Minulla on lapsi edellisestä suhteesta ja olen nyt uudessa avioliitossa. Tarkoituksena on muuttaa miehen kotimaahan Kanadaan. Olisin kysynyt, että miten tuon lapsen biologisen isän kanssa menetellään? Siis lapsen biologinen isä ei pidä mitään yheyttä lapseensa, ei edes vastaa puhelimeen, jos lapsi yrittää hänelle soittaa. Olen miettinyt ja pohtinut, miten menetellä, mutta jotenkin alkaisi tuntua siltä, että ympäristön vaihdos voisi olla erittäin postiivinen juttu. Ei tarvitsisi lapsen miettiä isää, joka ei edes vastaa puhelimeen. Tämä täydellisen yhteyden pidon lopetus on jatkunut jo vuoden verran ja erostakin on jo 5 vuotta kulunut.
Aikomus olisi siis muuttaa ulkomaille ja antaa uuden miehen adoptoida lapseni. Lapsen biologinen isä ei pidä yhteyttä, kuten tuli jo mainittua ja elää sellaista hulttio-juoppo elämää.
Onko ulkomaille menolle esteitä? Minulla on yksinhuoltajuus lapseen.
Voiko uusi mieheni adoptoida lapseni? Bioisä ei pidä yhteytttä kuten tuli jo sanottua. Uusi mieheni hoitaa lastani kuin bioisä, ottaa vastuuta ja haluaa olla isä, minusta hänelle kuuluisi virallinen isyys.
Voiko adoption tehdä ilman bioisän suostumusta, jos minulla on yksinhuoltajuus? Bioisä saattaa ihan periaattesta pitää oikeudestaan lapseen kiinni. Ex-mieheni on mm. aikonut tappaa meidät n. 1-2 vuotta sitten ja sen takia aikoinaan muutin toiselle puolelle Suomea karkuun.
Siis käsitän kuinka raskasta se olisi, jos joku adoptoisi minun lapseni tällä tavalla, mutta minusta tälle hullulle ex-miehelle ei kuulu isyys. Väkivaltainen, alkoholisoitunut ja ei pidä yhteyttä lapseensa. Uusi mieheni on lapselleni kuin oikea biologinen isä.
Aikomus olisi siis muuttaa ulkomaille ja antaa uuden miehen adoptoida lapseni. Lapsen biologinen isä ei pidä yhteyttä, kuten tuli jo mainittua ja elää sellaista hulttio-juoppo elämää.
Onko ulkomaille menolle esteitä? Minulla on yksinhuoltajuus lapseen.
Voiko uusi mieheni adoptoida lapseni? Bioisä ei pidä yhteytttä kuten tuli jo sanottua. Uusi mieheni hoitaa lastani kuin bioisä, ottaa vastuuta ja haluaa olla isä, minusta hänelle kuuluisi virallinen isyys.
Voiko adoption tehdä ilman bioisän suostumusta, jos minulla on yksinhuoltajuus? Bioisä saattaa ihan periaattesta pitää oikeudestaan lapseen kiinni. Ex-mieheni on mm. aikonut tappaa meidät n. 1-2 vuotta sitten ja sen takia aikoinaan muutin toiselle puolelle Suomea karkuun.
Siis käsitän kuinka raskasta se olisi, jos joku adoptoisi minun lapseni tällä tavalla, mutta minusta tälle hullulle ex-miehelle ei kuulu isyys. Väkivaltainen, alkoholisoitunut ja ei pidä yhteyttä lapseensa. Uusi mieheni on lapselleni kuin oikea biologinen isä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos sinulla on yksinhuoltajuus niin voit tehdä kaiken mielesi mukaan eikä lasten isän mielipiteillä ole lainsilmissä painoarvoa.
Onnea uuteen elämään !
ilman bioisän lupaa ei adoptio onnistu..
Vähän tätä epäilinkin. Se on vaan sitten mentävä pois Suomesta ja odotettava, että lapsi on sen ikäinen, että voi itse päättää. Toisaalta, jos olisin itse samassa tilanteessa, kun tämä ex-sekopää antaisin luvan ja yrittäisin olla vanhempi lapselleni muutoin kuin paperilla. Toisaalta, jos exälläni olisi näin paljon järkeä päässä ei tätä tilannetta edes olisi. En edes harkitsisi tällaista, jos exäni olisi jotenkuten järissään. Tälle exälleni lapsi on vaan oman itsen jatke. Samassa tilanteessa olevat tietävät varmaan, mitä tällä tarkoitan.
Lueppa tämä: http://www.laki24.fi/pepe-adoptio-tarkoitusedellytykset.html
Siellä sanotaan:
Jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta ja on terve, tarvitaan hänen suostumuksensa adoptioon. Myös alle 12-vuotiaan tahtoa on kysyttävä, jos hän on niin kehittynyt, että hänet voidaan katsoa kykeneväksi ymmärtämään asian merkityksen. Alaikäisen lapsen adoption vahvistamiselle vaaditaan hänen vanhempiensa suostumus huoltajuuskysymyksestä riippumatta. Suostumus on saatava myös avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isältä, jos isyys on vahvistettu. Ilman vanhempien tai toisen vanhemman suostumusta lapsen adoptio voidaan myöntää vain erittäin painavista syistä.
Eli asia on siitä kiinni, onko lapsi syntynyt avioliitossa/onko isä tunnustanut lapsen omakseen. Jos näitä ei ole, ei isän hyväksymistä tarvita.
Onnea tulevaan.