyllä ´halunut jatkaa kaveruutta, mutta minä toivoin ja elättelin paljon syvällisempää. Rakkaus on sokea ja halusin vain pitää hänestä kiinni.
Kysyin että onko hänellä toinen, kun eu enää halua olla kanssani ja harvoin ehottaa tapaamista. No, tyyppi vain tokaisi, että ei se sitä tarkoita. En sitten enää soitellut ja lähettänyt tekstareita, kun ymmärsin että ei oikein häntä enää kiinnsota.
Sitten tuli sokki ja totuus kuin puun takaa. Tuli yhdessä exänsä kanssa marketista ja vaivoi tervehdi minua. Tämä hänen naisystävä on erittäin mustasukkainen, joten ystävyytemme katkesi kuin seinään.
Siitä alkoi pitkäaikainen jopa vuosia kestänyt suru. Nyt olen jo ylipäässyt, mutta vieläkin riipaisee kun näen hänet jossain ja käy nykyisen kumppanin kanssa naapurissani.
En ole sen jälkeen rakastunut kehekkään. Jotenkin suru lukkuitui ja kai tavallaan traumatisoi. Tavallaan se rakastuminen jäi päälle ja jäi kaipaamaan toteutunutta unelmaani. Hän olis niin mahtava ja komea tyyppi ja vieläkin on.

Ihminen ihastuu mielikuvaan toisesta. Ei sillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ongelma vain on tietysti että tuollainen "mielikuva" rauhoittaa ajatuksia silloin kun kaikki muut tuntuvat turhalta.

Kannattaisi lopettaa tuon asian ajatteleminen ja keskittyä muihin juttuihin.

Kyllähän tosta jo aikaa sitten oli tää kappale "mitä kuuluu Marja-Leena".